1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Yle maailmalla: Peking

Hintalappu lapsesta hirvittää

Satoja euroja kuussa maksava päiväkoti, kotiapulainen ja liuta valmennuskursseja. Keskiluokkaiset kiinalaiset panostavat ainoaan lapseensa niin paljon, että toisen lapsen hankintaan ei enää ole varaa, vaikka sen sallisi jo valtiokin.

Ding Pengqin lempilelu on supersankari Ultraman, jonka avulla äiti Yu Chunyan opettaa myös käyttäytymistä. Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Päiväkodista tuli risuja, sillä 4-vuotias Pengqi on kuulemma riidellyt muiden kanssa. Kotimatkalla äidin kanssa käydään tiukka keskustelu.

– Ethän lyö enää tyttöjä, onko selvä? äiti Yu Chunyan toruu.

– En minä oikeastaan lyönyt häntä, Pengqi puolustautuu.

– No miksi sitten nipistit häntä juuri lähtiessäsi? Isot pojat eivät lyö tyttöjä. Myös Ultraman suojelee tyttöjä, Yu sanoo vedoten pojan supersankari-idoliin.

Poika ei vastaa mitään, ja loppumatka kerrostalokolmioon lampsitaan hiljaa mököttäen.

Raskaana oleva Yu uskoo, että hänen pojalleen Ding Pengqille tekee hyvää saada neljän kuukauden päästä seuraa. Yu, 34, on juuri palannut ultraäänitutkimuksesta sairaalasta. Sikiön sydänäänet kuuluivat voimakkaina ja kaikki on mennyt hyvin.

Loppukesällä syntyvän lapsen sukupuolta he eivät tiedä, sillä lain mukaan lääkärit eivät saa paljastaa sitä.

Lapsia varten pitää olla asunto hyvässä koulupiirissä, kotiapulainen ja valmennuskursseja.

Kiinassa on yleistä, että pariskunnat toivovat poikaa – jopa niin paljon, että ovat valmiita abortoimaan tyttösikiöitä. Siksi väestöjakauma on pahasti vinoutunut, ja miehiä on noin 30 miljoonaa enemmän kuin naisia.

Yu Chunyan ja hänen miehensä olivat perheidensä ainoita lapsia, joten heillä oli oikeus toiseen lapseen jo ennen tuoreinta lainmuutosta. Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Kiinan 1970-luvun lopulla aloitettu yhden lapsen politiikka sai päätepisteen, kun Kiinan kaikille perheille annettiin lupa hankkia kaksi lasta. Muutos astui voimaan tämän vuoden alussa.

Yhden lapsen rajoitus ei ennen muutosta koskenut kaikkia kiinalaisia. Yu Chunyan ja hänen miehensä olivat oikeutettuja kahteen lapseen jo ennen tuoreinta linjanmuutosta, sillä he molemmat ovat perheidensä ainoita lapsia.

Rajoitusten sijaan he miettivät, kannattaako toista lasta hankkia, sillä lasten kasvattaminen ja hyvä koulutus koituvat kalliiksi.

– Rekisteröimme lapsen parhaaseen mahdolliseen päiväkotiin ja ostamme valmennuskursseja. Se on se mikä maksaa, ei niinkään pelkkä koulunkäynti. Lapsia varten pitää olla asunto hyvässä koulupiirissä, kotiapulainen ja valmennuskursseja, Yu luettelee.

Yun pojan yksityinen päiväkoti maksaa 700 euroa kuussa. Summa on kiinalaisten palkkatasoon suhteutettuna todella paljon.

Kunnallinen päiväkotipaikka irtoaisi 200 eurolla, mutta siellä ei ole tilaa kaikille halukkaille.

700 eurolla saakin sitten jo hyvää palvelua: kolmivuotiaasta lähtien jokaiselle lapselle opetetaan päivittäin englantia ja pianonsoittoa.

Yun perheellä on kotiapulainen, joka laittaa ruokaa ja yleensä hakee Pengqin päiväkodista, koska Yu itse käy töissä.

– Kiinalaisten naisten on vaikea lopettaa työ ja jäädä kotiin kuten joissakin maissa on tapana, koska se kasaisi liian paljon painetta isille, Yu sanoo.

Keskiluokkaisen perheen arkea helpottaa niin sanottu ayi eli kotiapulainen (keskellä), joka hoitaa lasta ja tekee kotitöitä. Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Yun mielestä yhden lapsen politiikka olisi joutanut historiaan jo aiemmin. Hän säälittelee niitä perheitä, jotka olisivat halunneet useamman lapsen, mutta eivät enää ikänsä puolesta pysty niitä hankkimaan.

Yu ei kuitenkaan halua arvostella hallituksen väestöpolitiikkaa.

– Uskon, että Kiinan hallituksella oli aikoinaan syynsä siinä historiallisessa tilanteessa, Yu sanoo.

Perhesuunnittelupolitiikka on sekaantumista ihmisten elämään.

Lapsiluvun rajoitusta perusteltiin aikoinaan sillä, että Kiinan väestö uhkasi kasvaa liikaa, eikä riisiä riittäisi jokaiseen suuhun.

Useimmat väestöpolitiikan asiantuntijat uskovat, että rajoituksia jatkettiin liian pitkään – ja joidenkin mielestä rajoitukset olivat alkujaankin sekä inhimillinen vääryys että huonoa politiikkaa.

– En usko, että perhesuunnittelupolitiikka on oikea keino vaikuttaa syntyvyyteen. Se on pelkästään sekaantumista ihmisten elämään. Kyse on ihmisoikeudesta, täräyttää väestöpolitiikan tutkija Liang Zhongtang Shanghain yhteiskuntatieteellisestä akatemiasta. Hän on aiemmin toiminut muun muassa hankkeessa, jossa tutkittiin paikallisesti kahden lapsen politiikan vaikutuksia.

Ding Pengqille tuli päiväkodista sapiskaa riitelyn takia. Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Syntyvyyttä haluttaisiin nyt lisätä, koska Kiinan väestön keski-ikä nousee nopeasti. Melkein 1,4 miljardin asukkaan Kiinassa syntyy vuosittain noin 17 miljoonaa lasta.

Tutkija Liangin mielestä yhden lapsen politiikasta luopuminen ei kuitenkaan tuo lähellekään niin suurta kasvua syntyvyyteen kuin mitä Kiinassa on kuviteltu.

Lisääntymisen sääntely lopetetaan viiden vuoden kuluessa.

Virallisia ennusteita syntyvyyden kasvusta ei ole. Jotain osviittaa antaa se, miten edellinen lainmuutos vaikutti – tai oli vaikuttamatta.

Kun ne puolisot, joista molemmat ovat perheidensä ainoita lapsia, saivat automaattisesti luvan toiseen lapseen vuonna 2013, syntyneiden määrä Kiinassa kasvoi muutamalla sadalla tuhannella vuonna 2014 – ja laski taas saman verran vuonna 2015.

Liang näkee syntyvyyden sääntelyn takana Kiinan suunnitelmatalouden, jossa hallitus pyrki määräämään kaikesta mahdollisesta. Kun taloudessakaan ei enää seurata suunnitelmatalouden oppeja, niin miksi viranomaiset haluavat edelleen rajoittaa lapsilukua?

– Koko syntyvyyden sääntelypolitiikka pitäisi hylätä, ja hallituksen pitäisi väistyä tältä elämänalueelta, Liang tiivistää.

Tutkija Liang Zhongtang uskoo, että kaikki lapsilukua koskevat rajoitukset ovat vanhentuneita. Ennen pitkää maan johdonkin pitää tunnustaa se.

– Lisääntymisen sääntely lopetetaan viiden vuoden kuluessa, hän ennustaa.

Pekingin veistospuistossa Ding Pengqi kiipeilee suomalaisen Lappset-yhtiön valmistamissa kiipeilytelineissä. Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Pengqin päiväkotikavereiden perheissä on äiti Yu Chunyanin mukaan nähty pieni syntyneiden lasten buumi, mutta se tapahtui jo ennen kuin lainmuutoksesta tiedettiin.

Osasyynä voi olla se, että helmikuussa alkoi kiinalaisen kalenterin mukaan apinan vuosi. Moni haluaa ajoittaa lapsensa syntymän kuukalenterin mukaan, koska apinan vuonna syntyneiden uskotaan olevan onnekkaita elämässään.

Yu Chunyan ja hänen miehensä ovat miettineet, miten arki hoidetaan sitten, kun lapsia on kaksi. Harkinnassa on jopa toisen kotiapulaisen palkkaaminen toista lasta varten, koska jokainen lapsi tarvitsee heidän mielestään jakamattoman huomion – kuten he itse aikoinaan saivat perheidensä ainoina lapsina.

Yhtä tärkeää on se, että lapset tottuvat muiden lasten seuraan.

– Olihan meillä serkkuja, mutta olisin halunnut, että minulla olisi ollut isosisko, jonka kanssa olisin kasvanut yhdessä, Yu sanoo.

Äidin mukaan myös Pengqi odottaa pikkusiskoa tai -veljeä innoissaan. Vaikka se käykin perheelle kalliiksi.