Näkökulma: Kävisin kirpputoreilla, jos ne olisivat netissä

Yle Tampereen toimitusharjoittelija Eerikki Pitkänen on käynyt kirpputorilla viimeksi 15 vuotta sitten. Nuori mies ostaa tavarat nettivertailujen perusteella, mutta teki silti kirppislöydön.

Kirpputorit ja myyjäiset
Pyöräilykypärä kirpputorin pöydällä.
Eerikki Pitkänen / Yle

Pikaisen laskutuomituksen mukaan olen käynyt kirpputorilla viimeksi 15 vuotta sitten. Lomareissu perheeni kanssa suuntautui silloin Helsinkiin, jossa kirppikset olivat paljon suurempia kuin kotikaupungissani – ja totta kai yhtenä kohteena oli kirppis. Kaikki puhuivat silloin Helsingin suurista kirppiksistä.

Miksi sitten en ole sen jälkeen käynyt kirpputoreilla? Lukeudun siihen ryhmään, joka ostaa silloin kun siltä tuntuu, vertailee hinnan netissä ja noutaa tai tilaa tuotteen.

En siis jaksa kierrellä paikasta ja kaupasta toiseen etsimässä ja vertailemassa hintoja. Samalla se tarkoittaa sitä, että aina tarvittavaa tuotetta en voi ostaa muun muassa kalliin hinnan vuoksi.

Kirppiksiä kiertämällä tuotteen voisi löytää halvemmalla. Se sitten vaatii sen kiertelyn ja aktiivisen etsimisen.

Lyhyen kirppiskierroksen jälkeen huomasin, että mikään ei ole muuttunut sitten viime näkemän.Huonekaluja, vaatteita, tekokukkia, kirjoja, cd-levyjä ja urheilutavaroita on myynnissä edelleen.

Taisto Kuusisto esittelee pyöräilykypärää kirpputorilla.
Taisto Kuusisto esittelee kirppiksen urheiluvälinetarjontaa Vammalan lähetyksen löytötuvalla.Eerikki Pitkänen / Yle

Mikä minua sitten kiinnostaisi? Pyrin minimoimaan omistamani tavarat, joten koen, että en tällä hetkellä tarvitse mitään. Kaikkea elämiseen tarvittavaa on jo riittävästi.

Urheiluosastolle tullessani silmiini osui pyöräilykypärien rivistö. Ai niin, tarvitsisin kypärän! Pyörä on odottanut varastossa kypärän ostoa jo hyvän tovin.

Kävin joitakin aikoja sitten urheiluliikkeessä katsomassa kypärien hintoja, mutta hinnat kauhistuttivat. Toki hyvä kypärä on hintansa väärti, mutta niillä hinnoilla ajattelin pääseväni paikasta toiseen kävellen tai vaikka julkisilla.

*Nyt käteni hamusivat kohti uudenkarhean näköistä kypärää, joka osoittautui sopivaksi päähän. *Pieniä korjailuja se tosin kaipaisi, sillä pääntuki oli irronnut liimauksestaan ja pitäisi korjata ennen käyttöä. Muutoin potta näytti kolhuttomalta ja käyttökelpoiselta. Ja se hinta: vain kahdeksan euroa!

Kypärä kainaloon ja kohti muita osastoja. Sänkyjä, verhoja, koriste-esineitä, vaatteita ynnä muita oli pilvin pimein tarjolla, mutta niihin en jaksanut kovin kauaa aikaani tuhlata. Siispä kassalle!

Autolle kävellessä päätin, että seuraavalla kerralla, kun olen hankkimassa jotain, lupaan ainakin pohtia, voisiko tuotteen saada halvemmalla kirppikseltä. Päätöstä auttaisi, jos useampi kirppis olisi verkossa.