Jorma Ollilan yhtiön juuret Mossack Fonsecassa – “Ei mitään tekemistä Panaman kanssa”

Nokian entinen toimitusjohtaja Jorma Ollila osti itselleen sijoitusyhtiön, joka oli alun perin panamalaisen asianajotoimisto Mossack Fonsecan ja SEB-pankin tytäryhtiön yhteinen veroparatiisiluomus.

A-studio
Jorma Ollila.
Jorma Ollila.Yle

Luxemburgissa veroparatiisipalveluita tarjoavan LWM:n kenties tunnetuin suomalaisasiakas on Nokian entinen toimitusjohtaja Jorma Ollila. Niin sanotuista Panaman papereista käy ilmi, että Ollilan sijoitusyhtiön Kestrelin juuret ovat LWM:n kautta panamalaisessa Mossack Fonseca -asianajotoimistossa.

Kesäkuussa 1999 Mossack Fonseca myi kaksi Niuen saarivaltioon perustamaansa yhtiötä LWM:lle. Toinen näistä niuelaissyntyisistä yhtiöistä eli Incorp perusti puolestaan Luxemburgiin Kestrelin. Sen LWM myi Ollilalle vuonna 2001.

Ollila on harjoittanut sijoitustoimintaa yksin sekä yhteistyössä suomalaisten sijoittajien Georg ja Henrik Ehrnroothin kanssa. Nykyisin Ehrnroothit omistavat itse myös LWM-yhtiön.

Kestrelin historia on tavanomainen tarina siitä, miten LWM ja Mossack Fonseca ovat toimineet perustaessaan yhtiöitä asiakkailleen veroparatiiseihin. Tyypillistä järjestelyissä on se, että yhtiöiden todellisten vallankäyttäjien jäljittäminen on vaikeaa ja rekistereihin on yleensä merkitty niin sanottuja sijaisjohtajia eli lakifirmojen työntekijöitä. Ollilankin nimi näkyy hänen 16 vuotta vanhan yhtiönsä asiakirjoissa vain yhden kerran. Vuonna 2003 hän lisäsi yhtiöönsä 100 000 euroa pääomaa, mikä mainitaan Luxemburgin kaupparekisteriin toimitetuissa asiakirjoissa.

“Alusta alkaen verottajan tiedossa”

Ollila ei vastannut Ylen puheluihin, mutta hän lähetti vastauksensa tekstiviestillä. Ollila kertoo, ettei hänellä ole ollut tietoa Mossack Fonsecan roolista oman yhtiönsä perustaneessa yhtiössä.

“SEB:n asiakkaana minulle muodostettu yhtiö on ollut alusta alkaen Suomen verottajan tiedossa ja sillä ei ole ollut mitään kytkentöjä Panaman kanssa”, Ollila viestittää.

Yle pyysi Ollilaa myös kommentoimaan, mitä hän ylipäätään ajattelee veroparatiisitalouden rakenteista, jotka mahdollistavat omistajien jäämisen piiloon. Hän kuitenkin kieltäytyi haastattelusta ja pyysi toimitusta olemaan yhteydessä asianajajaansa Robert Liljeströmiin.

“Perustettiin kiinteistökauppaa varten, piti sijoittaa teknologiafirmoihin”

Liljeström avaa Ollilan sijoituksen taustaa. Hänen mukaansa yhtiö perustettiin aikanaan Luxemburgiin kiinteistökauppaa varten.

– Se oli yhtiö, joka perusti yhtiön, joka osti kiinteistön. Kauppa tehtiin siellä, Liljeström selventää.

Hän ei kerro, mistä kiinteistöstä on kyse, sillä asia “ei kuulu julkisuuteen”. Asianajajan mukaan kiinteistöomistus on yhä tallella.

– Siinä ei ole ollut muutoksia.

Tilinpäätöstiedoista kuitenkin näkee, että Kestrelin varat ovat viime vuosina vähentyneet noin neljännekseen. Viimeisen vahvistetun tilinpäätöksen mukaan yhtiössä oli varoja noin kaksi miljoonaa euroa, kun muutama vuosi aiemmin summa oli nelinkertainen.

– Oli siellä jotain sijoituksia aikanaan. Oli ajatus, että hän (Ollila) olisi sitä kautta aktiivisemmin osallistunut uuden teknologian yhtiöihin, mutta se ajatus ei onnistunut. Ne varat on kotiutettu, Liljeström kertoo.

Aiemmin Ollila on kertonut hankkineensa yhtiön sijoitustoimintaa varten, koska hänen mukaansa 2000-luvun alussa Suomessa oli tarjolla vain vähän yksityispankkipalveluita. Hän on myös painottanut, ettei ole hakenut yhtiön kautta veroetuja.

Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Sakot Finanssivalvonnalta

Ollila ei maininnut Kestreliä sisäpiiritiedoissaan yli kymmeneen vuoteen. Kun Helsingin Sanomat uutisoi yhtiöstä vuonna 2013, Ollila kiirehti lisäämään tiedon sisäpiirirekisteriin. Myöhemmin hän sai Finanssivalvonnalta laiminlyönnistä 3000 euron rikemaksun.

Ollila kertoi tuolloin saaneensa juristiltaan ohjeen, ettei yhtiötä tarvitse merkitä sisäpiirirekisteriin. Liljeströmin mukaan ohje ei tullut kuitenkaan häneltä vaan Nokian sisältä.

– He luokittelivat sen kiinteistöyhtiöksi, jota ei tarvitse merkitä sisäpiirirekisteriin. Silloin unohtui, että oli tällainen ajatus sijoittaa sen kautta teknologiafirmoihin. Sitä ei koskaan tapahtunut.

– Se (sakko) oli minusta vähän turha Finanssivalvonnan kannalta. Eihän se yhtiö koskaan tehnyt pörssikauppaa tai mitään muuta, Liljeström sanoo.