Onko suru idolin kuolemasta aitoa? On, vastaavat psykologit

Torstaina kuolleen popartistin Princen musiikki oli monelle 1960–1980-luvulle syntyneelle nuoruuden soundtrack. Suru hänen kuolemastaan voi olla surua siitä, etteivät nuoruuden haaveet toteutuneet, mutta tunnekokemuksena aito menetys.

kulttuuri
Itkevä nainen painaa kämmentä otsaansa. Taustalla toinen nainen, jolla on kukkakimppu kädessään.
Princen fani Rose Smith puhkesi kyyneliin perjantaina käydessään Minneapolisissa paikalla, jossa sijaitsevasta yökerhosta Prince aloitti uransa. Craig Lassig / EPA

Julkisuuden henkilön kuoleman aiheuttama reaktio on helppo kuitata massahysteriaksi tai surupornoksi, mutta ihmismieleen perehtyneiden tutkijoiden mukaan menetyksen tunne Princen kaltaisen tähden kuoleman takia voi olla täysin aito ja henkilökohtainen.

– Ihmiset muodostavat usein voimakkaita tunnesiteitä julkisuuden henkilöihin, joita he eivät ole ikinä tavanneet kasvokkain, sanoo uutistoimisto AFP:n haastattelema sosiologi Michael Brennan Liverpoolin Hopen yliopistosta.

Se, että kyseessä on yksipuolinen etäsuhde, ei tarkoita, etteikö joidenkin surun kaltainen tunnekokemus olisi totta. Se saattaa riittää laukaisemaan tunne-elämässä katastrofaalisen epätasapainon, sanoo psykologi Carie Schuster.

Britanniassa ilmiö näkyi itsemurhien lisääntymisenä, kun prinsessa Diana kuoli autokolarissa vuonna 1997. Hänen hautajaisiaan seuranneen kuukauden aikana Englannissa ja Walesissa tehtiin yli 17 prosenttia enemmän itsemurhia kuin samaan aikaan yleensä, kertoi British Journal of Psychiatry-lehdessä vuonna 2000 julkaistu tutkimus (siirryt toiseen palveluun).

Kiisto, järkytys, viha, masennus

Psykologi Hamira Riazin mukaan Princen ihailijat ovat käyneet kuolinuutisen jälkeen yksin ja joukolla läpi tyypillisiä surun vaiheita muun muassa sosiaalisessa mediassa.

– Aluksi tulivat kiistäminen ja järkytys, sitten viha siitä, että tästä vuodesta näyttää tulevan monien menetysten vuosi. Joidenkin ihmisten muisteluissa on aistittavissa myös masennusta, Riaz sanoo.

Brennanin mukaan kuolema iski kovimmin sukupolveen, joka on syntynyt 1960–1980-luvuilla, koska Princen musiikki soi heidän varhaisen aikuisuutensa kokemusten taustalla.

Hänen kuolemansa on herättänyt muistoja noista ajoista, kaipuun ihmisiin, joita ei enää ole, ja pettymyksen siihen, etteivät nuoruuden toiveet ja haaveet ole toteutuneet, Brennan selittää.

Psykologi kehottaa myötätuntoon

Riazin mukaan Princen kuolema oli myös kolaus sille fantasialle, että kauniit ja lahjakkaat ovat kuolemattomia, ja hokemalle, jonka mukaan ihmisen todellinen ikä on se, millaiseksi hän itsensä tuntee.

– Jos ihminen on 57, hän on 57 ja... kuka tahansa voi kuolla vaikka hissiin, vaikka olisi kuinka rikas ja lahjakas tahansa.

Se, että tänä vuonna on kuollut muitakin miljoonien ihailemia taiteilijoita, näyttää tekevän kollektiivisesta surusta vaikeammin käsiteltävää kuin jos kuolemien välillä olisi vuosia, Riaz sanoo.

Hänen loppupäätelmänsä on, ettei kenenkään pitäisi mennä aliarvioimaan Princen fanien surua. Heitä pitäisi lähestyä samalla tavalla myötätuntoisesti kuin ketä tahansa, joka on saanut pahoja uutisia, Riaz sanoo.

Lähteet: AFP