Punaisten ja valkoisten perintöä vaalitaan yhä – Suomalaiset lähettivät yli 400 muistoa vuoden 1918 sisällissodasta

Sukulaisten kohtalo Suomen sisällissodassa nostattaa edelleen tunteita lukijoidemme keskuudessa. Yle kysyi maaliskuun puolessavälissä suomalaisilta, ovatko vuoden 1918 tapahtumat yhä arka asia heidän suvussaan.

politiikka
Lapsia sotaisassa yhteiskuvassa.
Sota tuli myös lasten elämään vuonna 1918. Valkoisten perheiden lapset kuvattiin puusta veistettyjen aseidensa kanssa.Yle Uutisgrafiikka, lähde: SA-kuva

Lähes sadan vuoden takaiset tapahtumat Suomen sisällissodassa järkyttävät, puhuttavat tai ainakin mietityttävät yhä monia ihmisiä.

Yli 400 suomalaista lähetti Ylelle kertomuksia sukulaisistaan sodassa ja siitä, miten tarinat vuodelta 1918 ovat periytyneet jälkipolvilta toiselle. Teimme kyselyn, koska tarina Hennalan vankileirillä teloitetusta Olga Maria Heleniuksesta herätti lukijoissa paljon kiinnostusta.

Kerromme tässä artikkelissa kootusti niistä teemoista, jotka nousivat esiin lukijoiden teksteissä. Lukijoita puhuttavat asiat on koottu myös neljään muuhun artikkeliin, joihin löydät linkit tästä jutusta ja oheisesta faktalaatikosta.

Suomen sisällissota oli verinen, sillä noin prosentti väkiluvusta menehtyi vuonna 1918 kuuden kuukauden aikana. Lukijoiden teksteissä kerrotaan sukulaisten mielivaltaisista teloituksista, punaorpojen kovasta kohtelusta ja teloituksiin osallistuneiden syyllisyydentunnosta.

Ihmiset kertoivat sukunsa muistoista omilla nimillään tai nimimerkillä.

– Isoisäni isä kuoli Suomenlinnan vankileirillä 1918 ja jätti viisi lasta äidin huollettavaksi. Isoisä sai toimia perheen huoltajana, kun hän 15-vuotiaana meni töihin. Kurjuus oli sanomatonta, sillä kun isoisäni palasi töistä, nukkui nuorempi veli kadulla, päänalusenaan jalkakäytävän reuna, kirjoittaa Topi Piironen.

Sisällissodan kaoottisessa melskeessä moni joutui todistamaan tekoja, jotka vaivasivat vielä vuosikymmeniä sodan päättymisen jälkeen.

– Äidinisä oli 18-vuotias nuorimies, kun hän osallistui Tampereen valtaukseen valkoisten puolella. Kerran pappa itku kurkussa kertoi tarinaa siitä, kuinka valkoiset hirttivät punaisia Pyynikin männynoksalle. Pappa ei osallistunut tähän, mutta joutui katsomaan laittomia teloituksia, kirjoittaa puolestaan nimimerkki TS.

Lue lisääsiitä, miten sisällisodan julmat teot ovat järkyttäneet ja puhuttaneet jälkipolvia.

Pohjois-Savon rykmentin suojeluskuntalaiset tarkastelevat teloittamiensa punakaartilaisten ruumiita.
Pohjois-Savon rykmentin suojeluskuntalaiset tarkastelevat teloittamiensa punakaartilaisten ruumiita ilmeisesti Säkkijärvellä toukokuussa 1918.Varkauden Tehtaanmuseo

Sisällissodan kadonneet lapset

Oman suvun kohtalo verisen sodan melskeissä nostattaa yhä monilla voimakkaan tunnereaktion – varsinkin, jos sodan tapahtumista on omassa suvussa vaiettu pitkään.

– Mummoni s. 1893 ei kertonut eläessään mitään vanhemmistaan tai muista sukulaisistaan. Hänen kuolemansa jälkeen sain selville, että hänellä oli kaksi lasta, joista me lähisuku emme tienneet. Nämä ovat olleet vaikeita asioita suvulle, joista on aina vaiettu, kirjoittaa Jaana.

– Isoisä ja isoäiti eivät puhuneet asioista niiltä ajoilta. Ilmapiiri oli jännittynyt. Anteeksianto ei ylettynyt sellaisiin naapureihin, jotka olivat sisällissodassa olleet punaisten puolella. Paljon kuulimme lapsena, kun joitain haukuttiin punikiksi, kertoo nimimerkki Kätketyt sanat.

Veljekset joutuivat ampumaan toisiaan

Lukijat kertovat myös sukulaisten kipeistä kokemuksista sen takia, että sukulaiset tai perheenjäsenet taistelivat sodan eri puolilla. Katkeruus ja kahnaukset ovat voineet jatkua jopa vuosikymmeniä sodan jälkeen.

– Muutama vuosi sitten edesmennyt isoisäni puhui aina humalapäissään olevansa Kainin sukua, koska hänen suvussaan oli sisällissodan aikana veli tappanut veljensä, koska toinen oli valkoinen ja toinen punainen. Pappa ja hänen veljensä veivät yksityiskohdat mukanaan hautaan, kertoo nimimerkki Lulu

Vuosikymmenien aikana eri puolilla taistelleet suvut ovat sekoittuneet, kun punaisten ja valkoisten jälkeläiset ovat menneet naimisiin.

– Isoisääni tulivat loimaalaiset punakaartilaiset hakemaan kuulusteluihin. Vaimoni puolelta löytyy punaisten tarinoita, joten katson sodan arpien olevan umpeutuneita, sillä lapsieni maailmassa on sukujuuria molemmilta puolilta, painottaa nimimerkki Suomen pekulainen.

Lue lisääsiitä, miten sota repi perheitä ja aiheutti riitoja.

Valkoiset purkavat sotilasjunan kuormaa.
Valkoiset purkavat sotilasjunan kuormaa Hannilan rautatieasemalla 26. huhtikuuta 1918.Varkauden Tehtaanmuseo

Omista sukulaisista ollaan ylpeitä

Sisällissodan tapahtumia tulkitaan usein sen mukaan, kummalla puolella sotaa omat sukulaiset ovat toimineet. Monissa suvuissa sisällissodan tapahtumat liitetään osaksi oman suvun ja lähipiirin tarinaa.

Vapaussotaa on muistettu suvussamme ylpeydellä.

Markku Niinikoski

Monesti muistoihin liittyy vahva tunnelataus. Lukijat muistavatkin usein ylpeydellä punaisia ja valkoisia sukulaisiaan.

– Ukkini oli jääkäri, joka haavoittui Tampereen valtauksessa vaikeasti, mutta toipui kuntoon. Vapaussotaa on muistettu suvussamme ylpeydellä. Ilman laillisen hallituksen voittoa Suomi olisi tullut osaksi Neuvostoliittoa, painottaa Markku Niinikoski.

– *Isäni oli Oriveden punaisen plutoonan päällikkö. Vankilareissun jälkeen palasi yhteiskunnalliseksi toimijaksi ja ay-aktiiviksi. Kaikissa yhteyksissä olemme olleet ylpeitä isämme taistelusta oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta, kirjoittaa puolestaan *Tuomo Saarinen.

Osa perheistä kykeni kovasta kohtalostaan huolimatta antamaan anteeksi vastapuolelle. Sen myötä traumaattinen vastakkainasettelu alkoi hälventyä.

– Isäni isä kaatui Viipurissa 1918 valkoisten puolella. Isäni äiti jäi leskeksi 20-vuotiaana ja odotti lasta. Isäni syntyi heinäkuussa 1918. Olen isäni suvun puolelta oppinut suurta anteeksiantoa, myös suvaitsevaisuutta ja heikomman ymmärtämistä, kertoo nimimerkki Nainen 68v.

Lue lisää siitä, miten monet lukijat ovat myös ylpeitä sukulaistensa taistelusta ja selviytymisestä Suomen sisällissodasssa.

Lapset kokivat tapahtumat voimakkaasti

Monissa perheissä sukulaisten kovat kokemukset sisällissodan melskeissä vaikuttavat yhä poliittisiin näkemyksiin. Sisällissodan tapahtumat ovat jättäneet jälkeensä katkeruutta, joka on vaikuttanut oman identiteetin rakentumiseen.

– Isäni oli 10-vuotias poika vuonna 1918, kun hänen isäänsä tultiin hakemaan teloitettavaksi. Isääni tapahtumat vaikuttivat voimakkaasti: hän oli koko elämänsä vasemmistolainen, kommunisti ja köyhien puolustaja, kertoo nimimerkki Punakaartilaisen lapsenlapsi.

– Mummo muisteli sitä, kun punaiset kävivät etsimässä hänen isäänsä. Mummo pakeni perheensä kanssa punaisia ojien pohjilla ryömien. Näistä kertomuksista on jäänyt sellainen äidinmaidosta imetty asia, että emme ikinä ole äänestäneet mitään punaiseen eli sosialismiin tai kommunismiin vivahtavaa puoluetta tai ehdokasta, kertoo Taina.

Lue lisää siitä, miten sisällissodan tapahtumat vaikuttavat lukijoiden poliittisiin näkemyksiin.

Artikkelia varten on haastateltu historiantutkija Tuomas Teporaa Helsingin yliopistosta.

Jutun otsikkoa muokattu 15.5. klo 11.17: "Punaisten ja valkoisten perintöä vaalitaan yhä – Suomalaiset lähettivät yli 400 muistoa vuoden 1918 sisällissodasta" oli aiemmin "Punikkien ja vapaussoturien perintöä vaalitaan yhä - Suomalaiset lähettivät yli 400 muistoa vuoden 1918 sisällissodasta"