Alkoholipolitiikan kauhukakara Petri Viglione vaihtoi taktiikkaa: Nyt hän haluaa vahvat oluet maitokauppoihin

Askel kerrallaan. Kaksikymmentä vuotta Suomessa on opettanut suomalais-italialaiselle Petri Viglionelle kärsivällisyyttä. Ensin muutetaan suomalaista olutkulttuuria, vasta sitten kehitetään viinikulttuuria. Onko Viglione muuttumassa suomalaiseksi?

Terveys ja hyvinvointi
Petri Viglione.
Derrick Frilund / Yle

Mustekynät oli kaivettu esiin. Työsopimus, vihdoinkin. Pian se allekirjoitettaisiin kahtena kappaleena. Hän pääsisi lähetiksi taloon, jonka ikkunasta näkyisivät meri ja valkoiset laivat. Pihalla kirkuisivat lokit.

Kaiken piti olla allekirjoitusta vaille valmista.

– Kunnes he älysivät kysyä koulutustani. Maisteri Napolin yliopistosta. Kuulin silloin sen sanan ensi kertaa. Ylikoulutettu. Olin ylikoulutettu.

Näin kertaa Petri Viglione 23 vuoden takaisia tapahtumia. Ne muuttivat hänen elämänsä. Sillä hetkellä kiharatukkainen napolilaispoika päätti, ettei hakisi enää ainuttakaan työpaikkaa, ei tiskaisi ravintoloiden keittiöissä. Hän ryhtyisi yrittäjäksi.

Petri Viglione käyttää mielellään sanaa momentum, tämä oli yksi sellainen. Merkittävä hetki. Silloin hänestä tuli se Petri Viglione, jonka Suomen kansa tuntee. Suomen virallinen italialainen.

Enää pitäisi keksiä yritys.

Ajatelkaa Suomi vuonna 1993. Helsinki on harmaa ja ankea. Joka viides suomalainen on työtön. Ehkä italialaisia lastenvaatteita? Ei. Suomessa arvostetaan käytännöllisyyttä, sitä paitsi täällä on loskaa melkein läpi vuoden.

Kesäkuussa Leningrad Cowboys esiintyy täydellä Senaatintorilla puna-armeijan kuoron kanssa. Juhlitaan. Jälkikäteen moni on sanonut, että se oli hetki, jolloin laman selkä taittui. Petri Viglione kävelee helsinkiläiseen Alkoon. Myyjä seisoo tiskin takana tärkeän näköisenä pullorivistöjen edessä. Mitä saisi olla? Asiakas ei saa koskea tavaraan itse. Sorbus, Liebfraumlich tai ehkä Egri Bikaver?

Viglione ottaa käteensä Alkon punaisen hinnaston. Ensimmäisellä sivulla on Koskenkorva. Hän selaa. Onko tässä painovirhe? Missä ovat viinit? Hän kääntyy virka-asuisen myyjän puoleen. Vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. Onhan niitä: kymmenen punaista ja kymmenen valkoista. Joukossa kaksi italialaista.

Lamppu syttyy Viglionen päässä. Tässä se on. Liikeidea.

Petri Viglione ajaa skootterilla.
Petri Viglione ja Heikki Kähkönen keräävät allekirjoituksia kansalaisaloitteeseen Helsingin olutmessuilla.Derrick Frilund / Yle

Olemme helsinkiläisessä panimoravintolassa Sofiankadulla. Kello on kymmenen aamulla. On kieltolain 84. vuosipäivä, huhtikuun viides vuonna 2016. Keltainen, hieman samea juoma hölskyy paksuissa laseissa. Kolme miestä, Petri Viglione, ravintoloitsija Pekka Kääriäinen sekä Olutliiton puheenjohtaja, toimittaja Heikki Kähkönen skoolaavat. Sitten allekirjoitetaan kansalaisaloite, jossa vaaditaan vahvoja oluita maitokauppoihin.

Kuulitte oikein, viinimies Viglione on ryhtynyt oluiden puolestapuhujaksi. Miten tässä näin kävi?

Petri Viglione
Derrick Frilund / Yle

Pienjuominen on viikonlopun keidas

Kello 20 lauantai-iltana miljoona suomalaista avaa oluen tai sihauttaa siiderin. Joku saattaa korkata viinipullon.

– Se on irtiotto arjesta, eikä siinä ei ole mitään pahaa, sanoo Viglione.

Tätä Viglione kutsuu pienjuomiseksi. Hän haluaa erottaa sen ongelmajuomisesta, 10 prosenttia kansasta juo puolet kaikesta kulutetusta alkoholista.

Todellisuudessa mikään juominen, ei edes pienjuominen, ole riskitöntä. Kokonaiskulutuksen kasvaessa haitat kasvavat. Se on fakta.

Alkuun päästiin starttirahan turvin. Myöhemmin Viglione sai ritarin arvon Italian presidentiltä ansioistaan

Termi pienjuominen on tutkija Antti Maunun käsialaa ja peräisin vastikään ilmestyneestä raportista _Humalan tällä puolen, _jota ovat rahoittaneet niin panimoteollisuus kuin Päivittäistavarakauppa ry. Molemmilla on vahva taloudellinen intressi alkoholilainsäädännön vapauttamiselle. Maunu sanoo, ettei kirja kuitenkaan ole tilaustyö. Sen pääviesti on, että alkoholi on kaksiteräinen miekka. Se tuo haittoja mutta myös iloa. Muutenhan kukaan ei koskaan joisi. Julkisessa keskustelussa sivuutetaan positiivinen puoli. Tätä viestiä haluaa myös viinikauppias Viglione rummuttaa.

Kun Viglione oli Alkon tiskillä keksinyt, että ryhtyisi tuomaan Suomeen italialaisia viinejä, hän marssi Kluuvin työvoimatoimistoon.

Siellä suositeltiin yrittäjäkurssia. Hän pyrki ja pääsi.

Kahden kuukauden kurssilla jauhettiin kaksi päivää käyntikortin tärkeydestä. Viglione tuskin kuunteli. Eihän Paaviltakaan kysytä käyntikorttia!

Liikeidea alkoi muuttua lihaksi. Alkuun päästiin starttirahan turvin.

– Se oli muistaakseni 500 euroa kuukaudessa. Starttirahan avulla möin kaksi vuotta italialaista kulttuuria suomalaisille. Ilman sitä se ei olisi ollut taloudellisesti mahdollista, hän kertoo.

Myöhemmin Viglione sai ritarin arvon Italian presidentiltä ansioistaan viinikulttuurin eli enologian tuomisesta pohjan perukoille.

Petri Viglione.
Derrick Frilund / Yle

Kun alkoholi tuli olohuoneisiin

Ei ollut nettiä, ei kännyköitä. Nokialandia teki vasta tuloaan.

Faksi lauloi ja sopimuksia syntyi. Päänavaus. Sitä se oli.

– Isoja italialaisia viinintuottaja, joita voisi verrata suuruusluokaltaan suomalaisiin panimoihin, kuten Lapin Kultaan, Koffiin, Olviin, Petri Viglione selventää bisneksensä alkutaivalta 1990-luvun puolivälissä.

Ensimmäisenä vuonna Viglione möi 192 pulloa viiniä. Mutta pian fiineille viineille Chiantista ja Toscanasta alkoi olla kysyntää. Pullot piti kierrättää tullin ja Alkon kautta, joten hintaa kertyi. Mutta kauppa kävi. Asiakkaina oli suomalaisen ravintolamaailman klassikoita. Parhaimpana vuotena pulloja myytiin yli miljoona kappaletta. Samaan aikaan Italiassa valkaistiin nenää ja kulutus laski. Viglione oli asettunut Suomeen, mennyt naimisiin, saanut kaksi lasta ja eronnut.

Vielä Viglionen isovanhempien nuoruudessa alkoholi oli Suomessa miesten juttu. Piilotettuja viinapulloja halkopinojen takana. Naiset nalkuttivat ja sodasta tulleet miehet leikkivät kissa-hiiri leikkiä pullojen ja vaimojen kanssa. Seuraava sukupolvi oli edellistä kosteampi, sillä myös naisille alkoi maistua. Kun suurten ikäluokkien mies haki lauantaina Alkosta itselleen kossupullon, hän toi vaimolleen siemailtavaksi liköörin.

Nykyiset pienten lasten vanhemmat juovat tasa-arvoisemmin kuin koskaan. Alkoholi on tullut olohuoneisiin. Naisetkin juovat, eivät kuten miehet mutta mummoihinsa verrattuna kuusi kertaa enemmän. Nalkutus on vähentynyt. Suomalaisista naisista raittiita on enää joka kymmenes, Italiassa raittiita naisia on kolme-neljä kertaa enemmän.

Petri Viglione.
Petri Viglione on toista kertaa naimisissa, uudesta liitosta oopperalaulaja Marika Krookin kanssa hänellä on kaksi pientä lasta. Seinällä on jäljennös Caravaggion maalauksesta Bacchus.Derrick Frilund / Yle

120 viinipulloa vuodessa

Viinilasi lounaalla. Ne katseet. Kuin olisi vahingossa tupsahtanut uimahousut jalassa ravintolaan. Sellaista se on, jos nauttii lasillisen lounaalla Suomessa. Mutta Viglione tekee sen. Ehkä ärsyttääkseen, ehkä pitääkseen yllä imagoaan.

Tosin Italiassa se alkaa olla jo vanhanaikaista. Siellä ja muissa viinimaissa lounasjuominen on radikaalisti vähentynyt ja alkoholin kokonaiskulutus suorastaan romahtanut, Italiassa juodaaan enää noin 6 litraa puhdasta alkoholia nuppia kohti. Se on saman verran kuin Suomessa vuonna 1970. Petrin elinaikana italialaisten alkoholin kulutus on laskenut lähes kymmenen litraa. Meillä on käynyt toisinpäin.

Viglione juo vuodessa 120 pulloa viiniä, kuukaudessa 10. Yksi pullo riittää kahdeksi kolmeksi päiväksi. Puhtaaksi alkoholiksi muutettuna määrä on lähes sama, jonka jokainen suomalainen keskimäärin joi viime vuonna eli 10,8 litraa. Huippuvuosi oli 2005, silloin Suomessa juotiin 12,7 litraa per henkilö.

Italiassa viini on elintarvike, maataloustuote, kuten maito meillä. Suomessa arki ja juhla halutaan erottaa toisistaan, rajaa piirtää usein alkoholi. Jos meillä juominen on juhlaa, voidaan Italiassa juoda arkenakin. Minkälainen on italialainen viinapää?

– Kun ruoka loppuu, loppuu juominenkin. En koskaan juo viiniä, vaan syön sitä, hän selventää.

Petri Viglione.
- Eihän arkena käytetä pöytähopeoitakaan, siksi juon lounasviinin tavallisesta lasista, kertoo Viglione. Derrick Frilund / Yle

Uusi aksentti viinakeskusteluun

Se oli eräänlainen lomaromanssi. Petri Viglione on italialaisen isän ja suomalaisen äidin poika. Isä tuli Helsinkiin työmatkalle ja rakkaus roihahti. Naimisiin mentiin Kaivopuistossa Pyhän Henrikin kirkossa. Pariskunta muutti Napoliin. Petri tosin kävi syntymässä Lappeenrannan keskussairaalassa vuonna 1967. Siihen aikaan suomalaiset joivat alle 4 litraa alkoholia, Italiassa viiniä kiskottiin urakalla, henkeä kohti alkoholinkulutus oli 15 litraa.

Lapsuuden kesät Viglione vietti 1970-luvun Suomessa, täällä hän sai myös ensi kosketuksensa työelämään. Ruohonleikkausta Saimaan rannalla. Keskiolut oli tovi sitten vapautettu ruokakauppoihin, talous kasvoi ja alkoholinkulutus nousi nopeasti yhdeksään litraan. Silti Välimeren rannalla juotiin enemmän.

Petri Viglione muutti äitinsä kotimaahan syksyllä 1992. Naisen vuoksi. Suomi ei ollut vielä EU-maa, muttei enää Kekkoslovakiakaan. Omien sanojensa mukaan Viglione toi laman tullessaan. Tosiasiassa hän toi uudenlaisen aksentin suomalaiseen viinakeskusteluun. Hänestä itsestään oli tuleva suomalaisen alkoholipolitiikan kauhukakara, pelinrakentaja tai pelinappula, näkemyksestä riippuen.

Viglionen lopullinen tavoite ei ole muuttunut miksikään, se on edelleen viinit maitokauppoihin. Todellisuudessa se tarkoittaa Alkon monopolin murtamista

Holhous. Se on melkein kirosana ja tulee Viglionen suusta tottuneesti.

Alkoholipolitiikasta puhuessaan italialinen herrasmies paljastuu, muuttuu poliitikoksi. Tämä on sama mies, joka seisoi lähes 20 vuotta sitten räntäsateessa eduskuntatalon portailla vaatimassa viiniä maitokauppoihin. Sama mies, joka pyrki eduskuntaan vuonna 2008 RKP:n riveistä, koska piti juuri sitä ainoana aitona liberaalisena puolueena. Ääniä tuli 2 800, eikä paikka Arkadianmäellä auennut, mutta puhetta piisasi.

Viglione on koko Suomessa olonsa ajan kritisoinut alkoholipolitiikkaamme ja kutsunut sitä holhousyhteiskunnan kukkaseksi. Teesi on täsmälleen sama, jota esimerkiksi kokoomuspoliitikko Jaana Pelkonen viljelee. Pelkosen mielestä Alkon monopoli saisi jo mennä ja alkoholi pitäisi nähdä elinkeinopolitiikkana.

Mutta onko väite holhoavuudesta vain myytti, poliittista retoriikkaa?

Onhan suomalainen alkoholimaisema nykyisin tyystin toinen kuin silloin, kun Viglione viinikauppiaana aloitti. Siidereitä ja lonkeroita saa jopa kioskeista ja huoltoasemilta. Muistaako kukaan, että ennen vuotta 1995 ne piti hakea Alkosta? Tullissa ei tarvitse enää piilotella pulloja, Viron reissulta saa rahdata alkoholia autolasteittain. Vuonna 2004 matkustajatuonti vapautui ja alkoholiveroa laskettiin yhdessä yössä 30 prosenttia.

Sen seurauksena suomalaisten maksat poksahtelevat Euroopan ennätystahtiin. Pelkästään alkoholin aiheuttamat maksasairaudet vievät ennenaikaiseen hautaan tuhat ihmistä vuodessa. Yhä usemman vainajan kuolinsyytodistuksesta löytyy sanayhdistelmä cirrhosis hepatis, joka on alkoholimaksasairauden tuskainen loppuvaihe. Kirroosiin kuollaan Suomessa neljä kertaa useammin kuin Ruotsissa. Pitääkö alkoholin saatavuutta vielä ehdoin tahdoin höllentää? Kuka tarvitsee olutta keskellä yötä, kysyy moni.

Petri Viglione ajaa skootterilla.
Derrick Frilund / Yle

Ensin lobataan olut

Pelissä ovat isot rahat. Kulisseissa on käynnissä lobbaustaistelu. Hallitus päättää pian alkoholilain kokonaisuudistuksesta. Arviolta yli 65 prosenttia Viron tuomisista on juuri niitä, jotka Viglionen aloitteessa haluttaisiin siirtää maitokauppoihin. Hän haluaa, että kaupoissa voitaisiin myydä alkoholituotteita, jotka sisältävät alkoholia alle 7,5 prosenttia eli esimerkiksi A-olutta.

Mitä tapahtuisi, jos nuo Virosta rahdatut tölkit ostettaisiin kotimaasta? Kuka ne ostaisi ja mihin hintaan? Suomen alkoholivero on Viroon verrattuna viisinkertainen – pitäisikö alkoholiveroa taas laskea?

Katupölyinen iltapäiväruuhka. Viglionen punainen skootteri erottuu harmaiden autojen massasta.

Olemme sopineet haastattelusta panimoravintolassa, jossa Viglione aiemmin päivällä allekirjoitti kansalaisaloitteen. Hän on vain kaksi minuuttia myöhässä, onko mies muuttumassa suomalaiseksi?

Viglione ei tilaa viiniä vaan kupin tavallista kahvia. Mustana. Maitoa Viglione ei juo edes kahvin kanssa.

Hän väittää, että aloitteen mukainen juomien siirto Alkoista maitokauppoihin toisi valtiolle 50 miljoonan euron tulot. Luku on peräisin lobbareiden kynästä, jossittelua. Luultavasti toisenlainen lobbari antaisi toisenlaisen luvun. Jos väite pitää paikkansa, se tarkoittaisi kulutuksen lisääntymistä, joka taas lisäisi haittoja.

Viglione on oppinut läksynsä. Suomessa on edettävä askel kerrallaan, pirulle annetaan ensin pikkusormi.

Viglionen lopullinen tavoite ei ole muuttunut miksikään, se on edelleen viinit maitokauppoihin. Todellisuudessa se tarkoittaa Alkon monopolin murtamista.

Nyt tuo tavoite on lähempänä kuin koskaan, koska vallassa on hallitus, joka vannoo normien purkamisen nimiin.

Mutta milloin on oikea momentum? Sen kun tietäisi.

Petri Viglione.
Derrick Frilund / Yle

Juttua varten on haastateltu myös erikoistutkija Esa Österbergiä THL:stä ja alkoholipolitiikkaan perehtynyttä vapaata tutkijaa Antti Maunua.