Lainakirjat karkaavat maaseudulta kauas pois – Monen lapsen ainoa harrastus vaikeutuu

Avi penää kuntia tekemään lapsivaikutusten arviointeja, ennen kuin kirjastoista ja kirjastoautoista luovutaan.

Kotimaa
Innokkaita asiakkaita kirjastoautossa.
Yle

Kolme neljästä alle 16-vuotiaasta suomalaisesta asuu korkeintaan reilun neljän kilometrin päässä lähimmästä kirjastosta. Etelä-Suomen taajamien ulkopuolella lasten kirjastomatkat venyvät kuitenkin paljon pidemmiksi, selviää Aluehallintoviraston tekemästä peruspalvelujen arvioinnista. (siirryt toiseen palveluun)

– Maaseudun lapsilla kirjastomatkat ovat jo niin pitkiä, ettei niitä enää polkupyörällä kuljeta. Syrjäseuduilla bussiyhteydetkin ovat aika olemattomia. Taajamien ulkopuolella ihmiset ovat tottuneet hakemaan palveluita vähän kauempaa, mutta lapset pitää ottaa tässä erikseen huomioon, Aluehallintoviraston kirjastotoimen ylitarkastaja Marjariitta Viiri toteaa.

Maalla lasten mahdollisuudet käydä kirjastossa ovat Viirin mukaan riippuvaiset vanhempien asiointimatkoista. Taajamissa koulussa käyvät haja-asutusalueiden lapset pääsevät usein myös koulumatkojensa yhteydessä kirjastoon.

Mieluummin sitten tehtäisiin niin, että alettaisiin kehittää kuntien yhteisiä kirjastoautopalveluja. Sellaisiahan on joitakin, mutta aika moni kunta ei mieti kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja.

Marjariitta Viiri, kirjastotoimen ylitarkastaja

Kirjastoautot katoavat kyläteiltä

Maalla asuvien lasten mahdollisuudet lainata kirjoja ovat heikentyneet sivukirjastojen ja kirjastoautopalvelujen karsimisen vuoksi. Vuosien 2007–2014 aikana kirjastoautopysäkkien määrä on Avin tilastojen mukaan vähentynyt Suomessa viidenneksellä.

– Kirjastoautot ovat vähentyneet ihan selkeästi. Jos ajatellaan syrjäseutujen lapsia, niin yhdenkin auton pois jääminen voi olla monelle iso kolaus. Esimerkiksi Itä-Suomessa, Lapissa ja Kainuussa kirjastoautot ovat oleellinen osa palveluverkkoa.

Viirin mukaan kirjastoautoja on poistettu liikenteestä erityisesti säästösyistä. Ikääntyneitä autoja ei monesti enää haluta korjata tai korvata uudella, jolloin kirjastoautotoiminta päättyy.

– Yhä useammin syynä on myös se, että auton virkailija jää eläkkeelle ja katsotaan, että siinä säästetään yksi henkilötyövuosi, kun ei palkata uutta.

Ylitarkastaja ymmärtää osin päätökset kirjastoautopysäkkien vähentämisestä, mikäli vähennykset johtuvat kouluverkon supistamisesta.

– Ei kirjastoauton tietenkään kannata ajella selkosilla huviksensa. Jos kouluverkko on supistettu jo siihen malliin, että kyläkouluja ei ole, silloin on järkevää, että kirjastopalvelukin tarjotaan lapsille siellä, missä he käyvät koulua.

Viiri kuitenkin penää päätösten tekijöiltä riittävää lapsivaikutusten arviointia, ennen kuin kirjastoautosta päätetään luopua.

Ei kirjastoauton tietenkään kannata ajella selkosilla huviksensa.

Marjariitta Viiri, kirjastotoimen ylitarkastaja

– Mieluummin sitten tehtäisiin niin, että alettaisiin kehittää kuntien yhteisiä kirjastoautopalveluja. Sellaisiahan on joitakin, mutta aika moni kunta ei mieti kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja.

Riittävän kattavan verkoston ohella Viiri nostaa esiin myös muita tekijöitä, jotka tekevät lasten kirjastokäynneistä antoisia.

– Aika vähäiset ne vaateet ovat: hyvä henkilökunta, kivat tilat ja sitä aineistoa, mitä lapset haluavat.

Lukeminen voi olla lapsen ainoa harrastus

Viirin mukaan monissa jäljellä olevista kirjastoautoista lasten tekemien lainojen määrä on viime vuosina noussut. Ylitarkastaja epäilee tämän johtuvan ainakin osin siitä, että maalla lapsien harrastusmahdollisuuksia on usein vähemmän kuin kaupungeissa.

– Juuri siinä mielessä ajattelee näitä syrjässä asuvia lapsia. Kirjastoauto voi olla heidän kannaltaan tärkeä.

Aika vähäiset ne vaateet ovat: hyvä henkilökunta, kivat tilat ja sitä aineistoa, mitä lapset haluavat.

Marjariitta Viiri, kirjastotoimen ylitarkastaja

Tärkeää kirjojen lukeminen on Viirin mukaan kaikille lapsille, sillä se kehittää hänen mukaansa lukuvalmiuksia paremmin kuin verkossa tapahtuva silmäily.

Ylitarkastaja on myös huolissaan lasten sanavaraston kapenemisesta.

– Jos ei ole käsitteitä, millä kuvata omia ajatuksia ja tunteita, niin elämä on aika paljon niukempaa. Iät ajat on ajateltu, että lukeminen on tärkeää lasten mielikuvituksen, tunteiden ja empatiakyvyn kehittymiselle.