Mannerheimin vakoiluretken harvinaiset valokuvat huutokaupataan

Helsingissä järjestetään tänään keskiviikkona Suomen oloissa harvinaisen laaja militariahuutokauppa. Kaupan on noin 200 suomalaiseen sotahistoriaan liittyvää esinettä kullatusta miekasta harvinaisiin valokuviin.

Kotimaa
Hagelstamin militaria huutokauppa.
Derrick Frilund / Yle

Hagelstam & Co:n pääasiassa militariaan keskittyvässä huutokaupassa on mukana muun muassa useita Mannerheimin Aasiaan suuntautuneen vakoilumatkan valokuvia. Kaupan on myös Suomen merivoimien, rauhanajan, pahimman onnettomuuden esineistöä.

Useita kuvista ei ole ennen nähty julkisuudessa.

Thomas Luoma

– Meillä on täällä Mannnerheimin ottamia valokuvia hänen Aasian tutkimus- tai oikeammin vakoilumatkaltaan. Useita kuvista ei ole ennen nähty julkisuudessa. Kuvat on saatu Ruotsista, Mannerheimin siskon Marguerite Gripenbergin suvulta, kertoo intendentti Thomas Luoma Hagelstamin huutokauppatalosta.

Mukana on myös, Mannerheimin Aasianmatkalla käyttämä, kiinankielinen käyntikortti sekä kirjekuori, jonka sinetissä on Mannerheimin sukuvaakuna.

Hagelstamin militaria huutokauppa.
Kirjekuori, jonka sinetissä on Mannerheimin sukuvaakuna sekä Mannerheimin ottamia valokuvia Aasianmatkalta.Derrick Frilund / Yle

Mannerheimin vakoilumatka Aasiaan

Venäjän armeijan eversti Carl Gustaf Mannerheim lähti kesällä 1906, armeijan salaisissa tehtävissä, 14 000 kilometrin matkalle Aasiaan, aina Pekingiin saakka. Venäjän ja Kiinan välille ennakoitiin sotaa, joten Mannerheimin tehtävänä oli tiedustella maiden rajaseutuja suomalaiseksi tutkimusmatkailijaksi tekeytyneenä. Suurimmaksi osaksi ratsain tehty matka kesti vuoteen 1908 saakka.

Matkaa värittivät useat vastoinkäymiset sekä rahapula. Mannerheim oli koonnut rahoituksen matkaa varten Venäjän yleisesikunnan määrärahasta, omasta palkastaan ja suomalaisista tutkimusstipendeistä. Niiden lisäksi hän oli joutunut lainaamaan rahaa Sophie-sisareltaan.

Päivämatkat ratsain, itsepäisen Filipin selässä, venyivät jopa kymmentuntisiksi, joka ei ollut helppoa Mannerheimille, sillä hän kärsi polven reumakivusta.

Matkan vaivoista huolimatta Mannerheim teki tunnollisesti työtä. Hän piirsi karttoja ja kirjasi ylös pienimmätkin sotilaallisesti kiinnostavat yksityiskohdat, kuten jokien varsilla olevat puut, joista voisi rakentaa siltoja.

Hagelstamin militaria huutokauppa.
Mannerheim kuvasi kaikkea näkemäänsä ahkerasti Aasianmatkallaan.Derrick Frilund / Yle

Samalla ahkeruudella hän haali myös kulttuuriaarteita, jotka sitten päätyivät Suomen kansallismuseoon. Mannerheim suostutteli paimentolaisia myymään kansallispukunsa, tarvittaessa vaikka kantajan päältä. Hän teki heistä myös ajalle tyypillisiä antropologisia ruumiinmittauksia. Ja kuvasi tietysti kaikkea näkemäänsä ahkerasti. Matkalta kertyikin lähes puolentoista tuhannen negatiivin valokuvakokoelma.

Pietariin palattuaan Mannerheim sai audienssin tsaari Nikolai II:n luokse. Tsaari oli hyvin kiinnostunut matkaraportista ja alun perin 15 minuutiksi sovittu tapaaminen venyi puolentoista tunnin mittaiseksi. Kunnostautumisestaan matkalla Mannerheimille myönnettiin, hänen kauan toivomansa, kaartinrykmentin komentajan asema.

Torpedovenemiehistön jäämistöä ja kullattu miekka

Lokakuussa 1925 tapahtui merivoimien siviiliajan pahin onnettomuus. Tuossa haaksirikossa menehtyneiden miesten jäämistöä, muun muassa upseerinmiekka ja tikari on mahdollisuus huutaa militariahuutokaupassa.

– Erilaisia upseerinmiekkoja on kaupan useampiakin. Kullattu, venäläinen upseerinmiekka noussee huutokaupan kalleimmaksi esineeksi. Odotamme sen hinnan nousevan selvästi viisinumeroiseksi, sanoo intendentti Thomas Luoma huutokauppatalo Hagelstamista.

Suomen historian kannalta ehkä mielenkiintoisimmat esineet ovat laivastoupseerinmiekka ja tikari mallia 1921. Miekka ja tikari ovat kuuluneet torpedovene S2:ssa palvelleelle luutnantti Eino Valtoselle (1890–1925). Ne on nostettu S2:n hylystä vuonna 1926.

Hagelstamin militaria huutokauppa.
Laivastoupseerin miekka, Suomi, malli 1921, portopé.Derrick Frilund / Yle

Torpedovene S2:n viimeinen matka

Torpedovene S2 valmistui 1901 Nevskin telakalla Pietarissa, alunperin tsaarin laivaston käyttöön. 57,9 metriä pitkän aluksen huippunopeus oli 26 solmua ja aseistuksena siinä oli kaksi 75 mm tykkiä, kaksi konekivääriä, kaksi torpedoputkea sekä syvyyspommeja ja miinoja. Suomen laivaston käyttöön alus tuli vuonna 1918.

3. lokakuuta 1925 torpedovene S2 lähti yhdessä tykkiveneiden Klas Horn ja Hämeenmaa sekä torpedovene S2 kanssa koulupurjehdukselle Uudestakaupungista Vaasaan. Alkumatka sujui hyvin, mutta sitten tuuli yltyi myrskyksi.

Myrskyssä S2:n sisään alkoi tulla vettä muun muassa kansirakenteiden kautta. Lisäksi torpedovarastossa syttyi uhkaava tulipalo, kun fosforisavupanoksiin päässyt merivesi sytytti panokset. Torpedoupseerin ja pursimiehen ripeyden ansiosta panokset saatiin kuitenkin mereen ja tilanteesta selvittiin.

Torpedoveneiden hiilivarastotkin rupesivat hiipumaan, joten tilanne alkoi käydä tukalaksi. Osaston komentoalus Klas Horn lähetti hätäsanoman.

Sitten saattueen alukset suuntasivat parhaiksi katsomiinsa suojasatamiin: tykkivene Klas Horn päätyi Ruotsin rannikolle, tykkivene Hämeenmaa Vaasaan ja torpedovene S1 Mäntyluotoon. Mäntyluotoon yritti myös sisaralus S2, mutta se ei päässyt koskaan perille.

S2 oli lähes uppoamiseensa saakka sähkötysyhteydessä Vaasan radioasemaan. Viimeinen viesti alukselta saapui 4. lokakuuta kello 13.23, kaksi minuuttia ennen aluksen uppoamista. "Ei voi työskennellä nyt”, kuului S2:n sähköttäjän viimeinen vastaus Vaasan radioaseman kutsuun.

Torpedovene S2 upposi Porin edustalle, noin kilometrin päähän rannikosta. Aluksen hylky paikallistettiin seuraavan vuoden kesäkuussa. Hylystä löydettiin 23 ruumista, loput 30 merisotilasta, mukana luutnantti Eino Valtonen, jäivät kateisiin.