Kasvokkain: Liikenneprofessori Heikki Liimataisen mielestä auton käytöstä ei pidä tuntea huonoa omaatuntoa

Onko omassa autossa järkeä, jos se seisoo 95 prosenttia ajasta, kysyy tulevaisuuden liikennettä tutkiva Heikki Liimatainen. 32-vuotias professori on liikenteen sekakäyttäjä ja toivoo, että muutkin olisivat. Pyöräilijöille hän rakentaisi upeita baanoja.

Kotimaa
Heikki Liimatainen
Arvo Vuorela / Yle

Henkilöauto on vuonna 2050 edelleen eniten käytetty kulkuneuvo, uskoo Tampereella teknillisen yliopiston uudistuvan liikenteen professorina toimiva Heikki Liimatainen.

Jyväskyläläisellä Liimataisella on auto, mutta työpaikan ja kodin välisen matkan hän istuu bussissa. Tutkija tietää, että jos linja-auto haluaa kilpailla henkilöauton kanssa, on bussikyydin oltava yhtä nopeaa. Jyväskylän matkakeskuksen ja Hervannan välillä se on.

– Nopeus on tärkein seikka, mutta siihen ajan kokemiseen vaikuttaa, kuinka viihtyisää se on. Bussissa tai muissa julkisissa tulevat netti- ja muut yhteydet, jotka pienentävät sitä koettua matka-aikaa.

Liikenteelle uhrattu tila on hukkaan heitettyä.

Heikki Liimatainen

Liimataisella ei ole mitään henkilöautoa vastaan, mutta hän muistuttaa, että auto vie tilaa niin liikkuessaan kuin seisoessaan. Ja yksityisautot seisovat suurimman osan aikaa.

– Tila on resurssi, jota ei saada lisää. Liikenteelle uhrattu tila on hukkaan heitettyä. Samassa tilassa liikenteen kanssa ei pystytä muuta järjestämään. Se on yhtenä syynä, ettei kaupunkikeskustoihin saada sellaista tilaa, jossa voisi viihtyä.

Liimatainen uskoo car-sharing ja erilaisten vertaisvuokrauspalveluiden tuloon. Esimerkiksi malli, jossa tavalliset kansalaiset vuokraavat toisilleen autoaan, voisi toimia. Toistaiseksi se ei ole kiinnostanut.

– Kun autoa ei omista, sitä tulee myös käytettyä vähemmän.

Sekakäyttäjä lentää ja kävelee – ja kaikkea siltä väliltä

Liimataisen filosofian mukaan ihminen on sen verran itsekäs, että hän valitsee itselleen vaivattomimman tavan liikkua. Hän ei usko, että suomalainen olisi valmis näkemään lisävaivaa tai maksamaan lisähintaa ympäristöystävällisestä tavasta liikkua.

Heikki Liimatainen
Arvo Vuorela / Yle

– Sekakäyttö voisi lähteä jopa itsekkäistä lähtökohdista eli siitä, kuinka paljon oman auton omistaminen maksaa. Sillä hinnalla saa paljon ostettua muita liikennepalveluita. Se lähtee siitä, että on riittävän paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita luopumaan kakkosautosta.

Liimatainen muistuttaa, että kaikkien ei tarvitse muuttua. Jatkossakin tullaan liikkumaan yksityisautoilla. Monissa tilanteissa se on kaikkein järkevintäkin. Liimatainen ei muutenkaan pidä syyllistämisestä. Esimerkiksi suomalaisten ulkomaanmatkoilla lentokone on usein ainoa toimiva tapa matkustaa. Lentämisestä ei pidä potea huonoa omaatuntoa.

– Eikä auton käytöstäkään pidä tuntea huonoa omaatuntoa. Mutta silloin kun on vaihtoehtoja, voisi miettiä sitä auton käyttöä. Suurin osa suomalaisten päivittäisistä matkoista on kuitenkin lyhyitä.

Parkkiluolabuumi ja verottajan mielenmuutos

Monessa kaupungissa autot on jo laitettu maan alle seisomaan. Lahden, Tampereen, Kuopion tai Oulun esikuvien mukaan menossa on varsinainen parkkiluolabuumi. Siinä on puolensa.

– On hyvä, että kaupunkitila saadaan ihmisille takaisin. Toisaalta pitää miettiä, minkä hintaista se on ja miten se vaikuttaa joukkoliikenteen käyttöön.

Keskustoihin ajamisen sijaan Liimatainen kaipaa Keski-Euroopan mallin mukaan kunnon liityntäpysäköintimahdollisuuksia. Auto pitäisi voida jättää jonnekin kaupungin laitamille parkkiin ja keskustaan tulla julkisilla.

– Ihmiset käyttävät sitä, mikä koetaan helpoimmaksi. Ja jos tarjontaa on, ihmisten ei tarvitse miettiä lähtöä tunteja etukäteen. Nopeus ja mukavuus ylittävät hinnan eli helpoimmalla tavalla liikutaan, vaikka se olisi kalliimpaakin.

Heikki Liimatainen
Arvo Vuorela / Yle

Jos Liimatainen saisi laittaa heti yhden asian kuntoon, hän rakennuttaisi Suomen kaupungit täyteen leveitä ja nopeita pyöräteitä, sellaisia kuin Helsingin Baana. Liimataisen tutkijakielellä puhutaan silloin väylähierarkiasta.

– Meillä on nimellisesti pyöräteitä, mutta ne ovat yhdistettyjä pyörä- ja jalankulkuväyliä, jotka jatkuvasti katkeavat liikennevaloihin. Korkeatasoiset ja pyöräilyn ehdoilla suunnitellut väylät olisivat erillään tai autotien vieressä niin, että ne ovat joko korotettuja tai reunakivellä erotettuja.

Meillä työmatkakuluissa verovähennysoikeus oman auton käytöstä on suuri. Mutta pitäisikö sen olla mieluummin matkan pituuteen sidottu, eikä kulkuneuvoon? 

Heikki Liimatainen

Väylähierarkiassa pelkät baanat eivät riitä, vaan niille olisi luvattava myös ykkösluokan talvikunnossapito ja huipputason valaistus. Kohta ajellaan sähköpyörillä, jolloin yhä useammat alkavat polkea ympäriinsä.

Hyvänä esimerkkinä Liimatainen pitää Oulua, jossa pyöräily-ympäristöstä on tehty todella viihtyisä. Se myös näkyy. Kun muualla Suomessa noin kahdeksan prosenttia matkoista tehdään pyörällä, Oulussa määrä on melkein tuplat.

Liimataisella on vielä yksi ehdotus. Verotuskeinoin pitäisi saada uudenlaista ajattelua työmatkoihin.

– Meillä työmatkakuluissa verovähennysoikeus oman auton käytöstä on suuri. Mutta pitäisikö sen olla mieluummin matkan pituuteen sidottu, eikä kulkuneuvoon?