Peruskouluopetuksesta piti tulla marxilaista – uutta tietoa kohutusta Pirkkalan koulukokeilusta

Historioitsija Jari Leskisen tutkimuksen mukaan 1970-luvun puolivälissä toteutettu marxilainen peruskouluopetus Pirkkalassa on ollut paljon kerrottua laajempaa. Opetusta annettiin opetusministeriön ja kouluhallituksen siunauksella ensimmäiseltä luokalta yhdeksännelle saakka. Aineisto oli peräisin neuvostoliittolaisesta ja muusta marxilaista opetusmateriaalista.

Kotimaa
Nuoria poikia haastattelussa.
Ote Ajankohtaisen kakkosen ohjelmasta Kansainvälisyyskasvatus Pirkkalan koulussa. Esitetty 13.3.1973

Pirkkalan kokeilua on pidetty suomettumisen ajan äärimmäisenä esimerkkinä, mutta pieneen oppilasryhmään kohdistuneena, lyhytaikaisena kuriositeettina.

ETYK-keväänä 1975 Suomessa kohuttiin Pirkkalan peruskoulun viitosluokalla käytetystä historianopetuksen monisteesta, joka oli suoraan kopioitu neuvostoliittolaisesta historiankirjasta.

Pirkkalan monisteesta kirjoitettiin yli 1 500 juttua, useita radio- ja TV-juttuja. Pahinta oli, että ETYK-kokouksen vuoksi suomettumisen malliesimerkistä kiiri tietoa täällä olevien ulkomaisten toimittajien kautta ympäri maailmaa.

Ilman vanhempien suostumusta tehty koe lopetettiin asiasta tehdyn eduskuntakyselyn ja oikeuskanslerin huomautuksen myötä.

Kollegan jäämistö johti viiden vuoden urakkaan

Keskusrikospoliisin strategisen rikosanalyysin tutkijana toimiva Jari Leskinen kiinnostui jo unohduksiin painuneesta Pirkkalan koulukokeilusta saatuaan oppimateriaalina käytetyn monisteen eläkkeelle jäävältä kollegaltaan. Poliisi oli aikoinaan ollut mukana Pirkkalan tapahtumien selvittelyssä.

Leskinen vakuuttaa olevansa itse puoluepoliittisesti sitoutumaton. Hän on aiemmin tutkinut mm. Suomen ja Viron sotilaallista yhteistyötä itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä ja Porkkalaa Neuvostoliiton tukikohtana.

Leskinen innostui tutkimaan Pirkkala-ilmiötä laajemmin. Hän selvitteli Pirkkalan kokeiden taustoja ja vaiheita viitisen vuotta vapaa-aikanaan.

Tuloksena syntyi tutkimus Kohti sosialismia! – Pirkkalan peruskoulun marxilainen kokeilu 1973–75.

Leskinen: Demarien sosialistisiiven ja stalinistien yhteishanke

Koululaisia marssimassa julisteiden kanssa 70-luvulla.
Ote ohjelmasta Köyhyysleikki. Ohjelman aiheena oli Suomen YK-liiton järjestämä kansainvälisyyskasvatuskokeilu Pirkkalan peruskouluissa. Esitetty 2.5.1973.

Pirkkalan kokeilu oli tuntuvasti laajempi, kuin mitä on tiedetty. Se alkoi jo 1973. Kyse ei ollut vain viidesluokkalaisten opetusmonisteesta, vaan marxilaista opetusta annettiin myös ykkösluokkalaisille ympäristöopissa ja yhdeksäsluokkalaisille yhteiskuntaopissa.

Leskisen mukaan tavoitteena oli saada marxilainen sisältö kaikkeen peruskoulun oppimateriaaliin 1980-luvulla.

Taustalla ollut ideologinen kamppailu oli täysin toinen kuin jälkipolville on kerrottu.

Leskinen väittää, että kyse oli SDP:n sosialistisiiven systemaattisesta yrityksestä muokata peruskouluopetus kauttaaltaan marxilaisen ideologian mukaiseksi, saada oppimateriaalituotanto valtion haltuun ja aivopestä koululaiset suopeaksi sosialismille.

Pirkkala-kohun ollessa kuumimmillaan hankkeen voimahahmo, kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho syytti tapahtuneesta kokeilun tekijöitä, jotka puolestaan siirsivät vastuun takaisin Aholle.

Tutkija Leskisen mukaan vastuu hankkeesta oli yksiselitteisesti opetusalan korkeilla demarivirkamiehillä. Päähenkilöitä olivat kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho ja silloinen opetusministeri, myöhempi SDP:n puheenjohtajalla Ulf Sundqvist.

Ihmiskokeet löytyivät Tampereen yliopiston kellarista

Kokeilun teki työryhmä, jossa oli edustajia Jyväskylän yliopistosta, Joensuun korkeakoulusta ja Tampereen yliopiston psykologian laitokselta. Leskinen luonnehtii kokeilun toteuttajia SKP:n vähemmistösiiven äkkivääriksi stalinisteiksi.

Opetusmateriaalina käytettiin paitsi neuvostoliittolaisia kirjoja myös Suomi-Neuvostoliitto-seuran materiaalia. Niissä kerrottiin sosialismin saavutuksista ja kapitalistimaiden, erityisesti Yhdysvaltain riistopolitiikasta.

Esimerkiksi saasteongelmia ei Neuvostoliitossa sanottu olevan lainkaan, sen sijaan Yhdysvalloissa rikkaiden kapitalistien tehtaat saastuttivat työtätekevien ihmisten elinympäristön.

Opettaja liitutaulun edessä 70-luvulla.
Ote ohjelmasta Köyhyysleikki. Ohjelman aiheena oli Suomen YK-liiton järjestämä kansainvälisyyskasvatuskokeilu Pirkkalan peruskouluissa. Esitetty 2.5.1973.

Suomen historiasta opetettiin mm., ”että 1930-luvulla Suomessa saivat fasistit kannatusta ja aiheuttivat Suomen kansalle suurta kärsimystä. Suomalaiset suurteollisuusmiehet antoivat fasisteille ainakin kolme ja puoli miljoonaa markkaa”.

Opetukseen kuului myös mielenosoituksia ja seinälehtiä.

Koe aloitettiin lasten asenteiden mittaamisella. Siihen, kuten koko opetuskokeeseen ei ollut pyydetty vanhemmilta lupaa. Opetuksen jälkeen mitattiin asenteet uudelleen.

Leskinen löysi Tampereen yliopiston kellarista alkuperäiset koetulokset, joita ei ole aiemmin julkaistu.

Kovapäiset lapset ja marxismi

Opetuksen tarkoituksena oli todistaa sosialismin paremmuus kapitalismiin nähden. Siksi oppimismittari oli suhtautuminen sosialismiin.

Ekaluokkalaisilta ja neljäsluokkalaisilta kysyttiin mm.:

”Miksi siellä Neuvostoliitossa ei ole työttömyyttä?

1. ( ) siellä asuu niin vähän ihmisiä

2. ( ) valtio järjestää työttömyystöitä

3. (x) talouselämän pitkän tähtäimen suunnittelusta

4. ( ) lyhyistä työpäivistä.

Oppilailta kysyttiin myös, miten sosialismiin siirrytään

1.( ) aseellisen sisällissodan avulla

2. (x) työväenluokan suorittaman vallankumouksen avulla

3.( ) parlamentaaristen vaalien avulla

4.( ) ulkovaltojen puuttuessa asiaan.

Innokkaasta opetuksesta ja runsaasta toistamisesta huolimatta pirkkalalaislapset olivat huono-oppisia. Asennemittaus opetuksen jälkeen näytti, että asenteet sosialismia kohtaan olivat jopa muuttuneet aiempaa kielteisemmäksi.

Pirkkalan kokeilu oli vain yksi viidestäkymmenestä kokeilusta peruskoulun alkutaipaleella. Siitä tuli kuuluisin paitsi sisällön vuoksi, myös siksi, että se sai eniten opetusministeriön rahoitusta. Loppuvaiheessa rahoitusta järjesteltiin Leskisen selvityksen mukaan kyseenalaisin keinoin muilta määrärahoilta.

Tutkija pitää lopputulosta poliittisena päätöksenä. Oikeuskansleri rajoitti tutkimisen vain osaan kokeilusta ja kouluhallituksen virkamiehet saivat vain suullisen varoituksen toiminnastaan.