Evan Apunen Yle-keskustelussa: Yle saa paljon, joten siltä voidaan vaatia paljon

Torstai-iltana käydyssä keskustelussa Yleltä toivottiin läpinäkyvyyttä ja suomalaisen kulttuurin vaalimista.

Kotimaa
Yle-keskustelu 21. huhtikuuta 2016.
Yle

Yleisradion tehtävästä keskusteltiin torstai-iltana Ylen ykköskanavalla. Keskustelijoiden mielestä Ylen tärkeimpiä tehtäviä ovat riippumattomuus ja sivistys. Elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtaja Matti Apunen muistutti, että Yleisradio saa paljon, joten siltä voidaan myös vaatia paljon.

Keskustelu alkoi pohdinnalla, sopiiko viihde Ylen tarjontaan.

Keskustelijat olivat varsin yksimielisiä siitä, että julkisen palvelun yhtiökin voi tehdä viihdettä – mutta millaista viihdettä?

MTV:n entinen ohjelmajohtaja ja nykyinen yrittäjä Jorma Sairanen katsoi, että Yleisradio ei voi tehdä samanlaista viihdettä kuin kaupalliset toimijat. Hän huomautti, että viihde tuo kaupallisille toimijoille monta mainoseuroa.

Tukholman yliopiston elokuvatutkimuksen professori Anu Koivunen pohti puolestaan, missä menevät viihteen ja kulttuurin rajat.

– Arvostukset muuttuvat ja eri ihmisillä on erilaiset odotukset, hän muistutti.

Myös Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen kysyi, mistä oikeastaan puhutaan, kun puhutaan viihteestä. Hänen mukaansa Ylen tarjonnassa on loppujen lopuksi varsin vähän viihdettä.

Matti Apusen mielestä Yle perustelee viihteen tekemistä kehäpäätelmällä: kun saadaan rahaa, pitää tehdä myös viihdettä, ja sen tekemiseen tarvitaan rahaa.

Kirjailija ja sananvapausjärjestö Suomen Penin puheenjohtaja Sirpa Kähkönen totesi puolestaan, että ihmisillä on oikeus viihtyä, myös Ylen kanavilla.

Markkinahäirikkö viran puolesta

Aiemmin torstaina kerrottiin, että Yle on ostanut oikeudet Pyeongchangin vuoden 2018 ja Tokion vuoden 2020 olympialaiskisoihin.

N2 Helsinki Oy:n toimitusjohtaja Alex Nieminen totesi, että urheiluoikeudet ovat kalliita ja tulevaisuudessa yhä harvemmalla on mahdollisuuksia ostaa suurten urheilutapahtumien esitysoikeuksia. Jorma Sairasen mukaan Yle on omalla toiminnallaan nostanut hintoja, joten Yleisradion ja kaupallisen median yhteistyö suurissa urheilutapahtumissa olisi järkevää.

Bauer Median toimitusjohtajan Leena Puntilan mukaan Yle on urheilutapahtumien suhteen markkinahäirikkö, koska sen televisiolähetyksissä näkyvät esimerkiksi urheilukenttien laidoilla olevat mainokset, vaikka mainostajat eivät ole maksaneet niiden näyttämisestä mitään. Hän arvioi, että kaupallisille toimijoille voi tästä koitua miljoonien eurojen menetyksiä.

– Yle on paikoin markkinahäirikkö, hän huomautti.

Atte Jääskeläinen muotoili Ylen toiminnan niin, että Yleisradion lakisääteinen tehtävä on olla markkinahäirikkö.

– Me olemme olemassa sen takia, että me emme toimi markkinoilla, ja tietenkin vaikutamme markkinoihin. Meidät on asetettu sinne markkinoille häiritsemään, jotta se markkina ei olisi ihan sellainen kuin se ilman meitä olisi, hän totesi.

Kulttuuri kuuluu Yleen

Keskustelijoiden mielestä yksi Ylen tärkeimmistä tehtävistä on suomalaisen kulttuurin tukeminen. Se, miten tämä pitäisi tehdä, jakoi mielipiteet.

Sirpa Kähkönen korosti, että Ylellä on ainutlaatuinen mahdollisuus pitää kulttuuria esillä koko maassa. Matti Apunen ihmetteli, miksei Yle voisi käyttää ulkopuolista osaamista kulttuurin tuottamisessa niin paljon kuin mahdollista, ja Kähkönenkin totesi, että myös indieyhtiöt voivat tehdä laadukkaita kulttuuriohjelmia.

Tampereen yliopiston median, viestinnän ja teatterin yksikön johtaja ja Ylen hallituksen jäsen Heikki Hellman korosti puolestaan, että Ylen on tuotettava kulttuuriohjelmia myös itse, pelkkä osto-organisaatio-Yle ei hänen mielestään ole toimiva konsepti.

Missä ovat verkon rajat?

Matti Apunen oli huolestunut maakuntalehtien kohtalosta verkon paineissa. Hän ennusti, että jos kehitys jatkuu nykyisellään, kymmenen vuoden kuluttua Suomessa on huomattavasti vähemmän maakuntalehtiä kuin nyt.

Hän muistutti, että tämä johtaa väistämättä moniäänisyyden häviämiseen ja sitä kautta maakuntalehtien katoaminen voi olla jopa sananvapauskysymys.

Yhtenä syynä maakuntalehtien ongelmiin on mainittu Ylen vahva läsnäolo verkossa, myös uutistoiminnassa.

– Maakuntalehtien kilpailuasetelma on vaikea, Apunen sanoi.

Alex Nieminen uskoi, että Apusen uhkakuva voi toteutua. Hän muistutti, että kymmenessä vuodessa markkinoilta on hävinnyt miljardi euroa mainosrahaa. Hän kuitenkin totesi, että yksi syy kaupallisen median ongelmiin ovat aikoinaan tehdyt väärät ratkaisut.

Atte Jääskeläisen mielestä Ylen alueelliset uutiset eivät syö maakuntalehtien lukijamääriä. Suurempana ongelmana hän piti sitä, että perinteinen yhteiskunnallinen journalismi ei mene kaupaksi verkossa.

Yhtenä ratkaisuna maakuntalehtien ongelmiin esitettiin niiden ja Ylen yhteistyötä.

– Voisiko Yle esimerkiksi siteerata uutisissaan enemmän? ehdotti Apunen.

Puntila totesi, että maailma on muttunut viime vuosina, kun kansainväliset mainostajat ovat tulleet kilpailemaan verkon mainoseuroista. Hän korosti, että myös Ylen on muututtava muiden mukana.

Jorma Sairasen mielestä on absurdia ajatella, että Yle pitäisi toimijana sulkea jostakin mediasta pois, mutta hän huomautti, että näin pienessä maassa on otettava huomioon kokosuhteet. Tällä hän viittasi Ylen 500 miljoonan euron budjettiin.

Veronmaksajien radio

Matti Apunen kysyi, kenelle Yleisradio loppujen lopuksi on tilivelvollinen toiminnastaan. Hänen mielestään tällä hetkellä läpinäkyvyys ei näy Ylen toiminnassa niin voimakkaasti kuin pitäisi. Apunen korosti, että Ylen pitäisi ennen kaikkea olla veronmaksajien radio.

– Toiminnan pitäisi olla sensuroimatonta, tasapuolista ja tilivelvollista, hän luetteli.

Atte Jääskeläinen myötäili Apusta tilivelvollisuudesta, mutta kysyi, miten ollaan tilivelvollisia kansalle. Heikki Hellman muistutti, että Yle antaa vuosittain raportin toiminnastaan sekä eduskunnalle että Viestintävirastolle. Apunen ehdotti, että näiden sijaan pitäisi perustaa riippumaton puolueeton elin, joka asettaisi Ylelle tietyt tavoitteet ja arvioisi niiden toteutumista vuosittain.

Alex Nieminen sanoi puolestaan, että jos Ylen on pakko olla tilivelvollinen poliitikoille, mieluummin sitten eduskunnalle kuin hallitukselle, koska hänen mukaansa ei voida ajatella, että Ylen asema on riippuvainen kulloisestakin hallituksesta.

Apunen kaipasi läpinäkyvyyttä etenkin uutis- ja ajankohtaisjournalismiin, jotta voitaisiin selvittää, onko se aidosti tasapuolista ja monipuolista. Ulkopuolinen taho olisi hänen mukaansa juuri omiaan tämän valvomiseksi.

Anu Koivunen suri sitä, että uutis- ja ajankohtaisjournalismissa itse journalismin määrä on vähentynyt erilaisten haastattelujen ja suorien kommenttien tieltä. Jääskeläinen totesikin, että Ylen toimintaa hyödyttäisi, jos odotukset journalismin sisällöstä olisivat selkeämmät.

Sairanen ehdotti, että Yle voisi olla tehokkaampi ja keskittyä ennen kaikkea siihen, minkä se osaa parhaiten: uutis- ja ajankohtaistoimitaan, lastenohjelmiin ja Areenan kehittämiseen. Viihteessä Yle ei ole Suomen paras, hän huomautti.

Hellman piti suurimpana ongelmana sitä, että uutisen arvo on romahtanut, toisin sanoen siitä ei olla valmita maksamaan niin paljon kuin ennen. Tämä on hänen mukaansa iso ongelma julkisen edun kannalta:

– Julkisen edun mukaista on sellainen tieto, sivistys ja viihde, joka auttaa meitä olemaan yhteuskuntana koossa, hän sanoi.

Iltaa varten oli haastatelu myös viestintäprofessori Steven Barnettia, SVT:n toimitusjohtajaa Eva Hamiltonia ja SVT:n ja FST:n entistä johtajaa Leif Jakobssonia. Heidän haastattelunsa ovat kokonaan katsottavissa alla olevista linkeistä.

Viestintäprofessori Steven Barnettin haastattelu Ylen Areenassa

SVT:n entisen toimitusjohtajan Eva Hamiltonin haastattelu Ylen Areenassa

SVT:n ja FST:n entisen johtajan Leif Jakobssonin haastattelu Ylen Areenassa