Kansanedustajasta papiksi: "En paljoa näitä maallisia herroja pelkää, eniten kumarran yläkerran herran suuntaan"

Kirsi Ojansuu-Kaunisto on matkalla kohti papin työtä. Kansanedustajataustainen pappi on raskaampi viitta kuin pappistaustainen kansanedustaja, arvioi Ojansuu-Kaunisto. Ensimmäinen saarna kuullaan helatorstaina Janakkalan seurakunnassa.

Kotimaa
Kirsi Ojansuu-Kaunisto
Heidi Kononen / Yle

Ekaluokkalaisen eka koulupäivä on aina jännittävä. Vähintään yhtä jännittävää on, kun neljän vuoden teologian opinnot ovat siinä vaiheessa, että edessä on kuukauden mittainen työharjoittelujakso seurakunnassa.

Hämeenlinnalainen kasvatustieteen maisteri, kuntapoliitikko ja entinen vihreiden kansanedustaja Kirsi Ojansuu-Kaunisto on viime vuodet opiskellut tähtäimessään papin työ.

– Oli suorastaan hämmentävä kokemus, kun monen vuoden teoriaopinnot tuodaan tänne käytännön elämään. Odotan harjoittelulta ainakin sitä, että näen millaista papin työ on ja kuinka monipuolisesti sitä tehdään, kertoo Ojansuu-Kaunisto Turengin seurakuntakeskuksen pihamaalla.

– Olen ymmärtänyt, että minun kauttani Jumala voi puhua, ja olen itse pelkkä välikappale. Se vetää kauhean nöyräksi, ja samalla myös pelottaa. Kuinka oikein pystyn tähän, pohtii Kirsi Ojansuu-Kaunisto.

Kansanedustajatausta taakkana

Kolme kautta vihreiden kansanedustajana, lukuisat luottamustoimet ja ura kuntapäättäjänä ovat tuoneet Ojansuu-Kauniston koko kansan arvioitavaksi vuosia sitten. On selvää, että vaikuttajatausta pistää tulevan pastorin suurennuslasin alle.

– "Mediapappi" tai "eduskunnasta tipahtaneen revanssi" ovat pelottavia, mutta mahdollisia määrittelijöitä. Onko niin, että ihmisten mielissä on kuitenkin ensimmäisenä poliittinen roolini? pohtii Kirsi Ojansuu-Kaunisto.

– Minulle se ei kuitenkaan ole totta. Tämän ikäisenä kyllä miettii, mitä haluaa loppuelämällään tehdä ja kuinka aikaa käyttää. Nämä asiat ovat korkeamman kädessä joka tapauksessa!

Luokanopettajanakin toiminut Kirsi Ojansuu-Kaunisto ennakoi papin työn olevan erittäin haastavaa. Työssä täytyy kestää myös paljon paineita.

– Olen saanut kiitosta selkeästä ääneen lukemisesta ja puhumisesta, siinä on kyllä eniten auttanut opettajakoulutus. Kansanedustajuudesta on hyötyä ehkä siinä, etten paljoa näitä maallisia herroja kyllä pelkää. Sillä tavalla olen oppinut pelottomaksi. Eniten kumarran tuonne yläkerran herran suuntaan, nauraa Kirsi Ojansuu-Kaunisto.

Elämässä asiat aina järjestyvät

Koulunpenkille palannut nainen on havainnut, että hallituksen säästötoimet näkyvät jo selvästi yliopisto-opiskelijoiden arjessa.

– Opiskelijoiden kokema stressi näkyy hyvin selvästi. Monella on pelkoa tulevaisuudesta ja teologian saralla tulevaisuuden työllisyystilanne vaikuttaa myös epävarmalta. Opiskelijat ovat ahdistuneita ja se näkyy myös kilpailuna ja kilpailuhenkenä. Olen varma, että säästöpäätökset tulevat näkymään hyvin selvästi vaikka kirkon diakoniatyössä tulevaisuudessa, pohtii Kirsi Ojansuu-Kaunisto.

Kirsi Ojansuu-Kaunisto kertoo olleensa aiemmin varsin suunnitelmallinen ihminen elämänsä ja tavoitteidensa suhteen. Elämä on kuitenkin opettanut, että kaikkea voi suunnitella, mutta toteutuminen onkin toinen juttu. 24 vuoden avioliitto päättyi vuonna 2008. Sitten löytyi uusi rakkaus, keskustan Timo Kaunisto, ja pariskunta avioitui vuonna 2011.

Ojansuu-Kaunisto sanookin oppineensa luottamaan siihen, että elämässä asiat kuitenkin aina järjestyvät. Omassa elämässä opittu armo on hyvä rakennusaine papin työhön.

– Aiemmin olen suhtautunut elämään suunnitelmallisesti, mutta riittävän moni haaksirikko on opettanut ajattelemaan, että nyt olen tässä ja loput jätetään herran haltuun. En sano politiikalle ehdottomasti ei, mutta itse pidän paljon todennäköisempänä sitä, että tulen toimimaan pappina pitkään, pohtii Ojansuu-Kaunisto.

Kirsi Ojansuu-Kaunisto nauraa hersyvästi, kun kertoo sopivansa ehkä papiksi juuri siksi, että on tehnyt paljon syntiä.

– Elämänkokemus tuo ymmärrystä ja perspektiiviä. Tulee uskallusta sanoa asioista pelkäämättä. En ole hyveellinen enkä hyvä ihminen. Ehkä luokseni voisivat tulla sellaiset, joilta on pettänyt elämässä jokin alta. En haluaisi olla naiivisti toivoa antava, vaan määrätietoisesti valoa kohti kulkeva, pohtii teologian opiskelija Kirsi Ojansuu-Kaunisto.