Tämä nainen päättää, mitä viiniä sinä juot – katso videolta, miten viinimaisteri Vilkuna maistaa viiniä

Alkon viestintäpäällikkö Taina Vilkuna saa kokovartalokiksit hyvästä samppanjasta. Alkoholi oli harvinaista luksusta tamperelaisen työläisperheen tyttären lapsuudenkodissa, mutta nyt Vilkuna on kansainvälisesti tunnustettu viinimaisteri.

Taina Vilkuna.

Viisi valkoiseen takkiin pukeutunutta ihmistä on kokoontunut Alkon pruuvihuoneeseen Helsingin Salomonkadulle. Valkoisella liinalla peitetyn pöydän päällä odottaa pitkä rivi viinilaseja. Asiantuntijat pyörittelevät viinejä laseissaan, nuuhkivat niitä, siemaisevat, kurlaavat ja sylkevät lavuaariin.

Täällä päätetään, mikä 21:stä tarjolla olevasta argentiinalaisesta Malbec-viinistä päätyy uudeksi tuotteeksi Alkon myymälöiden valikoimaan tänä vuonna.

Viininmaistajat eivät keskustele toimituksen aikana. Vain maku vaikuttaa heidän arvioonsa, ei toisten mielipiteet. Maistelun jälkeen he naputtelevat tabletille oman pisteytyksensä, joiden yhteenlasketun tuloksen perusteella valinta tehdään.

Punaviini värjää Alkon viestintäpäällikön ja viininmaistajan Taina Vilkunan hampaat sinertäviksi, mutta hän säilyttää töissä hammasharjaa juuri tällaisia tilanteita varten. Vilkuna tapaa usein sidosryhmien edustajia työssään, joten hänen täytyy olla huoliteltu päästä varpaisiin.

Ulkoasu perustuu tummaan graafiseen polkkatukkaan, mustavalkoiseen vaatetukseen ja Minna Parikan suunnittelemiin herrainkenkiin, joiden nilkoista törröttävät leikkisät pupunkorvakoristeet. 51-vuotias nainen astelee niissä ryhdikkäästi prunnihuoneesta hammaspesulle.

Kuva: Nella Nuora / Yle

Pänttäys palkittiin

Vilkuna kuuluu Alkon viininmaistajakaartiin hyvästä syystä. Hän suoritti arvostetun brittiläisen Masters of Wine -tutkinnon syksyllä 2015. Hänen lisäkseen Master of Wine -titteli on myönnetty vain kahdelle muulle suomalaiselle eli Essi Avellanille ja Tuomas Meriluodolle. Koko maailmassa alle neljäsataa ihmistä on suorittanut saman tutkinnon 1950-luvulta lähtien.

Vilkuna matkusti ensimmäistä kertaa Englantiin vuonna 2008, kun opinnot alkoivat. Brittiläisen yhteiskunnan luokkatietoisuus yllätti hänet. Paikalliset olivat käyneet samoja yksityiskouluja ja muodostivat oman sisäpiirinsä, johon ulkomaalaisilla ei ollut pääsyä. Seminaaritaukojen aikana nämä etsivät seuraa toisistaan.

– Ihminen määriteltiin ensimmäisestä virkkeestä sen perusteella, miten hän ääntää englantia. Minunlaiseni tamperelaistyttö rankattiin korkeammalle kuin esimerkiksi ranskalaiset, joilla oli vahva aksentti puheessaan. Britit hämmästelivät sitä, että suomalaisessa koulujärjestelmässä oppii näinkin hyvää englantia.

Viinimaisterin titteli ei irronnut helpolla. Vilkuna pänttäsi seitsemän vuotta kirjoja, jotka käsittelivät kaikkea mahdollista viinikemian ja tarhatuholaisten välillä.

En ollut kovin läsnäoleva fyysisesti enkä henkisesti. En tiedä, miten opiskelu olisi ylipäätään onnistunut, jos meillä olisi lapsia.

Alkon viestintäpäällikkö Taina Vilkuna

Opiskelijoita karsittiin opintojen edetessä, joten vain todella sinnikkäät ja motivoituneet pääsivät loppumetreille saakka. Lopputyön Vilkuna joutui tekemään kahteen kertaan ennen kuin se hyväksyttiin.

Vilkunan aviomies Esa tuki vaimoaan, vaikka tämän etäopiskelu kokopäivätyön ohella ja seminaarimatkat Lontooseen rasittivat parisuhdetta. Valmistuminen oli suuri helpotus molemmille.

– En ollut kovin läsnäoleva fyysisesti enkä henkisesti. En tiedä, miten opiskelu olisi ylipäätään onnistunut, jos meillä olisi lapsia.

Aviomiehen lisäksi Taina Vilkunan uraan on vaikuttanut merkittävästi myös toinen mies, viisi vuotta vanhempi isoveli Timo Pälä.

Lapsuudenkodissa ei ryypätä

Nelihenkinen Pälän perhe viettää rauhallista koti-iltaa lielahtelaisessa omakotitalossa Tampereella 1980-luvun alussa. Taina katsoo vanhempiensa Annin ja Matin kanssa televisiota, kun hänen veljensä Timo varastaa uutislähetykseltä huomion.

Nuori mies haluaa tuoda oman asiantuntemuksensa perheenjäsenten tietoon ja luettelee tuosta vain katkerojuomien kaikki 21 maustetta yhtenä rimpsuna.

Annia Timon purkaus naurattaa, että miten se poika viitsii tuommoisia opetella ulkoa, vaikka työskenteleekin Alkossa. Matin mielestä on hyvä juttu, että insinööriksi opiskeleva poika sai kesätöitä Rautatienkadun myymälästä, mutta ei isä mitään virka. Hänellä ei ole tapana tuhlailla sanojaan.

Tainaan isoveljen esitys tekee syvän vaikutuksen. Lukiolaistyttö on kesälomalla, mutta ikä ei vielä riitä Alkon hommiin.

Kuva: Nella Nuora / Yle

Työläisperheen kodissa viini ei kuulu ruokapöytään, eivätkä lapset koskaan näe vanhempiaan humalassa. Uudenvuoden aattona nämä kohottavat ystäväperheen kanssa kuohuviinimaljat, mutta vain yhdet.

Humalaisia Taina kyllä näkee Tampereen "raatsalla", jossa hän viikonloppuiltaisin hengailee muun nuorison kanssa. Tytöt kiertävät Hämeenkadun, Kauppakadun ja Raatihuoneen kulmilla, joissa kännäilevät nuoret notkuvat.

Entä maistoiko hän itse alaikäisenä?

– Sitä ei Alkon vastuullinen viestintäpäällikkö tunnusta, Vilkuna nauraa.

Humaltumisen hän koki ensimmäistä kertaa ystävättärensä luona, jonka vanhemmat eivät olleet paikalla.

– Joimme halpaa valkoviiniä. Tuli iloinen tunne, ja juttua riitti ihan hirveästi. Ensin se oli mukavaa, mutta äkkiä rupesi tuntumaan jotenkin tokkuraiselta, enkä halunnut juoda enempää.

Politiikka vaihtuu viineihin

Lukion jälkeen Vilkuna hakeutuu Tampereen yliopistoon lukemaan kansainvälistä politiikkaa. Kesätöitä löytyy kuitenkin eri alalta, Alkon myymälästä. 1980-luvulla asiakkaat eivät saa kerätä pulloja hyllyistä itse. He asettuvat pitkään jonoon odottamaan, että Vilkuna hakee heille juomat tiskin takaa.

Monille asiakkaille riittää vakituinen lauantaipullo, mutta nuorta myyjää ilahduttaa, jos joku haluaa kokeilla jotain uutta. Silloin Vilkuna saa tilaisuuden kertoa juomista, joista hän on ottanut kaiken mahdollisen selville. Etenkin viinit ovat hänen erikoisalaansa.

Kesän jälkeen Vilkuna jatkaa viikonlopputöitä Alkossa yliopiston ohella. Vapaa-ajallaan hän käy viinikerhojen tapaamisissa ja perustaa muutaman kerhon itsekin.

Ystävien kanssa olemme vitsailleet, että kunpa olisi joku nappi, jota painaessa saisi kaikki promillet verestä pois.

Alkon viestintäpäällikkö Taina Vilkuna

Alkossa Vilkunan tehtävät kehittyvät niin vauhdilla, että kansainvälisen politiikan opinnot jäävät kandivaiheeseen, kun hän siirtyy kokopäivätyöhön.

Vuosien varrella hän on ehtinyt työskennellä muun muassa kouluttajana, myymäläpäällikkönä ja tuoteasiantuntijana ennen nimitystään viestintäpäälliköksi vuonna 2006.

Kuva: Nella Nuora / Yle

Känni pilaa makuelämyksen

Vaikka viinien maailma vei Vilkunan mennessään, hän välttelee edelleen humaltumista, kutennuorenakin. Humalatila turruttaa aisteja, jolloin makuelämyksen terävin kärki jää kokematta.

Ketkä ovat tehneet niin jumalaista viiniä, että se vielä tänä päivänä on jotain käsittämättömän hienoa?

Alkon viestintäpäällikkö Taina Vilkuna

Siksi viiniharrastajat sylkevät viinin pois suustaan maistamisen jälkeen. Ravintolassa sylkeminen ei kuitenkaan sovi, joten hyvän aterian kanssa juomatkin tulee juotua ihan oikeasti.

– Ystävien kanssa olemme vitsailleet, että kunpa olisi joku nappi, jota painaessa saisi kaikki promillet verestä pois.

Makuaistia voi "reenata"

Vilkunan mukaan viiniharrastus tai edes Master of Wine -titteli eivät edellytä poikkeuksellisen hyviä aisteja. Päinvastoin, viinin maku voi olla liikaa sellaiselle henkilölle, jonka kielessä on tavallista enemmän makureseptoreja.

– Viinissä on alhainen ph-arvo, paljon happoja ja korkea alkoholipitoisuus. Supermaistajalle se voi olla liikaa. Jos viini tuntuu pahalta suussa, aistinautintoa ei saa.

Vilkuna sanoo, että hän itse ei ainakaan syntynyt maistajaksi.

Kuva: Nella Nuora / Yle

– Äitini ei koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten tuosta meidän tytöstä tuli tuollainen, ei se ainakaan kotoa ole sitä viinihommaa oppinut.

Kuka tahansa voi Vilkunan mukaan harjaantua maisteluun viinikerhoissa ja tasting-illoissa, joissa viineihin vihkiytyneet harrastajat purskuttelevat juomia yhdessä ja jakavat makuelämyksiään.

– Toisto, toisto ja toisto. Sitä pitää jatkuvasti "reenata" jotta kehittyy, kuten Tampereella sanotaan.

Vuosikerta ja historia kulkevat käsi kädessä

Viini ei merkitse pelkkää makunautintoa Vilkunalle. Kun hän maistaa oikein vanhaa vuosikertaa, se saa hänet pohtimaan historiaa ja niiden ihmisten elämää, jotka aikoinaan osallistuivat juoman valmistukseen.

Kun Taina tuoksuttaa täydellistä samppanjaa, hän alkaa hihkumaan, tömistelee jalkojaan ja tärisee kauttaaltaan.

Viinikirjailija Jukka Sinivirta

Vanhimmat Vilkunan maistamat viinit ovat 1700–1800-luvuilta.

– Vuonna 1870 oli Saksan ja Ranskan sota. Entä sitten vuosikerta 1945, kun toinen maailman sota loppui! Ketkä ovat ehtineet hoitamaan köynnöksiä pelloilla ja poimineet rypäleet? Ketkä ovat tehneet niin jumalaista viiniä, että se vielä tänä päivänä on jotain käsittämättömän hienoa?

Hyvä viini ja ruoka muodostavat taivaallisen liiton

Viiniharrastuksen myötä myös ruuan merkitys on kasvanut Vilkunan elämässä, sillä hyvä viini yhdistettynä oikeanlaiseen ruokaan on voimakas fyysinen kokemus, jonka vertaista saa hakea.

– Silloin pääsen lähelle taivasta, nainen sanoo.

Vilkunan lempijuoma on samppanja, jota hän usein maistelee yhdessä hyvän ystävänsä, viinikirjailijana tunnetun Jukka Sinivirran kanssa.

Mies omisti syksyllä 2015 ilmestyneen kirjansa "Samppanja – Kuplien kuningatar" Vilkunalle, kun tästä tuli Master of Wine.

Sinivirran mukaan Vilkunan rautainen ammattitaito ja analyyttisyys eivät ole latistaneet hänen alkuperäistä kipinäänsä ja innostustaan viineihin.

– Kun Taina tuoksuttaa täydellistä samppanjaa, hän alkaa hihkumaan, tömistelee jalkojaan ja tärisee kauttaaltaan. Sitten hän on ihan hiljaa, ja onnen kyyneleet valuvat hänen poskilleen.