Vuosi sitten keväällä Katri Ojanen istui Maltalla ja liotti varpaita Välimeressä ja ajatteli, ettei hän ole pitkään aikaan nähnyt elämäänsä värillisenä.
Aika pitkään oli mennyt niin, että aamulla kukin menee vuorollaan kodin ovesta ulos ja illalla myöhään takaisin sisään.
Katri Ojanen
Hän ei nähnyt enää itseään neuvottelemaan samoista sopimuksista samojen toimijoiden kanssa ja säästämään asioista, joista oli jo säästetty.
– Minulla ei ollut enää uusi konsteja, joilla viedä työtä eteenpäin.
Samalla hän huomaisi, ettei hän tiedä, mitä perheelle – tai klaanille, niin kuin Ojanen sitä kutsuu – kuuluu.
Klaaniin kuuluu Ojasen lisäksi mies, neljä lasta, hevonen ja kaksi kissaa.
– Aika pitkään oli mennyt niin, että aamulla kukin menee vuorollaan kodin ovesta ulos ja illalla myöhään takaisin sisään.
Kiltti tyttö opiskeli kunnon ammatin
Viitasaarella syntynyt, nykyisin Kirkkonummella asuva Ojanen on aina tykännyt kirjoittaa. Siihen hänen tulevan ammattinsakin piti liittyä.
Laboratoriotyöhön sopii luonteenpiirteisiini kuuluva pikkutarkkuus ja uteliaisuus
Katri Ojanen
Mutta Ojasen mukaan kiltit tytöt opiskelevat sitä, mistä tulee leipä. Niinpä hänkin lähti opiskelemaan Tampereelle laboratoriotekniikkaa.
Ojanen valmistui ja meni töihin – 12 vuotta hujahti.
Jälkeenpäin hän katselee mennyttä työuraansa tavallaan ihan tyytyväisenä, sillä työssä oli paljon myös asioita, jotka hänelle sopivat.
– Laboratoriotyöhön sopii luonteenpiirteisiini kuuluva pikkutarkkuus ja uteliaisuus: mitä petrimaljassa tai HPLC-analysaattorissa tapahtuu.
Viimeisimmät vuodet kuluivat ostajana lääkeyrityksessä.
Perheneuvottelu uudesta suunnasta
Maltalla Ojanen kuitenkin tunsi vahvasti, että jotain on tehtävä: hän halusi olla jatkossakin työelämälle hyödyllinen, eikä tulla sellaiseksi, joka on jatkuvasti sairauslomilla ja popsii lääkkeitä.
Kun hän alkoi pyöritellä muita vaihtoehtoja, hän päätti, että on löydettävä suunta, joka oikeasti kiinnostaa. Ja jolla voi myös elää, sillä asuntolaina olisi pystyttävä hoitamaan samoin kuin ison perheen tarpeet.
– Siinä vaiheessa oli pakko käydä myös pieni perheneuvottelu ja miettiä, olisiko muutos ylipäätään mahdollinen.
Haaveena radiojuontajuus
Ojanen sanoo nähneensä Voionmaan koulutuskeskuksen mainoksen radio- ja tv-journalismin koulutuksesta "vähän liian herkkänä hetkenä". Media-ala on turbulenssissa ja Ylöjärvellä sijaitsevan kansanopiston opiskelu maksullista.
– Houkutteleva videoklippi osui maaliin.
Ojanen laittoi hakemuksen, ja pian tuli kutsu haastatteluun, jossa radiopuolen opettaja näki hänessä ainesta juontajaksi, toimittajalinjan opettaja puolestaan sanoi hänen sopivan myös kirjoittajaksi.
Koska ratkaisu oli vaikea, opettajat antoivat Ojasella mahdollisuuden opiskella molempia muutaman viikon ennen lopullista päätöksentekoa.
Radiotyön lopulta valinnutta Ojasta kiehtoo työssä ajankohtaisuus ja ihmisläheisyys: erilaisten ihmisten tapaaminen ja työn vaihtelevuus.
Järkiinsä palannut vai edesvastuuton hippi?
Ojaselle työ on kiinteä osa elämää. Siksi hän toivoo, että jatkossa hän voisi olla edes joka toinen aamu innoissaan tulevasta työpäivästä.
Oma äitikin sanoi, etten ollut näin innostunut silloin, kun menin labrakouluun.
Katri Ojanen
– Eikä niin, että "tänään mennään tätä samaa tietä samaan paikkaan, vai voisiko tehdä U-käännöksen", hän kuvailee.
Vakituiseen työhön ja tilipussiin tottunut Ojanen myöntää, että välillä muutos aiheuttaa epäuskoa, niin hänessä itsessään kuin muissa.
– Osa on sanonut, että olet ihan höpsö, ettei näin voi tehdä, kun olisi vakituinen työkin. Heistä olen edesvastuuton hippi ja elämäntapaintiaani.
Mutta sitten on niitäkin, jotka ovat sanoneet odottaneensa, milloin Ojanen tulee järkiinsä.
– Oma äitikin sanoi, etten ollut näin innostunut silloin, kun menin labrakouluun. Läheiset ovat siis huomanneet, että nyt on ihan eri fiilis.
Suuntaa vaihtamalla takaisin juurille
Ojasen mielestä työ on raa´immillaan sitä, että saa leivän pöytään ja sen jälkeen valintaa, mitä hankkimillaan rahoilla tekee.
Itse hän haluaisi tehdä jatkossa sitä, mistä nauttii.
Haluan muistaa, mitä oli ennen, mitä minä nyt tahdon ja mitä se vaatii.
Katri Ojanen
Ajoittaisesta epäuskosta huolimatta Ojanen on itsekin yllättynyt siitä innosta, millä hän uusia asioita tekee.
– Kun olet siellä, missä haluat olla, motivaatiota ei tarvitse etsiä. Vaikka tietyllä tavalla vaihdoin suuntaa, samalla palasin juurilleni: keski-ikäistyttyäni olen huomannut palanneeni hevosharrastuksen pariin, laulamaan, kirjoittamaan, höpöttämään. Minulla on ehkä tarve löytää itseni sen hulabaloon jälkeen, mitä elämässä on ollut.
Ojanen kirjaa itselleen blogin muodossa muistiin elämänmuutoksen vaiheita: osaksi siksi, ettei hän unohtaisi, miksi on sitä tekemässä. Peräti kahdeksassa kirjoituksessa hän on käsitellyt motivaatiota.
– Haluan muistaa, mitä oli ennen, mitä minä nyt tahdon ja mitä se vaatii. Ehkä kirjoittaminen on myös oman mantrani laulamista.
Katri Ojasta haastatteli Heli Kaski ja Marika Paaso.