Ivan, 90, on Tšernobylin onnettomuuden saastuttaman kotikylänsä viimeinen asukas

Koti-ikävä sai ihmisiä muuttamaan takaisin kielletylle alueelle ydinvoimalan läheisyyteen. Tapasimme Valko-Venäjällä Tulgovitšin kylän ainoan asukkaan, jota eivät naapurissa asuvat sudet pelota.

Yle maailmalla: Moskova
mies istuu pihapenkillä
Ivan Shemenjok pihapenkillään.Kerstin Kronvall / Yle

Vielä 30 vuotta Tšernobylin ydinvoimaonnettomuuden jälkeen lähistön säteilyarvot ovat paikoitellen vaarallisen korkeat. Kukaan ei saisi asua saastuneimmilla alueilla, joilta asukkaat evakuoitiin vuonna 1986. Jotkut ovat kielloista huolimatta muuttaneet takaisin sinne.

Onnettomuuskevät oli lämmin ja kaunis ja paljon ihmisiä oli ulkona pelto- ja pihatöissä. Säteilyvaarasta ei kukaan varoittanut, Neuvostoliitossa viranomaisilla ei ollut tapana kertoa huonoja uutisia.

Tämä on yksi syy siihen, että monella nuorella asukkaalla Valko-Venäjän kaakkoisosassa on iso leikkausarpi kaulassaan. Radioaktiivinen säteily aiheuttaa nimittäin usein lapsille kilpirauhassyöpää. Leikkaustekniikka oli sellaista, että arvesta tuli hyvin näkyvä.

Kylät tyhjennettiin ihmisistä

Vasta joitakin päiviä onnettomuuden jälkeen asukkaat evakuoitiin ydinvoimalan lähistöltä. Silloin ei saanut viedä mitään mukanaan, ei valokuvia, ei vaatteita eikä rakkaita leluja. Kotieläimiäkään ei saanut ottaa mukaan.

Alueella vaelsi pitkään koiria, kissoja, lampaita, vuohia ja lehmiä. Kerrotaan, että lehmät ammuivat tuskissaan, kun niitä ei lypsetty. Jonkun ajan päästä sinne lähetettiin sotilaita, joiden tehtävänä oli ampua valloillaan olevat eläimet.

Varkaat ovat vieneet tyhjän talon lattialankkuja
Varkaat ovat vieneet tyhjän talon lattialankkujaKerstin Kronvall / Yle

Pian myös vorot ja varkaat löysivät tiensä tyhjiin kyliin ja taloista vietiin arvotavaraa, mutta myös tiiliä ja lattialankkuja. Näin säteilysaastunutta materiaalia kielloista huolimatta vietiin suljetun alueen ulkopuolelle.

Kylistä kaupunkiin siirretyt evakot kärsivät kovasta koti-ikävästä, ja joitakin vuosia onnettomuuden jälkeen heitä alkoi muuttaa takasin kielletylle alueelle. Varsinkin eläkeläiset palasivat, he kokivat koti-ikävän kauheammaksi kuin säteilyn, jota ei voinut aistia.

Koti-ikävä vei takaisin

Vielä kymmenen vuotta sitten suljetulla alueella asui melko paljon väkeä, nyt talot ovat tyhjentyneet, kun vanhukset ovat kuolleet.

Tulgovitšin kylässä on enää yksi asukas. Hän on 90-vuotias Ivan Shemenjok. Ivan puhuu sekakieltä, jossa on sanoja niin venäjän, ukrainan kuin valko-venäjän kielistä ja hän kuulee huonosti, joten on vaikeata keskustella hänen kanssaan.

Hänetkin siirrettiin kaupunkiin onnettomuuden jälkeen, mutta hän karkasi heti takaisin.

– En suostunut muuttamaan pois kotoa, täällä ei kukaan häiritse minua, elän niin kuin elän, Ivan sanoo.

autiotalon olohuone
Tästä kodista perhe evakuoitiin vuonna 1986.Kerstin Kronvall / Yle

Naapurissa asui vielä pari vuotta sitten nainen, mutta nyt hänkin on kuollut. Ivan ei kaipaa ketään, hänelle riittävät koira ja possut. Lisäksi kylässä käy kauppa-auto ja postiljooni.

Eläintieteellinen koe

Metsittyneessä kylässä, ihan niin kuin koko alueella on runsaasti villieläimiä. On susia, karhuja, hirviä, peuroja, visenttejä ja kettuja. Ivania ei pelota, vaikka susi joskus tuijottaakin häntä pihalla, pedoille riittää ruokaa metsässä.

Ivan ja Sergei istuvat pihan penkillä
Ivan sai Sergeistä juttuseuraa hetkeksiKerstin Kronvall / Yle

Sergei Smailovski on suojelualueen vastaava hoitaja. Hän rakastaa eläimiä ja iloitsee niiden lisääntymisestä alueella. Visentit ovat hänelle erityisen rakkaat, aluksi niitä oli vain 16, viimeisessä laskennassa oli jo 129 yksilöä.

– Tästä on tullut eläintieteellinen laboratorio, jossa kannat kehittyvät luonnollisella tavalla niin, että sairaat ja heikot syödään ja vahvat ja kauniit jäävät jäljelle, Sergei toteaa.

tyhjä kylätie
Isot puut kylänraitin varrella osoittavat talojen paikkojaKerstin Kronvall / Yle

Sergei ei kuitenkaan halua sanoa, että onnettomuus oli hyvä asia eläinkunnan kannalta. Tämä on eläimille paratiisi, mutta ihmisille hyvin pitkäksi aikaa menetetty alue, ja Sergei pitää tilannetta todella surullisena.

– Ei ehkä ole vaikeampaa ikävää kuin koti-ikävä, hän sanoo.

Säteily ei enää pelota niin paljon kuin ennen

Vielä syvemmällä saastuneella alueella sijaitsee Orevitšin kylä. Siellä asui onnettomuuden aikaan lähes 600 ihmistä ja kylään oli juuri saatu uusi koulurakennus.

Orevitšin koulu
Orevitšin koulu oli uusi, kun onnettomuus sattuiKerstin Kronvall / Yle

Koulun naapurissa oli kylän suurin työnantaja, kolhoosi, jonka rakennukset ovat romahtaneet. Lähipellolle on jäänyt maatalouskoneita ruostumaan.

Asukkaat säteilysaastuneilla alueella eivät ole kärsineet vain säteilyn seurauksista. Pitkään heitä kohtaan tunnettiin suurta epäilyä. Oli vaikeata saada opettajia ja lääkäreitä muuttamaan näille seuduille, koska moni pelkäsi säteilyvaaraa.

– Enää ei ole tätä ongelmaa, vaan kaikki ymmärtävät, ettei meissä ole mitään tarttuvaa tautia, Sergei sanoo tyytyväisenä.