Koe uusi yle.fi

Henkilökuva: Kemin katujen pikkukingi – kuinka Mika Ranta tuli perustaneeksi Soldiers of Odinin

Katupartiojärjestö Soldiers of Odin on levinnyt Kemistä Australiaan asti. Sen perustaja, kemiläinen rekkamies Mika Ranta, on tähän mennessä karttanut julkisuutta. Miten Soldiers of Odin syntyi, miksi Ranta kiinnostui Hitleristä ja mihin hän tähtää?

henkilökuvat
Mika Ranta
Kristiina Lehto / Yle

Se oli ensimmäinen kerta, kun Mika Ranta sai turpaansa.

Ensimmäisen luokan oppilaat leikkivät vuorenvalloitusta. On vuosi 1993, syvä kaamos keskellä syvää lamaa Kemissä. Veitsiluodon tehtailta on juuri irtisanottu massoittain ihmisiä.

Lumikasan huipulle jää kunkku, Mika, joka on työntänyt kaikki luokkakaverinsa alas. Kunnes yläastelaiset tulevat. He paiskaavat juuri seitsemän vuotta täyttäneen pojan alas nyppylältä.

Sen jälkeen hän antaa itse jo lapsena turpaan aika monta kertaa, aika monelle.

– Kaduttaa, että on tullut pöljäiltyä, Ranta sanoo.

Mika Ranta rekan ratissa
Ranta suhaa viikoittain täysperävaunuyhdistelmällä kuormaa Kemistä Hangon ja Vuosaaren satamiin. Kristiina Lehto / Yle

Mika Ranta puhuu venyvällä peräpohjalaisella nuotilla ja vastailee kohteliaasti. Ääni kuulostaa poikamaiselta eikä vastaa mielikuvaa netissä solvauksia karjuvasta soturista. Kasvotusten hän vaikuttaa rauhalliselta, jopa ujolta.

– Kirjoittaessa pinna helposti kiristyy, hän sanoo.

Mustissa takeissaan poseeraavat Soldiers of Odinin miehet luovat monissa suomalaisissa pelkoa. He kertovat turvaavansa Suomen katuja, mutta poliisin mukaan tällaista toimintaa ei tarvita.

Satojen, ellei tuhansien vihaiseen huutoon Odinit myös vastaavat. Uusi kemiläinen brändi, kirjainlyhenne S.O.O., on levinnyt huppareiden selkämyksissä useisiin maihin muutamassa kuukaudessa. Yksittäisiä kannattajia löytyy Australiasta asti.

Joukon tarkoitusperistä ei paljon tiedetä, muuta kuin että lukuisilla Odin-jäsenillä on rikostuomioita ja perustajalla äärioikeistolaisen Suomen Vastarintaliikkeen jäsenyys. He sanovat olevansa pelkkä katupartioita harrastava ryhmä, ilman rasistisia tai uusnatsistisia tavoitteita.

Kuka on mies ryhmän takana, Mika Ranta, ja mitä hänen "kerhonsa" aikoo? Ranta itse käyttää Soldiers of Odinista systemaattisesti sanaa kerho.

Mika Ranta ei ole antanut haastatteluja, niin kuin eivät juuri muutkaan Odinin jäsenet. Heistä on tehty tukku juttuja, joissa he ovat kieltäytyneet esiintymästä. Mutta nyt Ranta suostuu haastatteluun, syystä tai toisesta, vaikka Odin-kaverit Ylestä varoittivatkin.

Ja kun Mika Ranta avaa suunsa, puhetta riittää. Hän listaa rikoksiaan ja epäonnistumisiaan. Hän itse kutsuu niitä pöljäilyiksi.

Eniten hän sanoo häpeävänsä sitä, että koulukiusatusta tuli koulukiusaaja. Netissä tunnekuohun vallassa tulee lietsottua vihaa ihmisiä vastaan, mikä joka päivä kaduttaa. Kannattiko sitä noin kuitenkaan? Viime kesänä tuli syyllistyttyä johonkin vielä vakavampaan, ja pian edessä saattaa olla vankilatuomio.

Muutama entinen koulukiusaaja on mukana Soldiers of Odinissa.

Ranta on rekkamies, yhtenään tien päällä. Hän ajaa työkseen Kemistä kuormaa Hangon tai Vuosaaren satamaan. Etelään kyydissä on useimmiten sellutehtaan kartonkirullia, pohjoiseen lankkuja, pihakiviä, postia.

Joskus rekkaparkissa pitää maata parikin päivää, missä milloinkin. Silloin Mika Ranta katsoo Netflixistä Terminaattoreita. Aikamatkailu ja kaikki yliluonnollinen kiinnostaa häntä. Kerholaiset, eli Odinin jäsenet eri puolilla Suomea, saattavat tulla tervehtimään.

Rannan mielestä on ironista, että hän, katupartioiden isä, suhaa niin usein halki Suomen, ettei ehdi itse partioimaan.

Hän on vasta 29-vuotias ja ollut koko aikuiselämänsä reissutöissä. Espoossa muurarina, Norjassa laivaa kunnostamassa, Torniossa kalkkitehtaalla, Talvivaaran kaivoksellakin. Siellä hän oli muutaman kuukauden asentajana, teki hihnakuljettimia kivien siirtoon.

Puolitoista viime vuotta Ranta on ollut unelma-ammatissaan, isänsä jäljissä, rekan ratissa. Oma 3-vuotias poika laulaa jo Matti Eskon Rekkamiestä, Rannan mukaan samalla tavalla ärrää sortaen kuin isänsä aikoinaan.

Yksin ajaessa on pakko tulla toimeen ajatustensa kanssa, Ranta toteaa. Tulee mietittyä parisuhdeasioita, puntinnostoa, sotiakin välillä.

Rekan hytissä syntyi myös ajatus Soldiers of Odinista.

tatuointi
Mika Rannan sormiin on tatuoitu luku 14. Se viittaa kansallissosialistien 14-sanaiseen iskulauseeseen. Koko teksti on tatuoitu miehen kylkeen: "We must secure the existence of our people and a future for white children".Kristiina Lehto / Yle

"Ei sinusta ole mihinkään, vitun tappi." Näistä sanoista Mika Ranta on kiehahtanut lapsesta saakka. Ensin tulee ärtymys, sitten uho, näyttämisen tarve.

– No kun mä olin pikku-Mika! Olin tosi pienikokoinen, Mika Ranta selittää.

Rannan sisko kertoo, että vieläkin ihmiset Kemissä saattavat kysyä häneltä: oletko sinä pikku-Mikan sisko?

– Mika on Kemissä tunnettu, aina ollut sellainen oman tiensä kulkija, isosisko Carita Ranta kuvaa.

Kouluvuodet olivat täynnä väkivaltaa. Ranta oli koko peruskoulun tarkkailuluokalla, aina vanhempien poikien völjyssä. Aina töröttämässä lumivuorella, aina kiusallaankin panemassa vastaan.

– Yläastelaiset pieksemällä pieksivät. Yksi potki, muut pitivät käsistä ja jaloista. Toisen kerran yksi repi pukukopissa lankun irti ja löi sillä kylkeen, Mika Ranta kertaa ala-asteaikojaan.

Jossain vaiheessa iskuja ottavasta osapuolesta tuli niitä antava. Ensimmäisen tuomionsa hän sai 15-vuotiaana tekemästään pahoinpitelystä. Tuolloin sosiaaliviranomaiset olivat jo vuosia valvoneet Rannan elämää.

Isosiskoa hirvitti, kun veljeä jouduttiin hakemaan äidin kanssa poliisiasemilta. Hammas katkenneena, leukaluu poikki, kyljet mustina.

– Ei meillä ollut kotona huono olla. Mika purki omaa pahaa oloaan, Carita-sisko sanoo.

Moni Mika Rannan pieksijä on nyt kuollut. Huumeisiin, ajanut rekan keulaan tai ampunut itsensä. Nuoruusvuosien pilottitakkikoplasta Ranta on ainoa, joka on työelämässä.

Monille kiusaajistaan hän on kostanut.

– Vielä aikuisiällä olen muutamalle näyttänyt, että muistatko. Eli siis antanut selkään, Mika Ranta sanoo.

Muutama entinen kiusaaja on jopa mukana Soldiers of Odinissa.

Nyrkkeily oli terapiaa. Tippui se kova jätkä pääkopasta pois.

Suvussa oli kuuluisa "hopeanyrkki", keskisarjan olympiahopeamitalisti Reima Virtanen, pikkuserkun isä. Hänkin pienikokoinen kemiläinen, joka oli juossut pakoon kiusaajia.

Olympiasankarista tuli pikku-Mikan idoli. Ala-asteen lopussa hintelä poika päätti laittaa itsensä kuntoon ja hakeutui nyrkkeilysalille.

Ranta muistelee, että aina kun hän teini-ikäisenä hakkasi säkkiä, hän pysyi poissa pahanteosta. Roskaruoka ja huono seura jäivät pois, elämä täyttyi lenkkeilystä ja proteiinitankkauksesta eli broilerinsyönnistä.

Mutta kun ottelussa tuli häviö – vaikka olisi kuinka treenannut – nyrkkeilyhanskat lensivät naulaan. Sitten Mika haki vanhan kaveriporukan ja alkoi taas pöljäillä: vetää viinaa ja tehdä laittomuuksia.

– Tuli juuri se olo, ettei minusta ole mihinkään, hän kertoo.

Armeijaan asti Mika Ranta sahasi kilpanyrkkeilyn ja kaveriporukan väliä, kaikkiaan seitsemän vuotta. Saatuaan amis-autoilusta ja vetelehtimisestä tarpeekseen hän palasi aina kehään ja pyysi valmentajalta anteeksi.

– Kehässä sain purkaa itseäni. Se oli semmoista terapiaa. Kun otti matsia, tippui se kova jätkä pääkopasta pois.

Ammattikouluun oli vaikea keskittyä. Metallilinjan hän pystyi suorittamaan loppuun vasta armeijan jälkeen, "miehistyttyään". Armeijassa hän luki myös ensi kertaa kokonaisen kirjan loppuun. Se oli Lauri Törnin elämäkerta. Törni oli kiistelty ammattisotilas, joka palveli niin Suomen, SS-Saksan kuin Yhdysvaltain asejoukoissa.

Armeija käänsi Mika Rannan elämän suunnan.

Ranta istui yksin sotkun koneella ja naputti Googleen: Hitler, Stalin, Churchill.

Alokas Ranta seisoo kapteenin edessä. On kevättalvi 2006. Hänet on kutsuttu toimistoon kuulemaan uutisia. Rikosrekisterimerkinnät ovat kantautuneet Lapin ilmatorjuntarykmentin tietoon, ja sotilaspoliisikoulutus tyssää siihen.

Se on 19-vuotiaan Mika Rannan elämässä valtava pettymys.

Hän oli halunnut vartijaksi, haaveillut salaa jo oikean poliisin työstä. Sellaisen, joka oli käynyt kasarmilla kouluttamassa partiointia hänelle ja muille alokkaille.

Nyt Mika Rantaa naurattaa, kun hän muistelee armeijan partiointioppia. Silloin ei naurattanut. Kovakuntoinen nyrkkeilijä koki epäonnistuneensa järjestelmän silmissä.

– Silloin mietin, mitä Suomi ajattelee minusta. En koskaan edes yrittänyt vartijaksi, koska en halunnut kuulla niitä sanoja enää. Että en kelpaa, Ranta sanoo.

Pettymystä paikkasivat munkit ja puntit. Pikku-Mikan paino nousi puolessa vuodessa kaksikymmentä kiloa. Viimeisessä ottelussaan Ranta nyrkkeili 63,5-kiloisten sarjassa, ohi on -juhliin mennessä hän painoi 83 kiloa.

– Intin punttisalilta ei haettu paskahommiin. Jos makasit tuvassa, nakki napsahti. Oli kova paikka tällaiselle ihmiselle olla käskytettävänä. Vuoden vanhemmat jätkät huutaa naama punaisena, hän muistelee.

Mika Ranta rekan hytissä
Rekan hytissä on aikaa ajatella. Punkassa Mika avaa tabletilta Terminaattorin. Kristiina Lehto / Yle

Armeijassa tapahtui muutakin käänteentekevää. Mika Ranta kiinnostui hävinneiden historiasta.

Ensimmäistä kertaa elämässään hän alkoi lukea. Kun muut mussuttivat porukassa munkkia, Ranta istui yksin sotilaskodin, sotkun, koneella ja naputti Googleen: Hitler, Stalin, Churchill.

Ranta luki Suomen sodista, viikinkisodista, katsoi tupakavereitaan uusin silmin. Luottaisinko tuohon tyyppiin, jos sota syttyy? Olisiko minusta taistelemaan sodassa? Miksi sodat edes syttyvät?

– Sitä alkoi miettiä asioita. Nürnbergin oikeudenkäyntejä. Mitä jos kaikki ei olekaan niin kuin kirjoitetaan? Oikeastaan armeija laittoi liikkeelle kaikki ajatukset kaikesta, hän sanoo.

Siihen mennessä häntä ei ollut koulu kiinnostanut, varsinkaan historia. Yläasteella pilottitakin hihassa oli ollut hakaristi, mutta sen symboloimasta kansallissosialismista hän ei ollut omasta mielestään ymmärtänyt "hevon helvettiä".

Verkosta hän löysi kansallissosialismi.org-sivun. Ranta alkoi ahmia tekstejä, suomeksi, koska englantiakaan ei ollut tullut liiemmin opittua. Sitä hän oli omaksunut lähinnä Counter Strike -ammuntapelistä.

Mitä enemmän hän kahlasi linkkejä läpi, sitä enemmän hän alkoi nähdä holokaustissa kysymysmerkkejä, sitä karismaattisemmalta Hitler alkoi hänen silmissään vaikuttaa: mieshän oli pitänyt huolta luonnosta ja omasta väestä.

Historiankirjoitus kertoo, että toisessa maailmansodassa kuoli arviolta kuusi miljoonaa juutalaista miestä, naista ja lasta kansallissosialistien keskitysleireillä, vainoissa ja joukkomurhissa. Juutalaisten joukkotuhoa pidetään niin vakavana asiana, että sen kiistäminen on monissa maissa rikos.

Mika Rannan version mukaan – eli kansallissosialismi.org-sivun version mukaan – holokaustista ei ole löytynyt kunnon todisteita. Ranta ei suostu uskomaan, että juutalaisia olisi järjestelmällisesti tapettu, vaan hänen päähänsä pinttyneen uskomuksen mukaan he ovat kuolleet muihin syihin.

Jälkikäteen Rantaa harmitti, ettei hän jatkanut armeijauralla pidemmälle. Hän näkee sodassa myös hyvää. Hänestä se saa kansan puhaltamaan yhteen hiileen. Mitään sotaa hän ei "tietenkään" sano toivovansa.

Mutta omasta väestään Mika Ranta ajattelee nyt pitävänsä huolta.

En ole uusnatsi, olen kansallissosialisti.

On huhtikuu 2016. Seisomme Pasilan postikeskuksen rekkaterminaalissa. Täysperävaunu on juuri ahdettu lastauslaituriin.

Mies esittelee tatuointejaan. On hakaristikotkaa, 14words-iskulausetta, valkoisen rodun symboleita. Poikansakin hän on nimennyt Aatuksi, tosin Rannan mukaan silloisen vaimon toiveesta.

Mitä sitä kiertelemään. Mika Ranta, oletko uusnatsi?

– En oikeastaan, hän vastaa.

Vaan mikä?

– Kansallissosialisti.

Alkaa polveileva selitys. Yleisen ymmärryksen mukaan näillä kahdella termillä ei ole mitään eroa, mutta Mika Rannalle niillä on.

Yleisen ymmärryksen mukaan uusnatsi on joku, joka haluaa elvyttää Adolf Hitlerin ideologian: kansallissosialismin, johon kuuluu totalitarismi, väkivalta ja ihmisten arvottaminen "rodun" mukaan.

Mika Rannalle uusnatsi on haukkumasana: kaljaa kittaava, ulkomaalaisia kadulla hakkaava henkilö. Kansallissosialisti sen sijaan on hänelle jotain muuta: perheestään huolehtiva, töissä käyvä, arvoilleen ja isänmaalleen lojaali henkilö, jolle maahanmuuttajat eivät ole pääasia.

Hän väittää kirkkain silmin, etteivät natsismi ja kansallissosialismi liity toisiinsa eikä "aito" kansallissosialismi ole väkivaltaista. Väkivallan Ranta sanoo hyväksyvänsä vain puolustautumiseen.

– Kansallissosialismi on elämäntapa, jonka oppien mukaan pyrin elämään. Kohtelen luontoa, kulttuureja ja omaa kansaa oikein. Mutta käytän myös alkoholia. Kunnon kansallissosialisti ei juo edes coca-colaa, koska sen omistavat juutalaiset, hän kuvailee.

Ranta sanoo ihailevansa lestadiolaisia, koska he ovat isoine lapsikatraineen Suomen toivo.

– Valkoiset ovat maapallolla katoavainen rotu. Olisi hyvä, kun suomalaiset lisääntyisivät enemmän. Saavat mustatkin lisääntyä, mutta me enemmän, hän selittää näkemyksiään.

– Jokaisella rodulla on oikeus elää tässä maailmassa. Jos aiheuttaa toisen kulttuurin katoamisen, se ei ole hyväksyttävää.

Sisäministeriön Väkivaltainen ekstremismi -raportin perusteella Mika Ranta on malliesimerkki äärioikeistopiireihin ajautuneesta henkilöstä: turvattomassa ympäristössä kasvanut, epävarma nuori, joka on tehnyt aiemmin rikoksia ja käyttänyt päihteitä. Sellainen, jolle mustavalkoinen maailmankuva tarjoaa voimantunteen.

Kemin kaveripiiriä ideologia ei Rannan mukaan yhdistänyt, vaan ennemmin viina, autot ja tappelut. Parikymppisenä hän ryhtyi etsimään samanmielisiä muualta.

Mikä näyttäisi takin selässä hyvältä? Siispä soldiers, sotilaat.

Samanmieliset löytyivät Suomen Vastarintaliikkeestä, SVL:stä. Se on viranomaisten mukaan vallankumouksellinen ja militantti ryhmä, joka esiintyy isänmaan ja suomalaisen kulttuuriperinnön vaalijana. Sen tavoitteena on kansallissosialistinen valtio.

– En ole ikinä ajatellut, että Suomesta pitäisi tulla kansallissosialistinen valtio. Jos tulisi, en panisi pahakseni, mutta ei taida tulla, Ranta vastaa jälleen ristiriitaisesti.

Mika Rannan mukaan hänen SVL-kytköksensä on käsitetty väärin. Mutta ei hän ole sitä aktiivisesti korjannutkaan. Omien sanojensa mukaan hän ei ole koskaan ollut SVL:ssa aktiivijäsenenä, vain tukijäsenenä.

– Tilailin patrioottitarroja, jonkun verran liimailinkin, ja kävin perustaja Henrik Holapan kanssa sähköpostinvaihtoa. Mutta en ikinä osallistunut toimintaan. En edes tavannut heitä, hän väittää.

Yle yritti vahvistaa väitettä SVL:sta, mutta he kieltäytyivät kommentoimasta asiaa.

Vastarintaliikkeen verkkosivujen mukaan aktiivijäseneltä edellytetään propagandatyötä, muun muassa värväämistä, mutta tukijäsen voi tukea liikettä esimerkiksi taloudellisesti.

Viime syksynä, yhdeksän vuoden tukijäsenyyden jälkeen Ranta kertoo olleensa valmis aktivoitumaan. Hän sanoo matkustaneensa Ouluun, SVL:n pääkallopaikalle, tunnustelemaan yhteistyökuvioita.

– Mutta sitten tuli tämä Odin-idea enkä aktivoitunutkaan vastarintaliikkeessä, hän kertoo. Hän sanoo jättäneensä SVL:n jäsenyyden, ei kylläkään maailmankatsomusta.

Syyskuussa Ranta järjesti mielenilmauksen Kemiin hallitsematonta maahanmuuttoa vastaan. Siitä järjestelyporukasta kehkeytyi kerho.

– Rajat kiinni -liikkeen hommat eivät riittäneet. Ajateltiin, että myös ihmisten perään pitää katsoa.

Vastarintaliikkeeseen hän on puheyhteyksissä, mutta yhteistyötä Soldiers of Odinin kanssa ei ole. Jos yhteistyötä tehtäisiin, sitä tehtäisiin julkisesti, Ranta vakuuttaa.

Tässä kohtaa hän selvästi vakavoituu. Hänen luomuksensa, Soldiers of Odin ei ole yhtä kuin hän. Itse asiassa monia Odin-jäseniä ärsyttää hänen natsifanituksensa. Suoraan sanottuna siitä on riideltykin.

– Mutta kaikki on tähän mennessä pystytty sopimaan. Me ollaan katupartio. Halutaan pitää se yksinkertaisena. Yksityishenkilönä saa tehdä mitä huvittaa, mutta kerho ei liity siihen mitenkään, hän korostaa.

Helmikuussa Soldiers of Odinin ja SVL:n logot esiintyivät yhdessä videolla. Ranta selittää, että video oli yhden ulkopuolisen päähänpistos, josta monet Odin-jäsenet eivät pitäneet. Kun "foliohatut" kirjoittavat muutenkin kaikenlaista. Video poistettiin.

Promovideo oli kuitenkin Rannan mielestä niin hieno, että hän pyysi tekijää muokkaamaan sitä heidän tarpeisiinsa: siivoamaan SVL-viittaukset ja laittamaan Terminaattori-tunnusmusiikin tilalle hänen lempibändinsä Sabatonin kappaleen. Sen, joka kertoo Lauri Törnistä.

Mika Rannan Odin tatuointi
Mika Ranta on viikinkifani ja pyysi kaveria piirtämään Soldiers of Odinin logoon viikinkikypärän. Tämän uusimman tatuoinnin Ranta otti alkuvuonna Espanjassa. Kristiina Lehto / Yle

Tupasvillan Nesteellä äänestettiin nimestä. Mika Rannan oma ehdotus sai eniten ääniä.

Viikinkijumala Odin oli tullut ensimmäisenä mieleen. Ranta ihannoi viikinkiaikaa, äijämeininkiä, jossa miehet kittaavat voitonjuhlissa kaljaa.

Yksi vaihtoehto oli ollut "Mika ja pojat".

Sitten mietittiin, mikä näyttäisi takin selässä hyvältä. Ranta kertoo, että moni Odiniin liittynyt kokee sen eräänlaiseksi moottoripyöräkerhoksi, vaikka siitä ei olekaan kyse. Moni on myös ollut moottoripyöräkerhossa.

Siispä soldiers, sotilaat.

– Siinä on semmoista mystiikkaa! Mä olin visioinut rekassa, mikä tämä kuvio tulee olemaan. Aloin haaveilla, että vitsi olisi mahtavaa, kun kaikki pukeutuisivat samalla lailla.

Automaalarikaverilta tilattiin logoon viikinkikypärä. Kemin porukka rupesi kyselemään netissä, olisiko muualla kiinnostusta.

– Siitä se sitten lähti. Oikeastaan räjähti. Oli näköjään oikea aika perustaa tämmöinen, Ranta naurahtaa.

Homma toimii virtuaalisesti. Joku ottaa Kemiin yhteyttä: voidaanko perustaa paikallinen Facebook-sivu. Jos tyyppi vaikuttaa luotettavalta, Ranta tai joku muu Kemistä perustaa sen, jonka jälkeen ryhmä alkaa hankkia Facebook-jäseniä.

Jos joukkoon eksyy "mätä omena", raaka huume- tai väkivaltarikollinen, Mika ja pojat vakuuttavat irtisanoutuvansa siitä. Jos joku tekee tunnukset selässä jotain väärää, siitäkin Rannan mukaan irtisanoudutaan julkisesti.

Joka päivä Mika Ranta seuraa Facebookista, "mihin maahan he ovat menneet".

– Onhan se uskomatonta. Saan palautetta, että olen mahtava henkilö, jään historiaan, hän huokaa.

Ranta myöntää, että tähän mennessä partiointi on ollut vähäistä, koska kaduilla oli talvella hiljaista. Mutta kesällä he varautuvat olemaan läsnä.

Yle paljasti maaliskuussa, että Soldiers of Odinin johtajat poseerasivat salaisessa Facebook-ryhmässään aseiden ja natsitervehdysten kanssa. Mika Rannan mielestä juttu loi keskustelua, mutta ei vaikuttanut toimintaan. Hänen mielestään ihmisten pitäisi ymmärtää, että mukana on huumoriakin.

– Tottakai se näyttää rajulta, mutta siellä heitetään huulta. Jos olisin ollut homo kun tätä perustin, olisimmeko me kaikki homoja? Eihän Motörheadin Lemmy Kilmisterkään ollut natsi, vaikka keräsi natsiaiheisia esineitä, hän perustelee.

– Jo on kumma, jos ihmiset eivät erota, mikä on yksityishenkilö Mika Rannan omaa ajattelua ja mikä konkreettista katupartiotoimintaa, Ranta toistelee.

Aihe on selvästi arka.

Monia Odin-jäseniä ärsyttää Mika Rannan natsifanitus.

Soldiers of Odin ei ole Rannan mukaan lähdössä politiikkaan, mutta yksityishenkilö Mika Ranta on, suomidemokraattien riveihin. Vielä rekisteröimättömän, maahanmuuttovastaisen ryhmittymän johdossa on kerholainen, Olavi Mäenpää.

Mika Rannan tähtäimessä ovat kuntavaalit vuoden päästä. Jo vuosi sitten Ranta oli ehdolla eduskuntavaaleissa itsenäisyyspuolueen eli IPU:n listoilta.

– Kyllähän mä haluaisin vaikuttaa Suomen asioihin, hän tunnustaa.

Carita-sisko kertoo varoittaneensa veljeään pyrkimästä politiikkaan, koska suusta tulisi pelkkiä sammakoita. Tv-haastatteluissa muidenkin mielipiteet pitäisi osata ottaa huomioon.

Ranta hymähtää, että hän on oppinut olemaan provosoitumatta sanoista. Kemissä päänaukojia riittää, mutta oikea koukku pysyy tätä nykyä kurissa. Oikeusjuttujakaan ei ole ollut kahdeksaan vuoteen.

Paitsi tänä vuonna.

Viime juhannuksena tuli Mika Rannan sanoin "takaisku". Silloin baariseurueessa tapahtui jotain, joka sai Rannan riehumaan. Hänen sanojensa mukaan syynä oli väärinkäsitys, että hänen vaimoaan olisi lyöty. Yhdelle uhreista jouduttiin operoimaan uusi leuka titaanista, toiselle tuli Rannan mukaan ruhjeita.

Oikeudenkäyntiasiakirjat eivät ole vielä julkisia, mutta Rannan mukaan tapaus on jo vanhojen tuttujen kesken sovittu. Syyttäjä oli kuitenkin toista mieltä, ja ratkaisu törkeään pahoinpitelysyytteeseen kuullaan pian, toukokuun loppupuolella.

Ranta arvelee, että ehdoton vankilatuomio on tulossa. Se olisi ensimmäinen laatuaan. Aiemmin on tullut sakkoja ja ehdollista, neljän pahoinpitelyn lisäksi kaksi kertaa teräaseen hallussapidosta ja kerran laittomasta uhkauksesta ja kunnianloukkauksista.

Yhdyskuntapalveluksesta hän vastikään kieltäytyi.

– Se tuomio on otettava, mikä annetaan. Toivottavasti elämä ei mene kokonaan pilalle, hän pohtii.

Sisko on varoittanut pyrkimästä politiikkaan, koska suusta tulisi pelkkiä sammakoita.

Siihen asti Mika Ranta leikkii poikansa kanssa viikonloppuisin autoilla, katsoo vaimonsa kanssa Temptation Islandia, käy Soldiers of Odinin kerhotilassa pelaamassa biljardia ja kuuntelemassa Sabatonia, sodista laulavaa ruotsalaista metal-yhtyettä.

Kesällä hän aikoo suunnata Kemijoelle lohenpyyntiin yhdessä muiden Odin-miesten kanssa.

– Eka kesähän meillä vasta tulee. Tässä voidaan keksiä vaikka mitä, Ranta sanoo.

Kesäksi suunnitteilla on myös Soldiers of Odinin kansainvälinen kokoontuminen, mahdollisesti leiri "metsän siimeksessä". Sinne saattaisi tulla kerholaisia Boråsistakin, Rannan syntymäkaupungista.

Niin, Mika Ranta on syntynyt Ruotsissa. Vanhemmat lähtivät tehdastöihin paremman elämän perässä ja palasivat Suomeen, kun Ranta oli 3-vuotias.

Mutta Mika Rannalle on vain yksi kotimaa, maa ylitse muiden: Suomi.