Vaikenemisen vuodet näkyvät arkistoissa – Lottamuseo kerää kiireellä lottien elämäntarinoita

Lotta Svärd oli suurimmillaan yli 200 000 naisen maanpuolustusjärjestö. Sen jäsenten vaiheet ovat kuitenkin suurelta osin hämärän peitossa. Nyt Lottamuseo haluaa saada yksittäisten naisten tarinat esille. Aikaa ei ole paljon.

kulttuuri
Lotta hoitaa vaikeasti haavoittunutta sotilasta sotasairaalassa jatkosodan aikana.
Lotta hoitaa vaikeasti haavoittunutta sotilasta sotasairaalassa jatkosodan aikana.SA-kuva

Kun Syväjärven tilan sinisessä puuhuvilassa nostaa luurin, voi sieltä kuulla sodan kaikuja. Langan toisessa päässä lotta kertoo tarinaansa. Niitä tarinoita Lottamuseo janoaa lisää. Museo haluaa kertoa paitsi siitä, mitä lotat tekivät sodissa, niin myös sotien jälkeen. Toistaiseksi historiankirjoitus on repaleista ja siinä on monen rivilotan kokoisia aukkoja.

Sodanajan lottatoiminnasta on tietoa melko kattavasti, vaikka osa Lotta Svärd -järjestön papereista katosi, kun järjestö lakkautettiin loppuvuodesta 1944. Syynä lakkautukseen olivat rauhansopimuksen vaatimukset, eli "liian läheiset suhteet" fasistiseksi katsottuihin suojeluskuntiin.

Osa lotista päätyi työskentelemään jälleenrakentajien muonituksesta vastanneeseen Suomen Naisten Huoltosäätiöön. Säätiö peri paitsi suuren joukon entisistä lotista työvoimakseen, niin myös valtaosan lakkautetun järjestön omaisuudesta. Työmaaruokailun pioneerien vaiheet on kirjattu ylös, mutta mitä tapahtui kymmenille tuhansille muille vapaaehtoistyöhön osallistuneille naisille?

Susanna Koski on Lottamuseon asiantuntija.
Susanna Koski haluaa rivilottien elämäntarinoita.Antti Haanpää / Yle

Mihin päätyivät maakuntien lotat?

Se, mitä Lottamuseossa erityisesti kaivataan, on tieto maakuntien lottien kohtaloista. Pystyikö tai halusiko vaikkapa lääkintälotta käyttämään rintaman oppeja myöhemmässä elämässään, vai olivatko kokemukset liian kipeitä? Mihin lotat päätyivät, miten he vaikuttivat yhteiskunnan kehittämiseen?

Lottamuseon opetuksen ja kehittämisen asiantuntija Susanna Koski toivoo, että ihmiset kurottaisivat kotialbumeihinsa ja muistoihinsa. Lottia ja pikkulottia on elossa vielä runsaat 15 000, mutta aikaa muistitiedon kokoamiselle ei enää ole paljon. Ensi vuonna, kun Suomi täyttää sata vuotta, museo toivoo voivansa esitellä Lotta Svärdin jäsenet mahdollisimman laajasti verkossa.

– Nyt heidän tarinansa ikään kuin katkeavat. Lotta Svärd oli avustusjärjestö ja toivon, että yksilöiden elämäntarinoiden kautta saataisiin välittymään auttaminen ja välittäminen; se yleinen inhimillisyys, joka vallitsi.

Kaikki tarinat eivät ole kauhuista ja peloista, painottaa Koski. Sodan aikanakin ihmiset elivät nuoruuttaan, ystävystyivät ja rakastuivat.

Lottamuseo Tuusulassa.
Lottamuseo on entisen Lottaopiston tiluksilla. Alkuperäinen huvila paloi 1947. Uudisrakennus avattiin 1996.Antti Haanpää / Yle

Naisia koulutettiin johtamaan

Rohkaisuksi muistelijoille ja Lottamuseon 20-vuotisjuhlan kunniaksi on koottu verkkonäyttely Vaikutusvaltaiset lotat. Se esittelee 35 naista, jotka toimivat Lotta Svärd -järjestössä aktiivisesti. Joukon tunnetuin lienee Helvi Sipilä, joka oli aikanaan Suomen ensimmäinen naispresidenttiehdokas ja YK:n varapääsihteeri.

Sota-aikaan Sipilä kuului yliopistolottiin. Talvisodan aikaan nuori juristi työskenteli käräjillä ja valvoi yöt ilmavalvontatornissa.

Moni lottataustainen nainen kiipesi yhteiskunnassa merkittäville paikoille. Juuret sille kasvatettiin jo paljon ennen sotia, muistuttaa Susanna Koski.

– Lotta Svärd oli yksi ensimmäisistä järjestöistä, joka alkoi kouluttaa naisia johtotehtäviin. Kun puhutaan lotista, puhutaan aina sodasta, ja unohtuu se valtava työ, jota tehtiin jo yli 20 vuotta ennen sitä. Ennen sotaa oli esimerkiksi paikallisilla kanttiineilla kerätty rahat kahdeksaan kenttäsairaalaan ja luotu organisaatio, joka tiesi kuka menee ja minne kriisin tullen.

Järjestöllä oli suuri rooli naisten koulutustason kohottajana. Osa kursseista oli pidempiä, osa vain muutaman päivän mittaisia. Mahdollisuus saada oppia oli 22 eri alalta. Monelle se tiesi työtä ja toimeentuloa rauhanajan Suomessa.

Lotat vapaa-ajan vietossa jatkosodan aikana.
Moni lotta salasi sotavuosien kokemuksensa.Eino Nurmi / Yle

"Mitäs lähditte sinne"

Yksi syy siihen, että muistitietoa on kerätty verrattain vähän, on järjestön vaikea suhde historiaansa. Lotta Svärd sai alkunsa sisällissodan valkoisten parissa tapahtuneesta naisten vapaaehtoistoiminnasta suojeluskuntien piirissä.

Talvisodan aikana yhteinen asia sai hautaamaan poliittiset jakolinjat ja lottien joukkoon liittyi myös työväen tyttöjä ja naisia. Jatkosodassa joukkoihin kelpasi kuka tahansa, eikä aatteiden perään kyselty.

Tilanne kuitenkin muuttui pian sodan jälkeen. Etenkin laitavasemmisto julisti 1960-70 -luvuilla, että lotat olivat taantumuksen airuita ja fasisteja. Poliittinen puhuri puski idästä ja moni lotta hävitti sota-ajan muistoesineensä, dokumenttinsa ja lottapukunsa. Sodan kokemuksista ei välttämättä puhuttu edes omille lapsille, kertoo Lottamuseon Susanna Koski.

– Ensin hiljaisuuteen vaikutti se, että sodan jälkeen epävarmuus oli valtavaa: ei tiedetty, kestääkö rauha. YYA:n hengessä lottakokemuksista vaiettiin 1990-luvun alkuun asti, vielä 1960-luvulla veteraaneille saatettiin sanoa, että omaa syytänne, mitäs menitte sinne. Puoluerajat olivat kadonneet talvisodassa, mutta repesivät sitten taas.

Virallinen kunnianpalautus tapahtui vasta 1990-luvun alussa.

Kun kovista kokemuksista ei ole puhuttu kodeissa, on moni tullut etsimään sukunsa historiaa Lottamuseosta.

– Sota kesti viisi vuotta, mutta rauhaan asettuminen vei vuosikymmeniä.

Kansallista veteraanipäivää vietetään keskiviikkona 27.4.