Hannu Lintu kertoo, miten someraivo liittyy sinfoniakonserttien huippusuosioon

Sinfoniaorkesterit rikkovat konserttiensa kävijämääräennätyksiä ympäri Suomea. Kapellimestari Hannu Linnun mukaan syynä saattaa olla turvattomuuden tunne. Samaan aikaan kulisseissa käytävä keskustelu on muuttunut sanahelinäksi.

kulttuuri
Hannu Lintu.
Hannu LintuKaapo Kamu

Suomalaisilla sinfoniaorkestereilla menee lujaa. Viime vuoden kävijämäärät osoittavat, että ihmiset janoavat konserttisaleissa soivaa klassista musiikkia.

Keski-Suomessa todistettiin syksyllä suoranaista ihmettä: paikat Ville Matvejeffin johtaman Jyväskylä Sinfonian konserteissa täyttyivät sataprosenttisesti. Nykyistä teatteritalon isoa salia (550 paikkaa) suurempaa, tuhannen paikan konserttisalia odotetaan sormet syyhyten.

Ennätyksellisistä yleisömääristä nauttivat viime vuonna myös muun muassa Turun filharmoninen orkesteri ja Tampere Filharmonia, jonka ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali on noussut kaupungin ihailluksi mannekiiniksi. Tampere-talon ison salin reilut 1800 paikkaa täyttyivät keskimäärin 84-prosenttisesti, ja Turun konserttitalon tuhat paikkaa 91-prosenttisesti.

Sinfoniakonsertit innostavat myös pääkaupunkiseudulla. Musiikkitalon 1704 paikkaa ovat täyttyneet Helsingin kaupunginorkesterin konserteissa 90-prosenttisesti jo useamman vuoden, ja samassa talossa konsertoiva, Hannu Linnun johtama Radion sinfoniaorkesteri saavutti viime vuonna 97 prosentin täyttöasteen.

Pakoon someraivoa

Linnun mukaan konserttien suosion syyt vaihtelevat valovoimaisista henkilöistä vetäviin ohjelmistoihin. Ratkaisevana yhteistekijänä on Suomessa vallitseva ilmapiiri.

– Luulen, että suurin syy konserttien suosioon on kummallisella tavalla levoton yhteiskunta. Ihmiset tuntevat olonsa henkisesti turvattomiksi, Lintu pohtii.

Lintu nojaa teoriansa siihen, että sinfoniakonsertissa puhuttelee vain ja ainoastaan musiikki. Puhelimet suljetaan ja valot himmenevät. Musiikkia voi kuunnella halutessaan vaikka silmät kiinni.

Musiikkitalon konserttisali.
Musiikkitalon penkkirivit olivat viime vuoden konserttien aikana kovassa käytössä.Yle

– Et joudu kohtaamaan someraivoa tai yhteiskunnan muita ongelmia. Viikottainen konserttitoiminta on helposti hahmotettavaa ja siihen on helppo sitoutua.

Kapellimestarin mielestä klassinen musiikki on päässyt kevyen musiikin apajille.

– Aiemmin on paettu kevyeen musiikkiin ja klassinen on haastanut intelligentillä tavalla. Nyt klassisesta musiikista on tullut eskapismia.

Mölinää ja kiukuttelua

Vaikka täyttöasteet ja kävijämäärät ovat komeita, pinnan alla kytee ongelma. Se kytkeytyy Linnun teoriaan siitä, miksi ihmiset käyvät nyt konserteissa.

– Keskustelu on se, mikä meiltä puuttuu tällä hetkellä. Kommunikaatio on heittelyä, mölinää, kiukuttelua ja haukkumista, Lintu lataa.

Hänen mukaansa yhteys kulttuurialan ja politiikan välillä on poikki. Ilmaisutaidoissa riittäisi kehitettävää kummallakin osapuolella.

Urheiluväki osaa lobata, kulttuuriväki ei.

Hannu Lintu

– Kulttuuri-ihmiset suhtautuvat politiikkaan eri tavalla kuin vaikkapa urheiluväki, joka osaa lobata asioitaan. Kulttuuriväki ei osaa. Kulttuuriväki kiukuttelee ja lähtee siitä, että on päästävä puhumaan suoraan ministerin kanssa. Emme osaa hienovaraista keskustelua.

– Samalla heitän pallon poliitikoille. Täytyy hakea dialogeja myös kulttuurielämän kanssa. Jos niitä ei haeta, asia menee mölinäksi. Aletaan haukkua ja heitellä, mikä ei johda mihinkään.

Itsekritiikkiä tarvitaan

Omiaan Lintu suomii tavasta reagoida lausuntoihin ja kannanottoihin. Aina löytyy joku, jonka mielestä orkesterit olisi lakkautettava.

– Nämä ovat asioita, joilla saa kulttuurielämän sekaisin. Mehän hypitään täällä heti seinille, kun kansanedustaja sanoo, että jokin asia on lopetettava.

Linnun mukaan olisi hössötyksen sijaan syytä pysähtyä pohtimaan, tehdäänkö jotain väärin.

– Meidän pitää itse analysoida, mikä on oikeutuksemme olla olemassa, ja tarvittaessa muuttaa asioita.

Samalla Lintu muistuttaa, että poliitikot itse aiheuttavat sen, että suuri osa kannanotoista on pelkkää sanahelinää. Mikään ei tunnu merkitykselliseltä.

– On menty siihen suuntaan, että vaan heitellään asioita: on lopetettava, tuhottava, vietävä varat sieltä täältä. Jos puheita kuuntelee, valtionosuusjärjestelmää on oltu lopettamassa jo kolmekymmentä vuotta.

Ketkä käyttävät rahaa oikealla tavalla?

Kehitettävää löytyy Linnun mielestä niin Ylen Radion sinfoniaorkesterista kuin vos-orkestereista, jotka saavat lain turvaamaa rahaa eli valtionosuutta.

– RSO voisi tehdä paljon enemmän nuorten eteen. Voisimme luoda konserttikonsepteja, jotka kiinnostavat muitakin kuin kantayleisöämme, viime viikolla vuoteen 2021 ulottuvan jatkosopimuksen orkesterin kanssa kirjoittanut Lintu pohtii.

Ylikapellimestari tuntee orkesterin tulevaisuuden turvatuksi, vaikka Yleisradion asemasta käydään tälläkin hetkellä poliittista vääntöä. RSO saavuttaa parhaina iltoina jopa neljännesmiljoona ihmistä eri välineiden kautta.

– Minulla on valistunut arvaus, että lopputulema kaikista istuvista komiteoista on se, että Yleisradion kulttuurin merkitystä korostetaan tulevaisuudessa. Ylen yksi lakisääteisistä tehtävistä on tukea suomalaista kulttuuria ja olla siinä mukana.

Meillä on hyvin ja huonosti toimivia orkestereita.

Hannu Lintu

Kapellimestarilla on mielipide myös valtionosuutta saavista orkestereista. Ensimmäisenä hän kuitenkin muistuttaa, että ilman kyseistä järjestelmää ei olisi musiikkielämää.

– Meillä on hyvin ja huonosti toimivia orkestereita. Valtionosuusjärjestelmää pitää tutkia tarkkaan ja analysoida uudestaan. Pitää ottaa selvää, mihin raha menee, ja ketkä käyttävät sitä oikealla tavalla.

Kuorot vailla valtionosuutta

Linnun mukaan juuri valtionosuusjärjestelmä vaatisi ehjää keskustelua kulttuuriväen ja päättäjien kesken. Oikea malli ei synny heittelemällä saati syyttelemällä.

– Dialogia tarvitaan, jotta voidaan tuoda uusia toimijoita valtionosuusjärjestelmän sisälle. Tällä hetkellä esimerkiksi yhtäkään kuoroa ei ole mukana, mikä on mielestäni järkyttävää, kun ajattelee, että Suomi pitää itseään kuorolaulumaana.

Kulttuuri tuo painoarvoa

Lintu oli mukana Suomen musiikkielämässä jo 1990-luvun alun laman aikana. Hänen mielestään kulttuurin merkitys yhteiskunnalle oli silloin erilainen.

– Nyt kulttuurin asema on vakiintuneempi ja kansainvälisessä yhteydessä. Silloin oli paljon yksilöitä, jotka pyöräyttivät ympäri maailmaa, mutta nyt Suomella on selkeä paikka eurooppalaisessa musiikkielämässä.

Kapellimestari Ville Matvejeff johtaa Jyväskylä Sinfoniaa.
Ville Matvejeffin johtaman Jyväskylä Sinfonian kaikki viime syksyn konsertit olivat loppuunmyytyjä. Ensimmäinen joulukonsertti myytiin loppuun juhannuksena.Matti Myller / Yle

Viime vuoden konserttien kävijämäärät osoittavat, että kulttuurille on tilausta monin paikoin Suomessa. RSO:n joka toinen vuosi järjestettävillä kotimaan kiertueilla myös pienet paikkakunnat innostuvat klassisesta musiikista. Joulukuussa vuorossa ovat muun muassa Suomussalmi ja Kajaani.

– Urheiluhallissa saattaa olla kolmannes paikkakunnan asukkaista, Lintu antaa esimerkin.

Hänen mielestään kulttuurin ja poliitikan olisi löydettävä yhteinen sävel, jotta Suomi hyötyisi kulttuurialan osaajistaan myös maan rajojen ulkopuolella.

– Suomen painoarvo maailmalla tulee suurimmaksi osaksi kultturista, Lintu muistuttaa.