Tutkija pelkää, ettei Tšernobylista ja Fukushimasta ole opittu – "Jostain syystä tutkimukseen ei ole haluttu panostaa"

Tšernobylin ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuksien alueilla maastotutkimusta tehnyttä Tapio Mappesia kummastuttaa, miksei kaikkea mahdollista tietoa kerätä seuraavan onnettomuuden varalle. Hänen mielestään esimerkiksi vaikutuksia luontoon ja keinoja suojautua säteilyltä pitäisi tutkia huomattavasti nykyistä enemmän.

luonto
Tšernobylin ydinvoimala onnettomuuden jälkeen.
Valery Zufarov / AOP

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus 30 vuotta sitten, Fukushiman viisi vuotta sitten.

Miten alueita on pystytty puhdistamaan ja miten asiat on hoidettu poliittisesti, sitä kautta on usko mennyt.

Tutkija Tapio Mappes

Jyväskylän yliopiston tutkija Tapio Mappesia epäilyttää, onko kummastakaan onnettomuudesta opittu mitään. Jos uusi onnettomuus tapahtuisi, pystyttäisiinkö sitäkään hoitamaan yhtään näitä kahta paremmin?

– Se, miten alueita on pystytty puhdistamaan ja miten asiat on hoidettu poliittisesti, sitä kautta on usko mennyt. Esimerkiksi Tšernobylissa hyvinkin saastuneella alueella asuu edelleen ihmisiä. Vähän pelottaa, sillä suurempia onnettomuuksia näyttää tapahtuvan 20-30:n vuoden välein.

Tutkijana Mappes haluaa selvittää säteilyn vaikutuksia objektiivisesti. Samalla hän toivoo, että asia kiinnostaisi muitakin nykyistä enemmän, koska hänen mielestään olisi tärkeää hankkia tietoa esimerkiksi suojautumisesta, jos onnettomuuksia tapahtuu lisää.

– Sekä Tšernobylia että Fukushimaa on molempia tutkittu yllättävän vähän. Jostain syystä niihin ei ole halutu panostaa. Minun mielestäni tarvitsisimme mahdollisimman paljon tietoa vaikutuksista luontoon, ei pelkkiä laboratoriotuloksia.

Yksi suurimmista puutteista Mappesin mielestä on, ettei Tšernobylin onnettomuuden jälkeisissä puhdistustöissä olleiden ihmisten tietoja kerätty kunnolla.

Säteilyä Suomessa enää vähän

Mappes tehnyt tutkimusta kentällä molemmilla onnettomuusalueilla. Hänen mukaansa pahimmilla alueilla tuhon näkee jo silmillä, mutta mitä kauemmas onnettomuuden keskuksesta kuljetaan, sitä vaikeampaa se on. Ei ole mihin verrata: ei ole olemassa kontrollialuetta, josta ihmiset olisi viety pois, mutta säteilyä ei ole.

Karttagrafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Tšernobylin onnettomuudesta tulee tänään tiistaina kuluneeksi 30 vuotta. Saman verran on puoliintumistaikaa radioaktiivisesti säteilevällä alkuaineella, cesium-137:llä, jota onnetomuudessa vapautui ilmakehään.

Esimerkiksi Keski-Suomessa onnettomuudesta seurannutta säteilyä on havaittavissa vähän. Ihmiseen se voi vaikuttaa ravinnon kautta, mutta huolestunut Mappes ei enää tilanteesta ole.

– Marjoissa sitä on ehkä vähemmän kuin sienisssä, varsinkin jotkut sienilajit, kuten kehnäsieni on sellainen, joka kerää säteilyä muita enemmän, sellaisissa voi olla ihan mittavia määriä.

Joidankin pienten järvien petokaloihin radioaktiivista ainetta voi kertyä. Pitoisuudet ovat niissäkin niin alhaisia, että haitallisen säteilymäärän saamiseksi kalaa pitäisi syödä usein, jopa päivittäin.

Säteily näkyy myyrissä edelleen

Ydinvoimalaonnettomuuden vaikutukset luontoon näkyvät edelleen Tšernobylissa, jossa monien eläinlajien populaatiotiheydet ja lisääntyminen ovat tutkijan mukaan häiriintyneet.

Ydinvoimalan alueella on kymmenien kilometrien suojavyöhyke, ja tutkija epäilee, ettei voimalan alueelle ole ihmisellä enää milloinkaan asiaa.

Ukrainassa luonnossa tutkimusta tehneen Mappesin mukaan pienikin säteilyn nousu vaikuttaa heti myyrien lisääntymiseen. Säteilylle altistuneiden myyrien turkista häviää punainen väri ja niille kehittyy säteilykaihi eli eläimet sokeutuvat.

– Samantyyppisiä tuloksia on saatu myös Fukushiman alueelta.

Suomessa vastaavia tutkimuksia on vaikea tehdä, sillä säteilyn vaikutus on suhteellisen pieni. Mappesin mukaan vaarana on myös, että se sekoittuu muihin tekijöihin.

Laboratoriossa Tšernobylin vaikutus näkyy juuri ja juuri

Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen väki tutkii myös jatkuvasti luonnosta kerättävien näytteiden radioaktiivisuutta laboratoriossa.

Lehtori Sakari Juutisen mukaan useimmiten näytteissä nähdään vain juuri ja juuri Tšernobylin aiheuttamaa radioaktiivisuutta.

– Opiskelijoiden keräämät näytteet ovat yleensä sieniä tai kariketta, joissa on vielä mahdollista nähdä aktiivisuuksia. Järvivedessä tai muussakaan vedessä cesiumia ei näy.

Juutisen on itse nähnyt viimeksi 1980-luvulla kohonneita pitoisuuksia.

Tapio Mappesta ja Sakari Juutista haastatteli Matleena Ylikoski.