Puusilmästä pääsee eroon – 7 tapaa kehittää peliälyä

Mistä pelikäsitys koostuu ja miten omaansa voi parantaa? Salibandyjoukkue EräViikinkien valmentaja Jyri Korsmanin mukaan pelisilmäänsä voi terävöittää, ja juuri tämä tehtävä on valmennustyön keskiössä.

urheilu
Pelikuvioiden kertaus fläppitaululla.
Sari Törmikoski / Yle

1. Mitä parempi fysiikka, sitä enemmän keinoja.

Pelikäsitys on urheilijan tai joukkueen henkisissä ominaisuuksissa ratkaiseva tekijä, mutta ei voi unohtaa, että kilpailussa mitellään voimalla, kehollisella taituruudella ja kestävyydellä.

– Pelikäsityksellä voi peittää omia heikkouksiaan, mutta fyysiset ominaisuudet mahdollistavat niiden ratkaisujen tekemisen, salibandyn EräViikinkien valmentaja Jyri Korsman sanoo.

2. Priorisoi.

Kuvitellaan puolustustilanne. Pallo on vastustajalla. Peliväline pitäisi saada haltuun, mutta se ei ole ensisijaista. On ajateltava asioiden tärkeysjärjestys: estä maali, pysäytä vastustaja, riistä pallo.

– Jos lähtee suoraan riistämään palloa, se mahdollistaa sen, että vähän höntyillään liian kovalla vauhdilla tilanteeseen ja kaveri pääseekin tekemään maalin, Jyri Korsman kertoo esimerkin.

3. Tee pelistä taidetta.

– Erinomaiset pelinlukutilanteet ovat sellaisia, joita itse en osaisi ennakoida – taidetta, jota pelaaja maalaa valkokankaalle, Korsman runoilee.

Tulee mieleen Mikael Granlundin ilmaveivi MM-jääkiekossa 2011.

– Itseluottamus, keskittyminen ja kaikki olivat siinä hetkessä mukana. Kenellekään ei tullut ensimmäisenä mieleen, että kaverilla on kiekko maalin takana ja tästä lähdetäänkin yrittämään ilmaveiviä.

4. Yksillä on enemmän itseluottamusta kuin toisilla.

– Pitää löytää ratkaisu niin, että uskaltaa käyttää sitä luovuuttaan, Korsman teroittaa.

Jos nuori pelaaja haluaa kehittyä, hänen on koko ajan etsittävä omia ylärajojaan. Se kysyy pelitilanteessa itseluottamusta.

– Joudut puntaroimaan, mitä työkaluja sinulla on ratkaista tämä tilanne ja vielä löytämään itseluottamusta sen toteuttamiseen.

5. Punnitse vahvuudet ja heikkoudet.

Pelisilmä on aina lajikohtainen. Yksilölajeissa on esimerkiksi tasaisia suorittajia ja kirihirmuja. Vahvan loppukirin urheilijan ei kannata panna paukkujaan alkumatkaan, sanoo Korsman.

– Pallopelissä on niin paljon enemmän muuttujia kuin siinä, että hiihdetään latua tai juostaan rataa pitkin. Mutta kaikissa lajeissa se taktinen elementti on läsnä.

Pelin kuluessa on myös muistettava vääjäämätön muuttuja: jalka alkaa loppua kohden painaa.

– Älykäs pelaaja ymmärtää voimavaransa siinä hetkessä. Väsyneenä ei kannata alimpana pelaajana lähteä harhauttamaan viittä pelaajaa.

6. Opi sisäistämään pelaajien roolit.

Joukkue voi harjoittaa ennaltamäärättyä pelitapaa – vastustajan riemuksi. Korsmanin mielestä varsinkin nuorilla pelaajilla on vaara hirttäytyä pelirooliin.

– Kun vastustaja katsoo ratkaisumallit kerran videolta, he toteavat, että nuo tekevät tuota koko ajan ja otetaan tuo pois. Sen jälkeen sillä ryhmällä ei ole enää mitään muuta.

7. Jälkipui.

– Ympärillä olevien ihmisten kanssa voi kommunikoida ratkaisumalleista. Reflektointi, tilanteiden käsittely ja jälkipuinti on sitä, että tuo ei toiminut ja tuota kokeillaan seuraavalla kerralla, Korsman kannustaa.