Opaskoira ei pelasta näkövammaista ajattelemattomilta autoilijoilta

Lapissa työskentelee yhdeksän opaskoiraa, joiden tehtävänä on mahdollistaa opastettavansa turvallinen liikkuminen. Opaskoirakon reitti liikenteessä ei ole riskitön etenkään ajokaistoja ylittäessä.

Kotimaa
Opaskoira
Opaskoira auttaa näkövammaista liikkumaan turvallisesti.Uula Kuvaja / Yle

Opaskoiran tehtäviin kuuluu opastettavan ohjaaminen turvallisella reitillä. Opaskoirakon reitti liikenteessä ei ole kuitenkaan riskitön etenkään ajokaistoja ylittäessä. Näkövammaisen tehtäväksi jää päättää, milloin suojatie ylitetään. Opaskoiran kanssa liikkuvan Ari Saarelan mukaan etenkin valottomissa risteyksissä pitää kuulostella tarkaan, milloin risteys on turvallista ylittää.

– Koira ei sitä ymmärrä, vaan minä annan merkin, milloin mennään tien yli.

Läheltä piti -tilanteita sattuu, kun autoilijat eivät huomioi ylittämään aikovaa kaksikkoa. Saarelan mukaan välillä vastaan tulee piittaamattomia autoilijoita, jotka eivät huomioi suojatietä ylittämässä olevaa opaskoirakkoa. Muutama kuukausi sitten hän koki Viiman kanssa vaarallisen tilanteen.

– Oletin ettei autoja enää tule. Kuinka ollakaan, kun otin askeleen suojatielle, auto singahti nenän edestä ohitse. Jouduin ottamaan askeleita taakse ja pysäyttämään koiran, Saarela kertaa tapahtumia.

Koulua koiralle ja opastettavalle

Saarelan näkö huonontui kuusi vuotta sitten niin, ettei hän pystynyt enää kulkemaan yksin. Koiria Saarelan elämässä on ollut aina ja niinpä hän alkoi harkita opaskoiran hankkimista. Lopullisen päätöksen hän teki kuultuaan, että koira voi jäädä myös eläkepäiviksi samaan kotiin, missä se on työskennellyt opaskoiran tehtävissä.

Saarela haki opaskoiraa. Prosessi oli helpompi kuin hän oli odottanut. Viima-koira koulutettiin Kuopiossa, minne Saarela matkusti saamaan oppia. Alkeisjaksolla hän tutustui koiraan ja opetteli sille annettavat käskyt.

– Siellä oli asiantuntevat opastajat ja opettajat kouluttamassa ja tutustuttamassa meitä koiriin, Saarela muistelee.

Koulussa ja puolen vuoden kotona harjoittelun aikana selvisi alkaisiko yhteistyö koiran kanssa sujumaan.

– Tämän kanssa meillä alkoi ihan alusta asti menemään suhteellisen hyvin, vaikka koira oli varauksellinen.

Nelitassuinen apuri

Saarela on tyytyväinen päätökseensä. Nyt hän pääsee ulkoilemaan ilman apuria. Tai onhan hänellä apuri – neljävuotias labradorinnoutaja Viima, joka opastaa rauhallisesti isäntäänsä vastaantulevista lapsista, koirista ja rullahiihtäjistä huolimatta. Kaksikon reissuilla Saarela rupattelee Viimalle ja pyytää sitä määrätyillä komennoilla. Viima auttaa myös nostamalla ja hakemalla esineitä.

– Se on hieno asia, että tämmöisiä on meille näkövammaisille. Pääsee liikkumaan silloin kun itse haluaa ja se on myös kaveri.

Opaskoira on opetettu jättämään huomiotta ympäristön ärsykkeet, mutta sen huomion työnteosta voi viedä esimerkiksi erikoinen ääni. Hajujen perään se ei ole.

– Kun valjaat on päällä, se osaa oman tehtävänsä. Ajan myötä koulimme molemmat toisiamme, Saarela tietää.

Ulkona liikkuessa Saarelan apuna on koiran lisäksi valkoinen keppi sekä langaton puhelimeen kytketty kuulolaite, joka ilmoittaa sijainnin sekä lähestyvät risteykset ja suojatiet. Viima on kuitenkin hänelle korvaamaton apu.

– Yksin en varmaan liikkuisi mihinkään edes valkoisen kepin kanssa, koska hukkaantuisin varmaan reitiltä, Saarela lopettaa.