Viulunsoittaja viihtyy kenkälaatikon värinöissä – akustiikka vaikuttaa niin yleisön kuin soittajan tunteisiin

Aalto-yliopiston tutkimustulos akustiikan vaikutuksesta yleisön tunnereaktioihin tukee konserttimestari, viulisti Jyrki Lasonpalon kokemusta. Kenkälaatikon mallinen sali vetoaa myös soittajan tunteisiin eniten. Wienin Musikverein on yksi Lasonpalon suosikeista, mutta modernimman kotisalinsa Mikaelissa hän arvostaa maailman huippujen joukkoon.

Kotimaa
Mikkelin kaupunginorkesteri
Mikkelin kaupunginorkesteri

Mikkelin kaupunginorkesterin konserttimestari Jyrki Lasonpalo on soittanut niissä vanhoissa saleissa, jotka Aalto-yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan herättävät yleisössä suurimman tunnereaktion. Lasonpaloa tutkimustulos ei pääsekään yllättämään, sillä tutkijoiden mittaukset tukevat hänen omaa kokemustaan.

Lasonpalon mielestä eniten tunteita yleisössä herättävät salit ovat myös soittajan kannalta niitä mieleenpainuvimpia. Kenkälaatikon muotoisen vanhan salin akustiikka on erityisesti viulun yläsävelsarjan kannalta hyvä.

– Itse koen Wienin Musikvereinin ja Pietarin Filharmonian maailman parhaina saleina. Jousisoittajan kannalta hyvä akustiikka on sellainen, jossa ääni kulkee kevyesti ja siinä on tarpeeksi kaikua. Koska nämä meidän soittimet ovat akustisia, ne tarvitsevat kaikua, jotta se yläsävelsarja, joka esimerkiksi viulusta tekee viulun, nousee esiin. Hyvä sali saa viulun kimmeltämään ja äänen lähtemään vapaasti salin puolelle, sanoo Lasonpalo.

Lasonpalon kotisali on moderniksi laskettava konsertti- ja kongressikeskus Mikaelin Martti Talvela -sali. Lasonpalo arvostaa sen soittajan näkökulmasta korkealle, ja sali on saanut kiitosta myös yleisöltä vuosien saatossa.

– Suomen aivan parhaita saleja ja myös maailman mittakaavassa erinomainen. Myös täällä viulun yläsävelsarja lähtee soimaan vapaasti, ääni lähtee täytenä.

Huono akustiikka syö ääniä. Myös sellaisissa saleissa soittajan on vain tehtävä parhaansa.

– Kuivemmat salit leikkaavat juuri tätä yläsävelsarjaa, eli se ei ole silloin täydellinen. Silloin puhutaan huonosta akustiikasta, jonka takia joutuu tekemään vähän tilannekatsausta. Vaikka tilanne lavalla ei tuntuisi helpolta, ei siltikään saisi lähteä yliyrittämään, prässäämään, koska se on sitten suonsilmä.

Lasonpalo vertaa soittajaa urheilijaan, jonka on totuttava erilaisiin suorituspaikkoihin.

– Pitää ottaa vastaan ne haasteet, jotka kulloisissakin esiintymispaikoissa on.

Tunne ja soittamisen helppous ratkaisevat

Aalto-yliopiston tutkijat soittivat koehenkilöille Beethovenin sinfoniaa, ja yhdistivät musiikin vuorollaan eri akustiikkaan. Tutkimuksessa tunnereaktioita mitattiin sormiin kiinnitetyillä antureilla – eli niissä näkyivät "kylmät väreet" pienenpieninä muutoksina ihon sähkönjohtavuudessa. Vanhojen salien, kuten esimerkiksi Wienin Musikvereinin ja Berliinin Konzerthausin akustiikka, tuottivat koehenkilöissä näitä tunnereaktioita eniten.

Lasonpalon mainitsema Pietarin Filharmonia ei ollut tutkimuksessa mukana, mutta itsekin siellä soittanut Aalto-yliopiston professori Tapio Lokki sanoo, että sali edustaa klassista kenkälaatikkomallia.

– Salin pitää olla toisaalta riittävän kapea, jotta ääni pääsee heijastelemaan molemmilta sivuilta, toisaalta riittävän korkea, jotta jälkikaiunta tuntuu ympäröivän kuuntelijan. Jälkikaiun pitäisi kestää noin kaksi sekuntia. Luultavasti myös Mikaelissa päästään lähelle tätä, arvioi professori Tapio Lokki.

Akustiikan kannalta on merkitystä myös sillä, mitä materiaaleja seinissä ja kalusteissa on. Lakkaamaton puu saattaa imeä ääniä, kova betoni seinässä taas tukee esimerkiksi viulun kirkkautta. Ohuet materiaalit taas saavat äänet karkaamaan ulos.

– Olemme tehneet asian parissa tutkimusta 6-7 vuotta, ja parhaillaan tutkimme, miten alin basso-oktaavi saadaan esiin. Joissain saleissa kontrabasso ja sello kuulostavat siltä, että niissä ei tavallaan olisi pohjaa. Katsomon muoto ja rakenne ja miten paljon katsomo nousee, vaikuttavat. Katsomo ei saisi nousta liian jyrkästi, sanoo Lokki.

Soittajalle kokemus salista ja sen akustiikasta on paitsi tunnetta, lisäksi yhdistelmä siitä, miten oma soitin salissa soi, ja miten omaa soittotekniikkaa pitää siihen sopeuttaa. Hyvä sali vastaa niin kuin sinne huudetaan.

– Se, miten soittaja kokee siinä lavalla olonsa ja miten hän kuulee oman soittonsa, vaikuttaa. Jos siinä on hyvä soittaa, ilman että täytyy ruveta liikaa yrittämään, niin siitä muusikko itse enemmän irti, ja sitä kautta se on luultavasti myös saliin nautittavampaa, pohtii Lasonpalo.

Hyvä akustiikka on myös haaste soittajalle.

– Se yhdistää näitä parhaita vanhoja saleja ja moderneja saleja. Ne ovat nimittäin siinä mielessä vaikeita, että kaikki sitten myös kuuluu. Myös se väärä ääni tai huono kvaliteetti. Ne eivät anna armoa, toteaa Lasonpalo.

Konserttielämys on myös visuaalinen

Aalto-yliopiston tutkimuksen toivotaan auttavan uusien salien suunnittelussa. Professori Tapio Lokki kertoo, että tutkimustulos on otettu musiikkimaailmassa hyvin vastaan, mutta menee aikansa, että tietoa sovelletaan käytäntöön. Uusien musiikkitalojen rakentaminen on yleensä vuosien hanke.

– Menee vähintään viisi vuotta, että sellainen sali nousee, jossa uudet tulokset on huomioitu. Toivomme, että meitä kuunnellaan esimerkiksi Jyväskylän uuden salin rakentamisessa, sanoo Lokki.

Se, että akustiikkaa tutkittaessa on suljettu pois visuaalisuus, on Lasonpalon mielestä perusteltua ja auttaa ymmärtämään erilaisten kaikutilojen vaikutusta.

Lasonpalo muistuttaa, että elävä musiikki voi helliä myös muita kuin kuuloaistia, esimerkiksi näköaistia.

– Kun puhutaan elävästä musiikista, moni asia vaikuttaa yleisöön. Myös visuaalisuus vaikuttaa. Jos puhutaan vaikka Wienin Musikvereinista, puhutaan myös yhdestä maailman kauneimmista saleista. Usein on myös niin, että se miltä musisointi näyttää, siltä se myös kuulostaa. Kun vaikkapa kapellimestarin tukka hulmuaa ja hän huitoo minkä ehtii, ja myös ne seesteiset, hiljaiset paikat, kun ei tapahdu mitään.

Kaiutinorkesteri testaa: Onko Musiikkitalon forte sittenkään forte?