1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Oopperalaulajan turha haaveilla vakituisesta työpaikasta Suomessa

Oopperalaulajan ammatti muuttuu Suomessa yhä epävarmemmaksi, sillä ainoa oopperatalomme, Kansallisooppera, ei palkkaa enää vakituisia laulusolisteja. Freelancerin elämä on usein selviytymistaistelua.

kulttuuri
Igor Stravinskyn Hulttion tie -oopperan Baba on Päivi Nisulan viimeinen rooli Kansallisoopperassa ennen eläkepäiviä.
Igor Stravinskyn Hulttion tie -oopperan Baba oli Päivi Nisulan viimeinen rooli vakituisena solistina Kansallisoopperassa ennen eläkepäiviä.Heikki Tuuli / Suomen Kansallisooppera

Päivi Nisulan mitta on täynnä, kun jäljellä on enää yksi esitys Kansallisoopperassa ennen eläkepäiviä. Sopraanon eläköityminen muuttuu osaksi oopperatalon säästöpolitiikkaa. Nisulan tilalle ei palkata vakituista laulajaa.

Kansallisoopperan näkemyksen mukaan vakituisen solistikunnan supistaminen tuottaa yleisölle parempia esityksiä, koska freelancereista voi valita jokaiseen produktioon parhaat ja sopivimmat. Pitkän uran tehneiden vakituisten laulajien on helppo tuntea tulleensa työpanoksensa osalta vähätellyiksi.

– Kysymys on siitä, halutaanko ajatella teoskohtaisesti vai henkilökohtaisesti. Molemmissa on puolensa, mutta minä kannatan ensembleä, Nisula sanoo.

Suomalaisen oopperaensemblen historia on pitkä. Kulta-aikaa elettiin 1960- ja -70 -luvuilla, ja hurmos jatkui seuraavinakin vuosikymmeninä. Suomalaisesta oopperasta tuli persoonallisten esiintyjien ja säveltäjien johdolla tavaramerkki.

Karismaa tuovat lavalle freelance-laulajatkin, mutta Kansallisoopperan tällä vuosikymmenellä aloittama linja on merkittävän aikakauden loppu.

– Pelkään että jatkumo katoaa. Ensemble antaa teatterin ja oopperan tekemiseen kaikki mahdolliset edut. Sillä tuotetaan parempi taide-elämys, Nisula uskoo.

Areenana koko maailma

Suomen kansallisooppera työllistää jatkossakin suomalaisia laulajia. Oopperatalon analyysin mukaan laulusolistien kotimaisuusaste on ollut viime vuosina lähes 90 prosenttia. Tilanne näyttää samanlaiselta myös lähivuosina.

Huolta on aiheuttanut pikemminkin se, että työt pirstaloituvat entisestään. Yhä harvempi oopperalaulaja voi elättää itsensä ammatillaan Suomessa.

Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi nähdään toukokuussa Brangänen roolissa Wagnerin oopperassa Tristan ja Isolde. Kuva vuoden 2013 produktiosta.
Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi nähdään toukokuussa Brangänen roolissa Wagnerin oopperassa Tristan ja Isolde. Kuva vuoden 2013 produktiosta.Heikki Tuuli / Suomen Kansallisooppera

– Pystymme tarjoamaan tietyn määrän töitä suomalaisille laulajille, mutta kyllä solistikunnan leipä on murusina maailmalla ja kotimaassa, Kansallisoopperan taiteellinen johtaja, mezzosopraano Lilli Paasikivi toteaa.

Paasikivi kiinnitettiin Kansallisoopperaan solistiksi vuonna 1998. Hän työskenteli solistikunnan puheenjohtajana ennen nimitystä taiteelliseksi johtajaksi vuonna 2013. Yhdysvalloissa saakka menestynyt laulaja uskoo, että ajat olivat viime vuosituhannella otollisemmat oopperaensemblelle.

– Kun ensemble oli ainoa ratkaisu, taiteilijat eivät liikkuneet niin vapaasti. Jos katsoo nyt suomalaisia tähtiä ja ammattilaulajia, niin heidän työareenansa on koko maailma. Lisäksi nykyään on toimivat freelance-markkinat ja erittäin aktiivinen agentuuritoiminta.

"Ensisijainen tehtävä: yleisön palveleminen"

Yksi vakituisen oopperaensemblen vahvuuksista on, että traditio siirtyy tehokkaasti nuoremmille polville. Paasikiven mukaan sama on mahdollista myös ilman kuukausipalkkaista solistikuntaa.

– Meillä on hyvin paljon laulajia, jotka ovat tehneet vuosikausia freelance-työtä ja tuntevat kollegansa. Ei tässä joka kerta nollasta aloiteta, hän vakuuttaa.

Kuukausipalkkaa saa Kansallisoopperassa pian enää alle kymmenen laulajaa, kun talon solistikuntaan on kuulunut 2000-luvulla parhaimmillaan kolmisenkymmentä laulajaa. Vuonna 2011 kuukausipalkkaa tienasi kaksikymmentä laulajaa.

Miksei Suomen ainut oopperatalo muodosta osaa oopperaensemblestä tarjoamalla määräaikaisia sopimuksia?

– Kyllä meillä on ollut koko ajan määräaikaisuuksia tässä rinnalla. Tietysti Suomessa lainsäädäntö suhtautuu vähän eri tavalla määräaikaisuuksiin kuin esimerkiksi Saksassa. Ei määräaikaisuudet ole pois suljettu asia. Kaikki mennään esitystoiminnan, taiteen ja yleisön palvelemisen reunaehdoilla. Se on ensisijainen tehtävämme, Paasikivi sanoo.

Palkkaa vain esityksistä

Freelancerin arki on usein selviytymistaistelua. Baritoni Sampo Haapaniemi valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksesta viime vuonna. Hän on saavuttanut yksittäisten keikkojen ja opetustehtävien lisäksi rooleja Kansallisoopperan produktioista.

Silloin on tärkeintä pysyä terveenä, sillä freelancereiden käyttöön löytyy oopperatalon kannalta taiteellisten syiden lisäksi taloudellisia perusteita.

– Jos meinaa tulla kipeäksi, on säästettävä itseään harjoitusvaiheessa, jotta varmasti pystyy tekemään kaikki esitykset. Se on ainoa, mistä saa palkkaa, Haapaniemi kertoo.

Sampo Haapaniemi lauloi keväällä Kansallisoopperan Taaperoiden taidetuokion Taikahuilussa. Vasemmalla Saara Kiiveri.
Sampo Haapaniemi lauloi keväällä Kansallisoopperan Taaperoiden taidetuokion Taikahuilussa. Vasemmalla Saara Kiiveri.Heikki Tuuli / Suomen Kansallisooppera

Hänen kalenterissaan on keikkoja odottamassa ainakin reilun vuoden päässä, mutta tyhjät välitkin on täytettävä. Kansallisooppera, oppilaitokset tai konsertinjärjestäjät saattavat tarvita hänen palveluitaan, mutta varmuutta ei ole. Eikä ole näillä näkymin tulevaisuudessakaan. Nykyinen linjaus on freelancerille ristiriitainen.

– Olen siinä asemassa, että olen siitä syystä todennäköisesti saanut töitä, ja olen siitä kovin kiitollinen ja iloinen. Suurin unelmani on kuukausipalkka – että tällä ammatilla pystyisi elättämään itsensä. Hyvänä kakkosena tulee kaikki suuret baritoniroolit.

Lue seuraavaksi