Tveriin Keski-Venäjälle satoja vuosia sitten paenneet karjalaiset osaavat yhä leipoa karjanlanpiirakoita ja kylpeä savusaunassa

Kun Ruotsi Stolbovan rauhassa vuonna 1617 sai osan Karjalaa, asukkaat pelkäsivät, että heidät pakotettaisiin luterilaisuuteen. Venäjän karjalaiset pakenivat Tveriin Moskovan luoteispuolelle. Siellä kulttuuriin kuuluvat yhä muun muassa savusaunat.

Ulkomaat
Tolmatsin kyläraitti.
Tolmačun kylädorogu. Kerstin Kronvall / Yle

Karjalanpiirakat, perinnekäsityöt ja savusaunat ovat kielen lisäksi tärkeimmät karjalaiskulttuurin jäänteet Tverin alueella noin 200 kilometriä Moskovasta luoteeseen.

Kylän kirjastotalo.
Kylän kirjastotalo.Kerstin Kronvall / Yle

Karjalasta paenneet ihmiset rakensivat 400 vuotta sitten metsien keskelle ja jokien rannoille kylänsä. Heitä, Tverin karjalaisia, on enää vain 8 000–10 000.

Vaikka karjalaa puhuu enää vain osa vanhoista tveriläisistä, karjalaiskulttuuri elää edelleen. Nykyään kieli on alkanut kiinnostaa uudelleen myös nuorempia asukkaita. Pienen Tolmatšin kylän kirjastossa järjestetäänkin aika ajoin karjalankielen kursseja.

Kirjastonhoitaja Tatjana Sotnikova unelmoi karjalaismuseosta.
Kirjastonhoitaja Tatjana Sotnikova unelmoi karjalaismuseosta.Kerstin Kronvall / Yle

Kirjastonhoitaja Tatjana Sotikovan isä oli karjalaisia ja äiti venäläinen. Kylän kulttuuriaktivisti haaveilee karjalaismuseosta. Tällä hetkellä museosuunnitelmat ovat vasta unelma-asteella, mutta kirjastossa on pieni näyttely, johon kyläläiset ovat tuoneet vanhoja esineitä.

Tatjana muistaa omasta nuoruudestaan, että vanhan väen tarinat karjalaisuudesta eivät silloin ollenkaan kiinnostaneet. Nyt mieli on muuttunut, nainen hymyilee.

– Nykyisin olenylpeä siitä, että olen osa tätä pientä kansaa.

Opettaja Jelena Smirnova kaipaa kotikyläänsä.
Opettaja Jelena Smirnova kaipaa kotikyläänsä.Kerstin Kronvall / Yle

Jelena Smirnova on työskennellyt opettajana Tolmatšissa 34 vuotta. Myös hän on hyvillään uudesta kiinnostuksesta karjalaiskulttuuria kohtaan.

– Kulttuuri kokee uuden nousun, kiitos aktiivisten ihmisten, hän sanoo tyytyväisenä.

Inhimillinen lämpö ja luonto ovat karjalaiskulttuurissa keskeisiä

Jelenan mielestä karjalaiskulttuuriin eivät kuulu vain maalliset asiat, kuten käsityöt ja piirakat, vaan myös syvä kiintymys läheisiin ihmisiin.

– Toivoisin, että läheiset tapaisivat toisiaan useammin ja pitäisivät yhteyttä myös serkkujen ja pikkuserkkujen kanssa.

Savusaunoja rivissä rannalla, jokaisella talolla on omansa.
Savusaunoja rivissä rannalla, jokaisella talolla on omansa.Kerstin Kronvall / Yle

Jelenalla on neljä lastenlasta, joille hän haluaa opettaa karjalaisia perinteitä. Hän harrastaa käsitöitä ja toivoo, että lapsenlapset säilyttävät hänen tuotoksensa vielä, kun isoäitiä ei enää ole.

Oman tulevaisuutensa suhteen Jelenalla on toive, joka kuvastaa karjalaisten syvää suhdetta luontoon. – Odotan eläkeaikaa, jolloin

Metsätyöt ovat paikkakunnan ainoita työpaikkoja.
Metsätyöt ovat paikkakunnan ainoita työpaikkoja.Kerstin Kronvall / Yle

voin muuttaa takaisin lapsuudenkylääni ja mennä tyttövuosieni tapaan käymään kolmen koivuni luona.

Lapsuudenkylä ei sijaitse kaukana Tolmatšista, mutta Jelena kokee kuitenkin koti-ikävää. Juuret ja perinteet ovat hänelle tärkeät. Niihin kuuluvat muun muassa karjalanpiirakat.

–Tulkaa kesällä, kun järjestämme karjalaisen kulttuurin festivaalin, silloin piirakoitakin saa, Tatjana sanoo.

Kyläläiset rentoutuvat rannalla

Tolmatšin kylä on kuuluisa savusaunoistaan, jotka seisovat rivissä joen rannalla. Jokaisella perheellä on oma saunansa.

Jevgeni Fedotov on eläkkeellä työstään Tverin rautatievaunutehtaalla. Hän viihtyy kylässä kalastellen ja saunaa lämmitellen.

Jevgeni Fedotov on tyytyväinen mies.
Jevgeni Fedotov on tyytyväinen mies.Kerstin Kronvall / Yle

– Saunomme yleensä kerran viikossa, kesäisin useammin. Silloin tulee hiki ja lisäksi on mukavaa käydä uimassa saunasta, Jevgeni sanoo.

Jevgeni on pahoillaan vähäisistä työmahdollisuuksista kylässä. Monet käyvät Moskovassa asti töissä, joillekin harvoille on löytynyt metsähommia lähempää.

– Aikaisemmin kylässä oli iso sovhoosi, jolla oli suuri tarve työntekijöille, erityisesti kylvö- ja satoaikaan.