Koulukiusatun koskettava runo auttoi pukemaan tunteita sanoiksi – "Teidän ansiosta inhosin itseäin"

Kun sanat eivät tunnu tulevan, kynä voi auttaa. Psykoterapeutin mukaan kirjoittaminen voi auttaa koulukiusattua sanoittamaan tunteitaan ja purkamaan kokemuksiaan. Pelkkä päiväkirjaan avautuminen saattaa kuitenkin johtaa ahdistuksen möykyttymiseen: parempi olisi rohkaistua puhumaan, vaikka puhuminen pelottaisikin.

Kotimaa
Nuori katsoo kännykkäänsä ikkunan edustalla.
Tiina Jutila / Yle

Miksi minua silloin kiusasitte

pahaa todella teitte

te elämäni käänsitte alaspäin

teidän ansiosta inhosin itseäin

itsetuntoni mureni ja sydämmeeni sattui

sen maahan poljitte ja päälle syljitte

minä itkin itseni uneen

Koulukiusattu nuori nainen kirjoitti runon 20-vuotiaana purkaakseen tuntojaan 5.-7.-luokilla tapahtuneesta koulukiusaamisesta. Hän ei kertonut kiusaamisesta tuolloin kenellekään. Hän koki, ettei hänellä ollut tapahtumien aikaan sanoja, joilla ilmaista, että häntä kiusataan. Sanat tulivat vasta vuosia myöhemmin ja purkautuivat runoiksi.

Elämänkaarikirjoittamisen kouluttaja, kirjailija ja psykoterapeutti Pepi Reinikainen kertoo, että kirjoittaminen voisi auttaa kiusattua nuorta. Jos nuori ei pysty itse kertomaan kiusaamisesta kenellekään, Reinikainen pohtisi asiaa kysymysten kautta.

– Mielestäni hänen pitäisi kysyä itseltään, että mikä on syy, miksi hän ei pysty kertomaan?

Reinikainen neuvoo kiusattua miettimään, mikä kertomisessa pelottaa.

Tyhjiä pulpetteja tuoleineen koulun luokassa.
Juha Kemppainen / Yle

– Onko huonoja kokemuksia siitä, että avautuu asiasta opettajalle, vanhemmille tai terveydenhoitajalle? Kokeeko ihminen sen häpeällisenä? Kokeeko hän, että on niin noloa, kun ei pysty itse hoitamaan asiaa? Onko siinä pelko, että jos asiaa lähtee avaamaan, niin tilanne pahenee?

Jättäkää kiusaajat kiusaaminen tähän

menkää toisen asemaan edes vähän

ette saa ketään kaltoin kohdella

yksikin paha sana tai lyönti toista satuttaa

Rakas päiväkirja

Nuori voi myös kirjoittaen purkaa kiusaamisen aiheuttamia tuntoja, esimerkiksi päiväkirjaan. Päiväkirjan kirjoittaminen saattaa vahvistaa ihmisen käsitystä omasta itsestä ja voi olla itsetuntemuksen lähde, sanoo Reinikainen.

– Siten oppii sanoittamaan, miltä mikäkin tuntuu. Mutta jos kirjoitat koko ajan pelkkään päiväkirjaan etkä näytä sitä kenellekään, niin se asia tuppaa möykyttymään. Päiväkirjassa on päivästä toiseen sitä ahdistusta, eikä näytä mitään valoa olevan tunnelin päässä. Jollakin tavalla se auttaa, mutta pitäisi rohkaistua jakamaan kokemusta myös jonkun kanssa.

Pepi Reinikainen
Pepi Reinikainen rohkaisee nuorta puhumaan tai kirjoittamaan kiusaamisesta muiden kanssa.Pepi Reinikainen

Jos oikein silloin oisin toiminut

olisin jollekkin kaikesta kertonut

hommaan oisi voitu puuttua

olisi kiusaajien käytös voinut muuttua

muistakaa siis vaatia apua

täytyy kiusaajille saada kuria

Jos nuori ei pysty puhumalla kertomaan kiusaamisesta, on myös muita keinoja ilmaista, että häntä kiusataan.

– Akuutissa kiusaamistilanteessa jonkinlainen kirjoittamisryhmä, jossa on muita ihmisiä, voisi auttaa enemmän. Korostan, että sellaiset "kiusattujen kirjoitusryhmät" eivät välttämättä toimi, koska niissä pyöritään ainoastaan tämän ahdistavan asian ympärillä.

Reinikaisen mukaan mikä tahansa luovan kirjoittamisen ryhmä, runoryhmä tai vaikka räppiryhmä voisi auttaa. Ryhmässä oppii olemaan toisten kanssa, sietämään kaikenlaisia asioita ja sanomaan omat tunteensa.

– Ryhmä, jossa tehdään muut asiat keskiössä eikä se kiusaaminen. Kiusaaminen tulisi esille, mutta ei pyöritä koko ajan siinä hankalassa asiassa.

Kuvakaappaus ask.fm profiilisivulta.
Nykyään lapsia ja nuoria kiusataan myös verkossa. Kuva ask.FM-verkkosivustolta.Yle

– Vähän sellainen siedätystoiminta erilaisissa taide- tai muissa piireissä. Mielellään muiden ihmisten kanssa, ettei ihminen jää yksikseen miettimään asioita. Eli olisi kontakteja muihin ihmisiin ja tulisi semmoista peiliä, että miten muut ajattelevat, sanoo Reinikainen.

Rumaksi haukuit minua ja minä silloin uskoin sinua

meni kauan ennen kuin siitä yli pääsin

onneksi tuli ihmisiä jotka mut pinnalle pelasti

he saivat uskomaan et arvokas olen

vaan en ruma ollenkaan

Kirjoittamisryhmä vahvistaa itsetuntoa

Ryhmä, hengenheimolaisten kohtaaminen, voi myös vahvistaa kiusatun itsetuntoa, mikä on kiusaamistilanteissa tärkeää. Itsetuntemus lisääntyy kirjoittamalla, lukemalla ja olemalla ihmisten parissa.

Reinikainen suosittelee omaan tilanteeseensa käpertynyttä myös kuuntelemaan, mitä toisille ihmisille kuuluu, mitä he todella ajattelevat.

– Itsetuntohan pyrkii menemään maanrakoon kiusatulla. Kiusatun täytyy tavalla tai toisella vahvistaa omana itsenään olemista, omaa itsetuntoaan. Välillä täytyy pyrkiä hakemaan ammattiapua, ja keskustelemaan, että mikä tämä juttu on? Että joku sanoittaisi hänelle sen tilanteen, miksi tämmöinen tilanne on? Miksi minua kiusataan?

Oman itsen ymmärtämiseen ja arvostamiseen kannattaa satsata. Yksin ei pidä jäädä.

– Mutta ymmärrän, että liikkeelle lähtö on pelottava!

Kiusaaja sulla ei ole mitään oikeutta toista haukkua, lyödä eikä potkia

sinä kavereittes kanssa mulle nauroitte ja mua haukuitte

se teille vain hupia oli

ja minä itkin itseni uneen

Runon kirjoittaja kertoo pystyneensä kirjoittamisen kautta käsittelemään kiusaamista ja muitakin elämänsä tapahtumia, kuten yksinäisyyttä. Nuorempana omista asioista puhuminen oli vaikeaa, ja niitä oli helpompi panna paperille. Iän kartuttua myös kertominen on helpottunut.

Nykyään runon kirjoittanut nuori nainen ajattelee, että aika koulukiusattuna oli vaikeaa, mutta se teki hänestä vahvemman kestämään vastoinkäymisiä.

Jutun kirjoittaja Päivi Sohlman toimi työkokeilussa Yle Hämeenlinnan toimituksessa.