Japanissa he voisivat olla supertähtiä – Frozenin Elsan, Tao Taon ja Totoron suomalaisäänet ovat yhä tuntemattomia

Dubbaajiksi palkataan yhä useammin nimekkäitä tekijöitä. Ääninäyttelijöitä arvostetaankin Suomessa enemmän kuin ennen, mutta idoleiksi heillä on vielä matkaa. Ammattilaiset kertovat ääninäyttelijän arjesta ja alan muutoksista.

elokuvat
Uutisvideot: Frozen-elokuvan Elsa-prinsessa on ääninäyttelijä Katja Sirkiän lempihahmo
Uutisvideot: Frozen-elokuvan Elsa-prinsessa on ääninäyttelijä Katja Sirkiän lempihahmo

Katja Sirkiä ei tarvitse äänenavauksia. Hän juo kupin kahvia, menee äänityskoppiin, laittaa kuulokkeet päähänsä ja on valmis.

Ohjaaja Petri Hanttu ja äänittäjä Joonas Lähteenmäki istahtavat kopin ulkopuolelle miksauspöydän ääreen. Sitten aloitetaan. Äänityskoppiin ja miksauspöydän eteen sijoitelluilla näytöillä alkaa juoksennella piirrettyjä koiria.

Ollaan Uptempo Oy:n dubbausstudiolla tekemässä suomenkielistä ääniraitaa uuteen Lassie-animaatiosarjaan. Dubbaaminen tapahtuu yksi repliikki kerrallaan. Sirkiä kuulee kuulokkeistaan piirroshahmon alkuperäisen englanninkielisen äänen, lukee ruudulta suomennoksen ja puhuu sen mikrofoniin seuraten samalla näytöllä pyörivää aikakoodia ja hahmon suun liikkeitä.

Välillä Petri Hanttu ohjeistaa tai kommentoi kopin ulkopuolelta.

– Hyvä huoli sulla äänessä. Ihanaa. Kyllä!

Sirkiä ei ole harjoitellut kohtauksia etukäteen. Vielä VHS-kasettien aikakaudella ääninäyttelijät saivat alkuperäiskieliset animaatiot ja käsikirjoitukset postitse kotiinsa jopa kaksi viikkoa ennen dubbaussessiota ja ehtivät treenata repliikkejään. Nykyään sellaiseen ei ole aikaa – eikä uskallusta. Pelätään, että elokuvien piraattiversiot lähtevät leviämään, jos niistä tehdään kopioita. Usein näin käy materiaalin huolellisesta suojelusta huolimatta.

– Lähes aina ne ovat tuolla kaduilla myynnissä tai netissä ladattavina ennen kuin leffa on saatu valmiiksi, Petri Hanttu kertoo.

Vaikka työryhmä näkee Lassie-jakson nyt ensimmäistä kertaa, dubbaus etenee vauhdikkaasti. Useimmat repliikit saadaan kerralla purkkiin.

Vaikeinta hommassa on Sirkiän mukaan puheen rytmitys. Suomen kielen sanat ovat englantiin verrattuna pitkiä ja välillä repliikkejä pitää lyhentää. Rytmitaju onkin ääninäyttelijän tärkein taito. Sirkiällä on ollut paljon hyötyä taustastaan musiikkiteatterin ja laulun parissa.

Katja Sirkiä.
Katja Sirkiä Uptempo Oy:n dubbausstudiolla.Jari Kovalainen / Yle

Ääni on hankala brändätä

Jos on katsonut viime aikoina suomeksi dubattuja lasten animaatioita, on tuskin välttynyt Sirkiän ääneltä. Hän on esimerkiksi My Little Pony -animaation Rainbow Dash -ponin, Pikku Kakkosen Martta-koiran sekä huippusuositun Frozen-elokuvan Elsa-prinsessan ääni. Tuhannet pikkutytöt ympäri Suomea laulavat hänen mukanaan Frozenin Let it Go-hittisävelmää suomenkielisillä sanoilla: Taakse jää / taakse jää / myös kiltti tyttö tää... _Silti suurin osa _Frozen-faneista ei tunnistaisi Sirkiää kadulla.

Koska ääntä on muutettava roolista riippuen, ei siitä oikein ole ääninäyttelijän tavaramerkiksi. Nyt dubattavassa Lassie-animaatiossa Sirkiä esimerkiksi on välillä vanha mummo, välillä nuori tyttö. Animaation katsoja ei luultavasti edes huomaa, että äänet tekee sama ihminen.

Toisaalta kyky monipuoliseen äänenkäyttöön on alalla suuri etu.

– Kun tekee tarpeeksi erilaisia ääniä, niistä kertyy muistiin äänipankki. Iän myötä ääninäyttelijän hahmokavalkadi usein laajenee, mikä on kivaa. Ei tarvitse jumahtaa pissis-rooleihin.

Naisdubbaajilla on miehiin nähden yksi selkeä etu: he saavat tehdä nais- ja tyttöroolien lisäksi myös pikkupoikien rooleja. Isoissa produktioissa lapsirooleihin pyritään kyllä palkkaamaan oikeita lapsia, mutta pienemmän budjetin dubbauksissa käytetään mieluummin aikuisia. Kyse on puhtaasti rahasta: aikuinen ammattilainen dubbaa keskimäärin sata repliikkiä tunnissa, lapsi noin kaksikymmentä.

Suomessa dubbaaja ei rikastu

Suomalainen ääninäyttelijä voi vain haaveilla säännöllisestä kuukausipalkasta. Suurin osa alan ammattilaisista Suomessa on freelancereita, joilla on useita eri työnantajia. Rikastumaan pätkä- ja silpputöillä ei pääse.

Ääninäyttelijän työssä pätevät samat lainalaisuudet kuin teatteri- ja elokuvanäyttelijöiden maailmassa: rooleista on kilpailtava tuttujen kollegoiden kanssa. Painetta lisää se, että joihinkin produktioihin palkataan markkinointisyistä ääniksi julkisuuden henkilöitä, joilla ei ole minkäänlaista kokemusta alalta. Esimerkiksi Pixarin Autot -animaatiossa yhden äänirooleista teki formulakuski Mika Häkkinen.

Lisäksi Disneyn kaltaisilla suurilla yhtiöillä on aina viime kädessä valta valita elokuviinsa haluamansa dubbaaja.

– Voit tehdä jonkun roolin vaikka kuinka hyvin, mutta jos Disney ei halua sinua siihen, se on sitten niin, Katja Sirkiä sanoo.

Budjettien tiukkuudesta kertoo sekin, että dubbaussessiot hoidetaan nykyisin usein ilman ohjaajaa, jolloin ohjaaminen jää äänittäjän vastuulle.

– Dubbausfirmat ovat lähteneet mukaan tarjouskilpailuun, jossa ohjaaja nähdään vain tyyppinä, jolle pitää maksaa palkkaa. Ajatellaan, että sujuuhan se homma ilman ohjaajaakin. Sujuuhan se tietysti jotenkuten, mutta kyllä säästäminen näkyy aina lopputuloksessa, Petri Hanttu sanoo.

Surullisen kuuluisa esimerkki säästeliäästi tehdystä dubbaustyöstä ovat vuosituhannen vaihteessa toimineen suomalaisen dubbausfirman Agapio Racing Teamin animaatiodubbaukset. Niiden kömpelölle kielelle ja epätahtiin liikkuville suille naureskellaan edelleen Youtubessa ja netin keskustelupalstoilla.

Ohjaaja Petri Hanttu ja äänittäjä Joonas Lähteenmäki.
Ohjaaja Petri Hanttu ja äänittäjä Joonas Lähteenmäki Uptempo Oy:n dubbausstudiolla.Jari Kovalainen / Yle

Olisiko dubbaajista idoleiksi?

Vaikka aikataulut ja budjetit ovat tiukentuneet, ääninäyttelijöiden arvostus on Suomessa kasvanut. Tätä mieltä on ainakin Pekka Lehtosaari, joka on sekä ohjannut animaatioelokuvien suomenkielisiä versioita että tehnyt äänirooleja 1980-luvulta saakka.

– Japanissa animaatioelokuvien ääninäyttelijät ovat tähtiä, joita fanitetaan. Siitä kulttuurista on langennut pikkuisen varjoa tänne Suomeenkin. Nuorten ihmisten kanssa jutellessa olen huomannut, että heillä on tietyt ääninäyttelijät, joista he tykkäävät ja joita he seuraavat.

Lehtosaaren työhuone Kalliossa on täynnä popkulttuuritavaraa: dvd-elokuvia, sarjakuvalehtiä, figuureita, vaatteita... Moni esine muistuttaa Lehtosaaren äänirooleista: DisneynViidakkokirjanBaloo-karhu,Tintti-elokuvien Kapteeni Haddock,Transformers-animaatiosarjan Optimus Prime, Hayao Miyazakin Totoro-hahmo ja 1990-luvun animaatioelokuvien Batman.

Ääninäyttelijä Pekka Lehtosaari.
Ääninäyttelijä Pekka Lehtosaari.Jari Kovalainen / Yle

– Olen saanut ääninäyttelijänä kaiken. Enää ei ole roolia, josta haaveilisin.

Lehtosaari päätyi alalle popkulttuurifanituksensa vuoksi ja siksi, että hänellä sattuu olemaan luontaisesti alalle sopiva ääni. Näyttelijän koulutusta hänellä ei ole. Vielä 1980- ja 1990-luvuilla oli yleistä, etteivät kaikki koulutetut näyttelijät edes suostuneet tekemään äänirooleja. Käänne tapahtui Lehtosaaren mukaan vuonna 1992, kun Vesa-Matti Loiri teki Disneyn Aladdin-animaation Lampun hengen roolin.

– Silloin tajuttiin, että äänirooliin voi heittää omaa persoonaansa ja pyrkiä tekemään homman alkuperäistä ääntä paremmin. Sen jälkeen ei ole ollut vaikeaa saada ammattinäyttelijöitä näihin töihin.

Suomen tunnetuimpiin ääninäyttelijöihin kuuluva Inkeri Wallenius muistaa hyvin ajan, jolloin ääninäyttelijöitä ei pidetty samalla tavalla "oikeina näyttelijöinä" kuin nykyään. Pitkään hänkään ei mielellään käyttänyt itsestään ääninäyttelijä-nimitystä.

– Aikanaan 1970- ja 80-luvuilla näitä töitä teki vain muutama ihminen Suomessa täysipäiväisesti. Minun lisäkseni aktiivisimpiin kuului Nalle Luppakorvan ääni Heikki Määttänen. Moni näyttelijä piti muita töitä niin sanotusti parempina.

Walleniuksen ääni on tuttu etenkin Peukaloisen retket- ja Tao Tao -animaatioista. Kyseiset sarjat kerrottiin tarinana, selostamalla alkuperäisen dialogin päälle. Tämän tapaisissa animaatioissa Walleniuksen ei tarvinnut muuttaa ääntään ja siksi hänen luonnollinen puheäänensä tuokin monelle lapsuusmuistot mieleen.

– Ja nykyään ääneni sopii mummorooleihin ihan tällaisenaan!

Ääninäyttelijä Inkeri Wallenius.
Ääninäyttelijä Inkeri Wallenius.Jari Kovalainen / Yle

Wallenius on eläkkeellä, mutta tekee edelleen satunnaisesti ääninäyttelijän hommia. Viimeisin iso työ on ollut Anttu Harlinin animaatiossa Kikattava kakkiainen.

– Edelleen on aina kiva mennä töihin. Työskentelisin enemmänkin, jos pyydettäisiin.

Animaatioita myös aikuisille

Ääninäyttelijät uskovat alan tulevaisuuteen.

– Monet nykyanimaatiot ovat kerronnaltaan ja tarinoiltaan syviä, aivan upeita, Petri Hanttu sanoo.

Katja Sirkiä.
Katja Sirkiä.Jari Kovalainen / Yle

Hän uskoo, että animaatiotuotannot tulevat runsastumaan entisestään.

– Raja näytellyn elokuvan ja animaation välillä tulee hämärtymään ja uusi tekniikka tuo uusia mahdollisuuksia. Ehkä Suomessa uskaltaudutaan vielä joku päivä dubbaamaan nykyistä enemmän ja rohkeammin myös aikuisille suunnattua materiaalia.

Toistaiseksi dubbaajat tekevät Suomessa lähinnä lapsille suunnattuja sarjoja ja elokuvia. Se ei välttämättä ole huono asia. Nykylapsista saattaa hyvinkin kasvaa sukupolvi, joka arvostaa ja fanittaa ääninäyttelijöitä uudella tavalla.

Heille kannattaa tarjota laatua.