Uuden Venäjän kriisivuosina Moskovassa mellakoitiin vappunakin

Rajut vappumellakat vuonna 1993 ennakoivat kaupunkisotaa presidentti Boris Jeltsinin ja tämän vastustajien välillä. Mutta niukkuuden keskellä eläville venäläisille vappu antoi tilaisuuden satokauden valmisteluun.

Ulkomaat
Venäjän presidentti Boris Jetsin juhli vappua Moskovassa vuonna 1996.
Venäjän presidentti Boris Jeltsin juhli vappua Moskovassa vuonna 1996.Georges de Keerle / AOP

Kun kommunistipuolueen komento luhistui, meni pohja myös vapun eli kansainvälisen työväen juhlan vietolta. Enää ei nähty virallisia vappukulkueita, joihin osallistuminen oli ollut kansalaisvelvollisuus.

Myös vapun hauska puoli oli uhanalainen. Vaikka kauppoihin ja toreille oli ilmestynyt tavaraa, olivat hinnat pilvissä. Tavallisen kansalaisen oli entistä vaikeampi koota vappusyömisiä ja -juomia.

Kun puhti oli poissa, ei venäläinen vapunvietto juuri työllistänyt kirjeenvaihtajiakaan. Maassa tapahtui paljon, mutta yleensä ei näyttämönä ollut toukokuun ensimmäinen, venäjäksi pervaja Maja.

Mutta vuosi vuosi 1993 muodostui poikkeukseksi. Valtaan oli pari vuotta aiemmin noussut Boris Jeltsin.

Taistelu Punaisesta torista

Konservatiivisten kommunistien ja upseerien vallankaappausyritys oli elokuussa 1991 kilpistynyt Jeltsinin kansansuosioon. Se sinetöi Neuvostoliiton lopun.

Samalla lännessä suosittu mutta oman kansansa hyljeksimä Mihail Gorbatshov joutui syrjään. Gorbatshovin kaudella vaatimus demokratiasta oli noussut esiin, ja medialle salllittu suorapuheisuus eli _glasnost _oli paljastanut neuvostoyhteiskunnan ongelmat.

Uudistusuudistusohjelma eli perestroika vei kuitenkin umpikujaan, ja rappeutuva supervalta tarjosi kansalaisilleen köyhyyttä ja epävarmuutta.

Jyrki Saarikoski tv-raportti vapusta 1993, jolloin Moskovassa ajauduttiin väkivaltaisuuksiin.
Jyrki Saarikosken tv-raportti vapusta 1993, jolloin Moskovassa ajauduttiin väkivaltaisuuksiin.

Mutta myös seuraajan Jeltsinin asema oli pitkään epävarma, mikä näkyi vapun 1993 yhteenotoissa.

Rajun väkivallan laukaisi kiista Punaisen torin hallinnasta. Kremlin edustan laaja aukio ja siellä järjestetyt vappukulkueet olivat vuosikymmenien ajan muodostuneet Neuvostoliiton mahdin symboleiksi: kuka hallitsee Punaista toria, hallitsee Venäjää.

Vappuna 1993 Jeltsin oli vallassa, ja viranomaiset olivat kieltäneet kommunisteilta näiden perinteisen juhlapaikan.

Taustalla oli kenties pelko siitä, että kerran torille päästyään kiihkein väki kieltäytyisi lähtemästä. Opiskelijoiden leiri Pekingin Tianmenin aukiolla oli vielä tuoreessa muistissa.

Mutta kun suurta vihaista väkijoukkoa koettaa hillitä, voivat seuraukset olla tuhoisia.

Vauhdilla miliisin päälle

Kovan linjan ryhmittymät - kommunistien ohella myös nationalistiset ja äärioikeistolaiset porukat - olivat ryhmittäytyneet "Kansallisen pelastuksen rintamaksi".

Auringonpaisteinen mutta traaginen vappu Moskovassa oli alkusoittoa syksyn tapahtumille.

Jyrki Saarikoski

Monenkirjavassa väkijoukossa riitti niitä, jotka olivat valmiit yhteenottoon miliiseiden kanssa.

Mellakkajoukkoja oli paljon, mutta varusteina oli vain kypäriä ja kilpiä. Mielenosoitusten hallinnasta ei ollut tietoakaan, vaan molemmin puolin astalot heilahtivat herkästi.

Uutisraportti tuolta päivältä on surullista katsottavaa. Auto liekehtii katukäytävällä, ja sinikoppinen kuormuri peruutetaan vauhdilla suoraan miliisien päälle.

Vapunpäivän saldo oli yli sata loukkaantunutta. Jeltsinin raivostuneet vastustajat vannoivat sotaa ja ilmoittivat perustavansa uudelleen neuvostoaikaisen kansanmiliisin.

Vappu ennakoi kaupunkisotaa

Auringonpaisteinen mutta traaginen vappu Moskovassa oli alkusoittoa syksyn tapahtumille.

Ylen Moskovan-kirjeenvaihtaja Jyrki Saarikoski vuonna 1993.
Ylen Moskovan-kirjeenvaihtaja Jyrki Saarikoski vuonna 1993.Yle

Lokakuussa 1993 Jeltsinin vastustajat – joiden joukko ulottui entisestä liittolaisesta Hasbulatovista kommunisteihin ja nationalisteihin – linnoittautuivat Venäjän parlamenttiin. Valkoisena talona tunnetun rakennuksen piiritys kesti viikkoja.

Jeltsin oli kyvytön ratkaisemaan tilannetta neuvotellen, vaan joutui turvautumaan asevoimaan. Panssarivaunujen tulitus sytytti parlamentin, ja toistasataa ihmistä sai surmansa yhteenotoissa.

Näin yritys rakentaa uutta Venäjää sortui jo alkuvuosina väkivaltaan.

Työn juhla kasvipalstoilla

Mutta eipä vappu edes vuonna 1993 ollut pelkkää politiikkaa, punalippuja tai pamputusta. Keväiset vapaapäivät olivat venäläisille kaikkein tärkein asia.

Vanhan yhteiskunnan pohja oli pettänyt.

Jyrki Saarikoski

Muuten tyytymättömäksi käyvän kansan kiukku olisi vain yltynyt. Lisäksi niukkoina aikoina kevätvapaille oli tarvetta.

1990-luvulla pikkuruisten kesämökkien, datshojen, palstoilla puuhailu ei ollut ensisijaisesti huvia, vaan välttämättömyys.

Vanhan yhteiskunnan pohja oli pettänyt. Kaupat olivat tyhjillään ja vähän myöhemmin täynnä tavaraa, johon tavallisella ihmisellä ei ollut kuitenkaan varaa.

Vapaapäivinä täpötäydet paikallisjunat eli elektriskat kolkuttelivat Moskovasta maaseudulle.

Siellä perheet ja babushkat eli isoäidit – joiden työn varassa jättiläisvaltakunta on elänyt vuosisadat – loivat satokauden perustan.

Olihan vappu, työn juhla.

Jyrki Saarikoski toimi Ylen Moskovan-kirjeenvaihtajana vuosina 1990-1995.