Venäläiset puhuvat mieluummin rakkaudesta kuin säästä

Kirjeenvaihtajamme Kerstin Kronvall on havainnut, että tuntemattomien kanssa voi puhua hyvinkin henkilökohtaisista asioista. Murhasta tuomittu mies esimerkiksi kertoi elämän tarkoitukseksi rehellisyyden.

Ulkomaat
Privet! Kerstin Kronvall
Yle

Dostojevski on oikeassa: kun kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä tapaa eikä heillä ole mitään yhteistä, on luonnollista puhua elämän tarkoituksesta. Suurin piirtein näin Dostojevski kirjoittaa kirjassaan Karamazovin veljeksistä.

Olen todellisessa elämässä kokenut saman hyvin monta kertaa. Viimeksi asialla oli armenialainen taksinkuljettaja Avik, jolle elämän tarkoitus selvisi, kun hänen isänsä kuoli.

– Tärkeintä on olla läheisilleen avuksi. Pitää tienata rahaa, jotta perhe pärjää, mutta on myös oltava paikalla, kun joku tarvitsee apua.

Avik itse oli paikalla, kun hänen isänsä kuoli 63-vuotiaana sairastettuaan syöpää vain joitakin kuukausia. Isän kuoltua Avik makasi hänen vierellään sängyllä ja katseli vanhaa valokuvaa. Siinä Avik oli pikkupoikana isänsä sylissä.

– Kannoit minut elämään, mutta minä en pystynyt auttamaan sinua, Avik ajatteli itkiessään.

Tällaiset hyvin henkilökohtaiset tarinat tekevät aina minuun vaikutuksen. Tuntuu hienolta, että joku haluaa jakaa tärkeitä kokemuksia ja tunteita kanssani.

Kerran matkalla venäläisessä yöjunassa samassa hytissä miehen kanssa huomasin, että hänellä oli vankilassa istuneille tyypillinen tatuointi kädessään. Hän myös puhui kouluttamattoman ihmisen venäjää, käyttäen runsaasti vankilaslangiin kuuluvia sanontoja.

Siinä yhdessä matkaillessa juttelimme niitä näitä, ja sain tietää hänen istuneen vankilassa murhasta. Nyt hän oli saanut työtä rakennuksella Etelä-Venäjällä ja oli menossa sinne.

Miehen elämä ei missään vaiheessa ollut helppoa. Äiti oli jättänyt perheen, ja alkoholisoitunut isä oli tehnyt parhaansa kasvattaakseen neljä lastaan. Kysyin mieheltä, mitä hän pitää tärkeimpänä elämässä.

– Ihmisen täytyy olla itselleen rehellinen, hän sanoi.

Äskettäin haastattelin naista, joka haastattelun jälkeen alkoi puhua ilosta ja surusta. Häntä oli kohdannut syvä suru, kun yksi hänen lapsenlapsistaan oli kuollut keuhkokuumeeseen. Sen jälkeen hän on pyrkinyt osoittamaan läheisilleen vielä entistäkin enemmän rakkautta.

– Olen surukseni ymmärtänyt, etten koskaan osoittanut riittävästi rakkautta vanhemmilleni enkä halua toistaa tätä erehdystä, nainen sanoi päättäväisesti.

Aina ei elämän tarkoitus näyttäydy ihan näin kauniina.

Elämän tarkoitus on aina hyvä puheenaihe
Elämän tarkoitus on aina hyvä puheenaihe.Kerstin Kronvall / Yle

Tutustuin joitakin vuosia sitten suuren rikollisjärjestön johtajaan Uralin itäpuolella. Hän oli viettänyt suuren osan elämästään vankilassa ja hänen järjestönsä jäsenet olivat samoin entisiä vankeja. Tälle miehelle tärkeintä oli saada vaikutusvaltaa ja rahaa.

– Vaalien alla käyn neuvotteluja ehdokkaiden kanssa, tarjoan 4000 ääntä sille, joka tukee meidän pyrkimyksiämme.

Äänet tulevat järjestön jäseniltä, jotka äänestävät johtajansa käskyn mukaan. Järjestön pyrkimykset eivät ole kovin yleishyödyllisiä, vaan ne koskevat jäsenten omien bisnesten koskemattomuutta.

Innostuneena uusien näkökulmien avautumisesta elämän tarkoituksen suhteen kysyn nykyisin melko usein tästä, kun tapaan uusia ihmisiä. Joskus muotoilen kysymyksen toisin ja kysyn, mikä on elämässä tärkeintä.

Helmikuussa teinipoika Tšetšeniassa kertoi tärkeimmäksi pyrkimyksen tavoitteisiin.

– Haluan ammatin, jossa voin saavuttaa tavoitteita ja kehittyä samalla, kun autan ihmisiä, sanoi poika ja kertoi suunnitelmastaan tulla isona lääkäriksi.

Pidän kovasti siitä, miten nämä nopeasti ohikiitävät hetket ovat jääneet elämään muistoissani. Minusta tuntuu, että elämän tärkeimmistä asioista voisi puhua useamminkin tuiki tuntemattomien kanssa. Säästä puhuminen ei nimittäin näiden jälkeen enää oikein innosta.