Näkökulma: Mukavia nuo ruotsalaiset

Ruotsi on askel Amerikkaan päin käytöstavoissa ja firmojen viestinnässä, kirjoittaa Ylen Tukholman-kirjeenvaihtaja Hannele Muilu.

Ulkomaat
Hej! Hannele Muilu
Yle

"Olipa kiva, että otit yhteyttä", luki vastauksessa haastattelupyyntöön.

"Onpa sinulla kaunis neule", lipuntarkastaja sanoo raitiovaunussa.

"Kuinka jännittävää", sanoo haastatteluja ketjussa jakeleva ammattiyhdistysnainen, kun kerron haastattelun menevän radio-ohjelmaan Suomeen.

"Herligt - ihanaa!" tulee ruotsalaisen suusta helposti. "Tack snälla" sanotaan toiselle pikkupalveluksista. Esimerkiksi bussikuskia, joka odottaa juoksevaa kyytiläistä, kiitetään. Se kuulostaa söpöltä.

Miksi ruotsalaiset ovat niin mukavia? Ilmasto on yhtä kova kuin meillä. Elämä on säntillistä eikä ole mitään etelän mañana-ajattelua.

Usein vedotaan siihen, ettei ruotsalaisten ole tarvinnut sotia vuosikymmeniin. He ovat voineet vaurastua rauhassa ja keskittyä sitten maailmanparantamiseen. Helppoahan siinä on hymyillä.

Ei täälläkään bussissa vieraiden kanssa keskustella. Toisen viereen mennään istumaan vasta kun muuta mahdollisuutta ei ole. Toisten ihmisten kohtaaminen arjessa on kuitenkin mutkatonta.

Ruotsalaiset alkavat olla kuin amerikkalaiset, mutta kuitenkin tutumpia. Kohteliaisuus ja lämmin ilme eivät tarkoita sitä, että toinen olisi kovin kiinnostunut asioistasi. Pikkujutustelusta on pitkä matka siihen, että mennään ruotsalaiseen kotiin kahville. Pintakiillosta on kyse sikälikin, etteivät ruotsalaiset ole tilastojen mukaan muita onnellisempia. Kaikissa Pohjoismaissa on yhtä paljon masentuneita.

Ruotsi on täynnä tiedotusväkeä

Amerikasta tulevat myös firmojen kommunikaatio-opit ensin Ruotsiin ja sitten Suomeen. Viestiminen on ohjattua ja pohdittua, hyvässä ja pahassa.

Niin mitätöntä organisaatiota ei Ruotsissa ole, ettei sillä olisi nimettyä tiedotusvastaavaa. Pressiosasto on viranomaisilla, kouluilla, yhdistyksillä, muslimiseurakunnilla... Säästyy turhilta puhelinsoitoilta, kun tiedottaja etsii oikein henkilön.

Huono puoli on se, että viestinnästä tulee harjoiteltua, arvattavaa, sliipattua, tylsää ja turhaa. Kukaan ei sano mitään omaperäistä tai kiinnostavaa, kun kaikki rosot on putsattu pois.

Tämä pätee poliitikkoihin ja yritysjohtajiin. Kiinnostavimmat kommentit kuulee ihmisiltä kadulla. Toinen totuuden torvi ovat aktiivikautensa jättäneet poliitikot tai johtajat.

Firmoissa ja politiikassa on jo Suomessakin tavallista, että tiedottaja seisoo metrin päässä kuuntelemassa haastattelua. Jos tulee moka tai liiallinen avoimuuden puuska, päästään heti korjaamaan.

Avoimuutta muurin takaa

Usein tiedotus on muuri muun maailman ja firman välissä. Amerikan oppien mukaan kriiseihin pitää reagoida nopeasti ja ainakin näennäisen avoimesti. Nordea joutui Panama-papereista ikävään julkisuuteen ja piti tiedotustilaisuuden. Tunnin tilaisuudessa johto korosti avoimuutta ja halua selvittää kaikki veroparatiisiasiat.

Haastatteluja ei ollut luvassa tilaisuuden lopuksi.

Kiirehdin kuitenkin vetämään toimitusjohtajaa hihasta, koska Ylen taloustoimituksella oli omia uusia tietoja veroparatiisiasioista. Kysymyksiä ei siksi haluttu esittää kaikkien kuullen.

Puhuttelin suomenruotsalaista Casper von Koskullia suomeksi, joten tiedottajat putosivat kärryiltä. Itse en meinannut päästä yli siitä, kuinka paljon von Koskull muistuttaa ulkonäöltään Wall Street -elokuvan sijoittajahaukkaa Gordon Gekkoa eli näyttelijä Michael Douglasia. Von Koskull kääntyi ja sanoi ystävällisesti, että "palataan asiaan huomenna kun palaan Oslosta".

Seuraavana päivänä asia tyssäsi Nordean viestintään. "Toimitusjohtaja kommentoi kyllä aikanaan". Ei kuulunut mitään.