Radioaktiivinen sade ropisi tyttären ketunleipiin – Hannu muistaa Tšhernobylin onnettomuuden loppuikänsä

Hannu Tukia on yksi niistä padasjokelaisista, joiden terveyttä on seurattu 30 vuoden ajan, aina ydinonnettomuudesta lähtien. Vaikka säteily kertyy luonnonantimiin, mies ei ole luopunut elämäntavoistaan: marjastuksesta, sienestyksestä ja kalastuksesta.

Kotimaa
Hannu Tukia nostaa kalasaalista mökkijärvestä.
Hannu Tukia liikkuu paljon luonnossa ja hankkii sieltä myös ravintoa.

Hannu Tukia muistaa, millainen päivä 26. huhtikuuta vuonna 1986 oli – vielä kolmekymmentä vuotta myöhemminkin.

– Oli aikainen kevät. Olin pellolla äestämässä. Alkoi sataa. Minulla ei ollut mitään tietoa, että olin saanut aika mällin tavaraa taivaalta.

Tukian päälle satanut vesi oli Tšhernobylistä lähteneen radioaktiivisen pilven saastuttama. Padasjoen taivaalta satoi maahan yksi maamme suurimmista laskeumista.

– Tytär oli poiminut silloin ketunleipiä, ja hänelle tuli ihottumaa sekä rakkuloita käteen. Emme tienneet ollenkaan, mistä ne tulivat. Varmaan ne olivat kuumia hiukkasia, Tukia pohtii.

Säteilymittarille käyttöä ensimmäisen kerran

Ydinonnettomuudesta kuulleet kunnan terveystarkastaja ja palopäällikkö etsivät käsiinsä palolaitoksen säteilymittarin. Padasjoen terveystarkastajana vuonna 1986 toiminut Terttu Kortelahti muistelee, ettei mittarille ollut aikaisemmin ollut juuri käyttöä.

Tytär oli poiminut silloin ketunleipiä, ja hänelle tuli ihottumaa sekä rakkuloita käteen.

Hannu Tukia

– Palopäällikön kanssa menimme kirkon parkkialueelle. Mittari rupesi piippaamaan taajaan. Ihmettelimme, että jotain on. Se pelästytti, ja ihmettelimme, mitä tästä seuraa.

Viranomaiset alkoivat seuraamaan alueen asukkaiden säteilyarvoja. Terveystarkastaja Kortelahti keräsi paikkakunnan asukkaista tutkimukseen mukaan luonnon antimia käyttäviä, kalastavia, marjastavia ja sienestäviä kuntalaisia.

– Säteilyturvakeskuksen mittauksessa todettiin, että aika paljon oli becquereleja, sanoo tutkimuksessa mukana ollut padasjokelainen Matti Jaakkola.

– Vuodenvaihteessa ensimmäisissä mittauksissa oli korkeita arvoja, lähemmäs 30 000 becquerelia, muistelee Hannu Tukia.

Säteilevä mies

Tšhernobylin onnettomuuden seurauksena ympäristöön levisi muun muassa radioaktiivista cesium 137:ää. Ihmisen normaali cesium 137 -säteily on noin sadan becquerelin tasolla.

Luonnon antimia nauttivien padasjokelaisten mittaukset ovat jatkuneet viime vuosiin saakka.

Kaksi vuotta sitten minulla mitattiin 8 540 becquerelia.

Hannu Tukia

– Kaksi vuotta sitten minulla mitattiin 8 540 becquerelia. Olemme pitäneet päiväkirjaa pari viikkoa ennen mittauksia siitä, mitä olemme syöneet. Näkee, että jos syö kaloja, sieniä tai marjoja, saa hienot arvot, Tukia naurahtaa.

Cesium 137:n puoliintumisaika luonnossa on 30 vuotta. Padasjokelaisilla ei ole todettu viimeisen 30 vuoden aikana normaalia enempää syöpää tai muita säteilysairauksia.

Tilastointia hankaloittaa kunnan pieni asukasmäärä. Tukiakaan ei usko radioaktiivisen säteilyn sairastuttaneen ketään.

– Ei minun tietooni ole tullut ihmisillä mitään hankaluutta tai syöpää.

Rajattomasti sieniä, marjoja ja kalaa

Hannu Tukia on uskaltanut syödä sitä, mitä luonto antaa – radioaktiivisuudesta huolimatta.

Ei ole mitään sääntöä kuten kerran viikossa haukea.

Hannu Tukia

– Sieniä, marjoja ja kaloja syömme rajattomasti. Ei ole mitään sääntöä, kuten kerran viikossa haukea, Tukia sanoo ja viittaa aikaisempien vuosien suositukseen välttää padasjokelaisen kalan syömistä useammin kuin kerran viikossa.

Silti mies pitää kirjaa ympäristönsä säteilystä.

– Tässäkin järvessä on isoja kuhia ja haukia. Niissä on aika korkeita arvoja. Olen lähettänyt niitä tutkittavaksi, Tukia sanoo, ja osoittaa mökkijärvelleen.