1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

"Isoimmat lapset kerjäsivät ruokaa isänniltä" – vuoden 1918 kärsimykset sitouttivat vasemmistolaisuuteen tai kommunismin vastaisuuteen

Suomalaisten kertomuksissa oman suvun tarina nähdään osana jatkumoa, joka on alkanut Suomen sisällissodan verisistä kokemuksista. Sukulaisten kova kohtelu vuonna 1918 on joidenkin lukijoiden mukaan vaikuttanut heidän poliittiseen suuntautumiseensa.

Punakaartilaisten päälliköt kuvattiin hevostensa selässä. Kuva: Yle Uutisgrafiikka, lähde: Jaakko Säde

Monissa Ylen kyselyyn vastanneiden ihmisten teksteissä kerrotaan, miten sisällissodan kokemukset ovat vaikuttaneet oman suvun poliittisiin näkemyksiin.

Juttukokonaisuuden tässä osassa kerrotaan, miten lähes sadan vuoden takaiset tapahtumat ovat vaikuttaneet oman identiteetin rakentumiseen.

– Äitini isän ja äitini 15-vuotiaan veljen matkanteko turvallisemmille seuduille päättyi onnettomasti Kärkölän metsiin, jossa valkoiset heidät kylmäverisesti surmasivat. Asioista puhuttiin aina perheessämme avoimesti, ja ehkäpä tapahtumat vaikuttivat osaltaan perheemme sitoutumiseen sosiaalidemokraattiseen aatemaailmaan, kertoo Pertti Humppila.

– Vuoden 1918 tapahtumissa kotikylässäni menetti henkensä yhteensä 33 henkilöä. Vielä 1970-luvulla ne olivat jokaviikkoinen puheenaihe. Tapahtumista puhuttiin avoimesti ja erilaiset julmuudet ja kohtalot tulivat minulle tutuksi jo pikkupoikana. Kotikyläni poliittiseen ilmapiiriin tapahtumilla oli selvä vaikutus, sillä vielä 1960-luvulla melkein kaikki olivat SKDL:n jäseniä, kirjoittaa Reijo Viitanen.

Voimakas sitoutuminen vasemmistolaisuuteen

– Isoisäni murhattiin toukokuussa 1918 Hennalan keskitysleirillä Lahdessa. Hänestä ei jäänyt muuta kuin leski ja kuusi alaikäistä lasta. Nälästä selvittiin, kun isoimmat lapset, kaksi tätiäni, kerjäsivät ruokaa isänniltä. Jopa omat lapseni tapaavat vielä sylkäistä ohittaessaan Mannerheimin patsaan eikä hänestä meidän suvussa koskaan käytetä muuta “titteliä” kuin “Slaktaren”.Malin Lindroos.

Itse olen 40-vuotias enkä tule pääsemään asiasta yli.

Juha T.

– Punainen isoisäni isä ammuttiin Pietarsaaressa eräänä yönä. Hän oli yksi tuona yönä pikatuomioistuimeen maanpetturuudesta tuoduista henkilöistä. Olihan se. Sodan jälkeen koko sisaruskatras muutti Pohjois-Suomeen, koska elämä Pohjanmaalla ei oikein onnistunut punaisten perillisille sodan jälkeen. Kaikki tämä muodostaa tärkeän osani sukuni tarinaa. Perheeni sekä äitini että isäni puolelta ovat vahvasti vasemmistolaisia. Sukuuni kohdistetut teot on mielletty epäreiluina, mutta samalla henki on ollut yhdistävä. Anu Taivainen.

– Vaarini perheessä hän nuorimpana lapsena oli ainoa punainen. Tästä ei ole saanut puhua ja se edelleen hiertää jopa lastenlasten välisiä suhteita. Äitini ja tätini häpesivät isänsä poliittisia näkemyksiä. Heidän valintansa menivät äärioikealle. Lapsenlapsissa on koko poliittisen kentä kirjo. Itse olen joutunut olemaan puolustuskannalla, koska ymmärrän vaarini valinnat ja ihmisenä arvostin häntä.** Tammso.**

Inho kaikkea punaista kohtaan

Suojeluskuntalaisia Tammisuolla levähdystauolla matkalla Viipuriin huhtikuun 28. päivä 1918. Kuva: Varkauden Tehtaanmuseo

Myös sisällissodan valkoisella puolella sotineiden ihmisten jälkeläiset kertovat, kuinka vaikeat kokemukset ovat jättäneet sukuihin jälkensä. Vaikka sisällissodassa sodittiin voittajan puolella, raaka kohtelu ja veriset surmat jättivät jälkeensä katkeruutta myös valkoisten parissa.

Ns. kommunismin vastaisuus on elänyt tästä tapauksesta lähtien suvussamme melko vahvana.

Antti

– Mummo muisteli sitä, kun punaiset kävivät etsimässä hänen isäänsä ja tyhjentämässä ruokakaapit. Jossain vaiheessa mummo pakeni perheensä kanssa punaisia ojien pohjilla ryömien. Lapsia oli neljä, joista nuorin taisi olla ihan vauva. Näistä kertomuksista on jäänyt sellainen ns. äidinmaidosta imetty asia, että äitini tai minä emme ikinä ole äänestäneet mitään punaiseen eli sosialismiin tai kommunismiin vivahtavaa puoluetta tai ehdokasta. Taina.

**– **Punaisen terrorin aikana Satakunnassa tapahtui väkivaltaisia kuulusteluja ja maatalojen isäntien kyydityksiä. Isäni isoisä oli vankina Suodenniemellä kaksi kuukautta pahoinpideltävänä ja syytettynä. Itse olen 40-vuotias enkä tule pääsemään asiasta yli. En hyväksy mielivaltaista terroria. Mitään anteeksipyyntöä ei ole esitetty SDP:n ja Vasemmistoliiton toimesta. Se laittaa kiukun päälle vielä tänäkin päivänä. Juha T.

– Punaiset yllättivät isoisän ja hänen veljensä heidän yöpyessään Pellingissä ja tappoivat molemmat ilman sen kummempia tutkimuksia. Voisikohan sanoa, että he olivat sitten tämän punaisen terrorin uhreja? Ns. kommunismin vastaisuus on elänyt tästä tapauksesta lähtien suvussamme melko vahvana. Antti.