EU vaatii yrityksiltä tulosten uutta avoimuutta – luvassa byrokratiavyöry vai loppu verokikkailulle?

Suomalaiset kansainväliset yritykset pelkäävät byrokratian kasvavan entisestään, kun uudella direktiivillä aletaan vaatia tulosten raportointia maakohtaisesti. Verottajan mukaan sen avulla suitsitaan verojen välttelyä.

talous
Euron kolikko EU-lipun päällä.
Oliver Berg / EPA

EU haluaa, että suurimmat yritykset alkavat kertoa, missä maassa ne tekevät tuloksensa ja maksavat veronsa. Ehdotettu direktiivi koskisi Suomessa 50–60:tä suurinta yritystä.

Keskuskauppakamari pitää uutta avoimuutta hyvänä ajatuksena, mutta pelkää sen johtavan jälleen uuteen byrokratiaan juuri kun ylimääräisestä säätelystä pyritään eroon.

– Näitä tietoja ei saada tilipäätöksestä nappia painamalla, vaan se vaatii uutta käsityötä, tuskailee Keskuskauppakamarin verojohtaja Ann-Mari Kemell.

EU:n ehdotuksen mukaan yritysten, joiden liikevaihto on vähintään 750 miljoonaa euroa, pitäisi kertoa tiedot nettisivuillaan. Kemell pelkää, että avoimuus johtaa yritysten tuomitsemiseen kansan huutoäänestyksen perusteella.

– Avoimista tulos- ja verotiedoista voidaan tehdä vääriä johtopäätöksiä, Kemell uumoilee.

Näin voi käydä esimerkiksi tilanteessa, jossa yhtiöllä voi olla miljoonan liikevaihto, mutta nollaverot, jos taustalla on vähennettäviä tappioita.

– Yritys voi joutua selittelemään, vaikka sillä olisikin puhtaat paperit. Siinä on maineriski, Kemell varoittaa.

Verohallinnon johtava asiantuntija Jari Salokoski uskoo, että avoimuusvaatimuksella olisi merkitystä verovälttelyn kitkemisessä.

– Veronkieron lopettamisesta ei voi ihan puhua, mutta kyllä tämä ohjaa yrityksiä avoimuuteen. Tällä on merkittävä vaikutus.

Suomi voikin menettää verotuloja

Komissiolta on jo aikaisemmin tullut toinen esitys, joka lisää yritysten raportointia muun muassa veroviranomaisille. Salokosken mukaan se on huomattavasti konkreettisempaa kuin nyt ehdotettu julkinen raportointi. Ne kuitenkin täydentävät toisiaan.

Konsernin toimintojen jakaminen eri maihin voi olla haastava tehtävä. Esimerkiksi patenteista ja muista aineettomista oikeuksista saatavan hyödyn kohdentaminen tiettyyn maahan voi olla mutkikasta, myöntää Salokoski.

Maakohtaisella raportoinnilla pyritään verotulojen lisäämiseen, mutta lopputulos voi olla päinvastainen.

– Suomi on todennäköinen häviäjä, jos verotusta siirretään sinne, missä myynti tai jopa varastointi tapahtuu.

Yritysten kannalta Kemell pitää kuitenkin suurimpana uhkana kaksinkertaisen verotuksen lisääntymistä. Pelkona on, että verotuloista kilpailevat valtiot alkavat erikseen haravoida niitä tuloja, jotka ne huomaavat toisen maan jättäneen verottamatta.

Taistelussaan verovälttelyä vastaan EU ei ole yksin. Teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD ja sitä täydentävä G20-maiden ryhmä aloitti jo kolme vuotta sitten ”veropohjan rapautumista” hillitsevän BEPS-hankkeen, jonka yhtenä tavoitteena on verottaa voitot siellä, missä ne syntyvät.

OECD:n suuntaviivoja seurataan nyt EU-maissa direktiiviehdotuksella, joka yhdenmukaistaisi jäsenmaiden toimintaa. Jos se hyväksytään Suomessa, se astuu voimaan jo tänä vuonna.