Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Öljyn kirous ja siunaus

Öljyn hinnan romahdus sysäsi Venezuelan kaaokseen. Öljy on määrittänyt maan kohtaloa viimeiset sata vuotta. Valtiolla tai öljykenttien varjossa asuvalla Chávezin perheellä ei ole tulevaisuudelle varasuunnitelmaa.

LainausmerkkiÖljymaiden juhlat alkavat olla lopuillaan. Öljy täytyy tulevaisuudessa korvata muilla energiamuodoilla, jotta vaarallinen ilmastonmuutos saadaan estettyä. Aloitamme sarjan joka kertoo, mitä uusi aika merkitsee eri puolilla maailmaa.

Kartta

Venezuelalla on maailman suurimmat tunnetut öljyvarat, ja sen vientituloista 95 prosenttia tulee öljystä.

Maisema

Maracaibo-järvi Zulian osavaltiossa on yksi Venezuelan rikkaista öljyvarannoista. Sen pohjassa on sademetsästä miljoonien vuosien aikana syntynyttä raakaöljyä. Vanha tarina kertoo siitä, millä tavoin Maracaibo-järvi ja sen suunnattomat rikkaudet syntyivät.

Intiaanikansa wayuu asui aikoinaan nykyisen Maracaibo-järven paikalla. Alueella kukoisti vehmas trooppinen sademetsä. Wayuu-kansan jumala Maleiwa päätti jakaa maat tyttäriensä kesken.

Mutta yksi tyttäristä jäi epähuomiossa ilman maapalstaansa. Hän nosti asiasta metelin. Maleiwa antoi hänelle kookkaan maatilkun, ja samalla hetkellä siihen muodostui suuri aukko, joka imi sisuksiinsa sademetsän kaikkine asukkaineen. Näin Venezuelan tarina alkoi.

1900-luvun alussa Chávezin perhe elää Maracaibo-järven läheisyydessä Zulian osavaltiossa. Naiset pesevät likapyykin järvivedessä, joka kimmeltää puhtauttaan. Perhe saa elantonsa metsästyksestä ja kalastuksesta. Vihanneksia ja hedelmiä viljellään omiksi tarpeiksi. Elämä on niukkaa, jokapäiväistä taistelua olemassaolosta.

Vuonna 1914 hollantilainen Royal Dutch Shell -yhtiö avaa Venezuelan ensimmäisen öljykentän Zuliassa. Öljykentät alkavat vetää puoleensa työntekijöitä eri puolilta maata. Se määrittää monen perheen kuten Chávezien tulevaisuuden.

Venezuelasta tulee pian maailman merkittävimpiin kuuluva öljynviejä, eikä maatalouteen enää investoida. Aletaan puhua "Hollannin taudista", millä viitataan vain yhteen luonnonvaraan nojaavaan yhteiskuntaan.

Pedro Parada

Öljytyöläisten elämä on kovaa. Palkat ovat pienet, ja useimmiten työpäivä venyy 16–18 tunnin mittaiseksi. Raskaat työolot synnyttävät levottomuuksia. Ensimmäinen öljytyöntekijöiden ammattiliitto perustetaan vuonna 1935, ja työläiset menevät pian lakkoon.

Lakolla työläiset vaativat puhdasta juomavettä, turvakenkiä ja -hanskoja sekä pääsyä lääkärille. Vaatimuslistalla oli myös minimipalkka, joka olisi sama sekä venezuelalaisille että ulkomaalaisille, kertoo eläkkeellä oleva öljytyöläinen Pedro Parada Peña.

– Ulkomaalaiset öljy-yhtiöt olivat kovia työnantajia, Parada sanoo. Hän on ollut ay-aktiivi vuodesta 1952 lähtien ja joutui maksamaan vakaumuksestaan useammankin kerran vankilassa.

Öljytyöläisten lakko päättyy siihen, että maan presidentti pakottaa asetuksella työläiset takaisin sorvin ääreen. He saavat yhden bolívarin korotuksen palkkaan, yhden lepopäivän viikossa ja heille luvataan raikasta vettä.

Aviopari

Vuonna 1931 Chávezin viisilapsiseen perheeseen syntyy pikkuinen poikavauva, Gerásimo. Äiti kuolee tuberkuloosiin, kun poika on 5-vuotias. Isoäiti kasvattaa hänet. Gerásimo käy koulua vain viisi vuotta.

Niin kuin muutkin nuoret siihen aikaan, hän päättää mennä öljyalalle töihin. Gerásimo muuttaa Maracaiboon ja pääsee heti töihin yhdysvaltalaiseen öljyfirmaan vedenkantajaksi. Hänestä tulee pian kova ammattiyhdistysmies.

Vuonna 1955 Gerásimo tapaa viehättävän nuoren naisen Christina Élidan, ja he menevät naimisiin.

Gerásimo Chávez ehti olla öljyfirmoissa töissä melkein 70 vuotta. Hän kuoli 84-vuotiaana vuonna 2015. Öljyvuodot Maracaibo-järveen ovat yleisiä porausten yhteydessä. Järvi alkaa saastua pahoin.

Elsida ja äiti

Vuonna 1976 maan öljyteollisuus kansallistetaan. Kansallisesta öljy-yhtiöstä PDVSA:sta tulee Venezuelan suurin työnantaja. Vielä nykyisinkin yhtiön palkkalistoilla on 140 000 työntekijää.

Christina ja Gerásimo saavat yhteensä kahdeksan lasta. Näistä kaksi kuolee pieninä keuhkoputkentulehdukseen. Kolme lapsista hukkuu Maracaibo-järveen lasten virkistysretkellä. Vuonna 1976 syntyy lapsista nuorin, Élsida.

Äiti Christina Élida ei muista öljyn kansallistamista, sillä hänen elämänsä täyttävät kuolema ja syntymä. Kolmen lapsen hukkumisesta on kulunut muutama vuosi, eikä äiti voi sellaisesta toipua.

Hugo Chavez

Vuonna 1998 Gerásimo Chávez tukee vasemmistopopulistisen presidenttiehdokkaan Hugo Chávezin vaalikampanjaa, koska on vakaumuksellinen vasemmistolainen. Yhteinen sukunimi uuden presidentin kanssa on sattumaa. Venezuelan talous on kuralla, öljyn hinta alamaissa ja neljä viidestä venezuelalaisesta elää köyhyydessä. Gerásimon tavoin miljoonat köyhät näkevät Hugo Chávezin vapahtajana.

Presidentti Chávez muuttaa Venezuelan politiikan suuntaa seuraavien 17 vuoden aikana dramaattisesti. Valtansa vuosina hän rakentaa Venezuelaan "21. vuosisadan sosialismia", kansallistaa energia-alaa ja perustaa monia köyhyysohjelmia kallistuvan öljyn turvin. Korkeimmillaan öljyn hinta on yli sata dollaria barrelilta. Hinnan kuvitellaan nousevan loputtomiin. Kukaan ei osaa ennustaa hinnan romahdusta.

Hylätty kirkko

Gerásimo Chávezin tytär Élsida pitää vuotta 2002 käänteentekevänä Venezuelan historiassa. Silloin öljyalaa ravistelee Latinalaisen Amerikan pisimmäksi venynyt lakko. Se ei ole mikään perinteinen työläisten lakko, vaan maan opposition hanke presidentti Hugo Chávezin syrjäyttämiseksi. Chávezin kannattajat kutsuvat sitä "öljyvallankaappaukseksi".

– Luulen, että lakko aloitti tämän maan ongelmat. Talous ei koskaan noussut siitä, perheen tytär Élsida Chávez sanoo.

Chávezin valta ei kaadu öljylakkoon eikä samana vuonna olleeseen vallankaappausyritykseen. Lakon seurauksena tuhannet öljytyöläiset menettävät työpaikkansa. Moni kyläyhteisö autioituu. Monien mielestä Venezuelan poliittinen kahtiajako syveni kohtalokkaasti juuri vuoden 2002 öljylakon seurauksena.

Perhe

Nykyisin tytär Élsida Chávez on naimisissa, ja hänenkin miehensä työskentelee öljyalalla. Élsida itse on opettaja. Heillä on kaksi lasta, mutta kaksi muuta lasta he ovat menettäneet. Toinen eli päivän ja toinen 10 päivää. Molemmat syntyivät keskosina.

Élsida pohtii, miksi niin moni lapsi syntyy kuolleena tai kuolee pian syntymän jälkeen. Onko tällä kaikella yhteyttä öljyteollisuuden tuottamiin saasteisiin? Vastausta hänellä ei ole.

Venezuelan presidentti Hugo Chávez ehtii voittaa monia vaaleja ennen kuin kuolee syöpään vuonna 2013. Presidenttinä jatkaa Chávezin nimeämä seuraaja, Nicolás Maduro. Samoihin aikoihin vallanvaihdon kanssa öljyn maailmanmarkkinahinta ja Venezuelan talous romahtavat.

Tällä hetkellä puutetta on lähes kaikesta. Peruselintarvikkeita joutuu jonottamaan tuntikausia, ja monia lääkkeitä ei ole. Sähkökatkokset ovat jokapäiväisiä, ja julkisen alan työviikko on supistettu kaksipäiväiseksi.

Venematka

Chávezin perhe innostuu aluksi Hugo Chávezin valinnasta presidentiksi, mutta nyt he kritisoivat hallitusta.

– Minä en voi valehdella lapsilleni. En ole tyytyväinen. Kävin 14 apteekissa etsimässä antibiootteja enkä löytänyt, sanoo Élsida.

Hän ei pese perheen pyykkiä Maracaibo-järvessä. Järven pinnalla kelluu öljyä, ja ilmassa tuntuu ällöttävä bensan katku.

Chávezin perheellä ei ole uusia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Élsida jatkaa opettajana ja mies öljyfirmoille palveluja tarjoavassa yrityksessä. Hän toivoo, ettei menettäisi työpaikkaansa kuten niin moni muu viime aikoina.

Venezuelan valtiollakaan ei ole mitään öljyn tilalle. Maa nousi öljyn mukana ja juuri tällä hetkellä tuntuu, että se hukkuu öljyn mukana.

Toimittaja Jaana Kanninen

Toteutus Eetu Pietarinen, Anna Hurtta

Kuvat Audio Cepeda, Ivar Heinmaa, EPA, Chávezin perhealbumi

Julkaistu 8.5.2016