Professori Katherine Gibson: Palkkatyötä ei riitä kaikille, talous ajateltava uusiksi

Australialainen professori Katherine Gibson on yksi uuden kansainvälisen tutkijapaneelin IPSP:n paristasadasta tutkijasta. Tiedemiehet miettivät, miten maailma voi parhaiten kohdata uhkia kuten Isis-järjestöä, ilmastonmuutosta, arvaamatonta Venäjää tai Ebolaa. Gibson uskoo, että monen ongelman syynä on talous, joka pitäisi ajatella uudelleen.

talous
Professori Katherine Gibson
Professori Katherine Gibson.Antti Yrjönen

Huhtikuun lopussa pieni kahvila Oma maa Helsingin Kalliossa on täynnä. Australialainen talousmaantieteilijä Katherine Gibson on pitänyt pari luentoa yliopistoilla Tampereella ja Helsingissä, ja tapaa nyt suomalaisia solidaarisuustalouden aktiiveja ja muita asiasta kiinnostuneita.

Pieneen huoneeseen on kokoontunut noin 30 ihmistä. Kaikki tuolit ovat varattuina.

Suomen ensimmäisen aikapankin perustamisessa mukana ollut Ruby van der Wekken on tapaamisesta innoissaan.

– Hänen työnsä on inspiroinut meitä vuosia. Nyt kysyimme neuvoa käytännön juttuihin, joita eteemme on tullut, kun kehitämme sellaisia verkostoitumisen malleja, joista on iloa ruokaosuuskunta Omalle maalle ja Stadin aikapankille sekä vastaaville muille yhteisötalouksille.


Gibson kertoi kokemuksistaan Quebecissä Kanadassa sikäläisten aktiivien kanssa.

Seuraavana aamuna tapaan Gibsonin trendikkäässä kahvilassa Helsingin Kalliossa. Aurinko paistaa ja professori juo espressoa. Hän aloittaa kertomalla, mitä vikaa kapitalistisessa järjestelmässä on.

Kapitalistinen talousjärjestelmä on luonut hyvinvointia monille. Sen ansiosta monien on mahdollista istuskella isoikkunaisissa kahviloissa ja juoda erikoiskahveja.

Gibson on tutkinut yhteiskuntien muutoksen mahdollisuuksia vuosia yhdessä kollegansa Juliet Grahamin kanssa.

He kirjoittivat nimimerkillä J.K. Gibson-Graham teoksia muun muassa otsikoilla Kapitalismin loppu (sellaisena kuin sen tunnemme) ja Politiikka kapitalismin jälkeen. Juliet Graham kuoli vuonna 2010. Uusimman kirjansa Take back the economy Gibson julkaisi vuonna 2013 yhdessä työryhmänsä kanssa.

Gibson myöntää, että kapitalistinen talousjärjestelmä on luonut hyvinvointia monille. Sen ansiosta monien on mahdollista istuskella isoikkunaisissa kahviloissa ja juoda erikoiskahveja.

Kuitenkin noin 1990-luvulta alkaen tulokuilu rikkaiden ja köyhien välillä on revennyt yhä suuremmaksi: on ihmisiä leipäjonoissa ja toisaalla niitä, jotka tienaavat kuukaudessa enemmän kuin monet vuodessa.

Pahinta Gibsonista on, mitä kapitalistinen talousjärjestelmä tekee ympäristölle. Järjestelmässä yritysten on tarkoitus tehdä voittoa, ei pitää huolta yhteisöistä ja ympäristöstä. Siksi järjestelmä ryöstää luonnonvaroja ja aiheuttaa ilmaston lämpenemistä.

Ilmastonmuutoksen takia kuivuus, myrskyt ja tulvat lisääntyvät. Australiassa suuren valliriutan värit haalistuvat.

IPSP miettii kriiseille ratkaisuja

Katherine Gibson kiertää yliopistoilla ja aktivistitapaamisissa, mutta nyt hän tavoittelee myös entistä vaikutusvaltaisempaa yleisöä. Hän on mukana uudessa tutkijapaneelissa nimeltään IPSP, International panel on social progress (siirryt toiseen palveluun).

Paneelin perustivat professorit Marc Fleurbaey Princetonin yliopistosta ja Ravi Kanbur Cornellin yliopistosta Yhdysvalloista.

He kutsuivat koolle parisataa tutkijaa eri puolilta maailmaa miettimään, miten maailma voi parhaiten kohdata sitä uhkaavia ongelmia, kuten Isis, ilmastonmuutos, arvaamaton Venäjä ja Ebola.

Kanbur ja Fleurbaey perustelivat paneelin tarvetta viime syksynä Huffington Post -lehdessä. He kirjoittivat, että olemme siirtyneet aikaan, jossa ihminen muuttaa maailmaa (antroposeeni), ja koko ajan huonompaan suuntaan. Samalla olemme tilanteessa, jossa meillä on riittävästi tietoa ja taitoja kääntää suuntaa.

IPSP kokoaa tutkijoiden ajatuksia siitä, mitä nyt pitäisi tehdä. Paneeli kokoontui ensimmäisen kerran viime elokuussa Istanbulissa ja sen on määrä julkaista ensimmäinen raporttinsa ensi vuonna.

Tutkijapaneeleita on perustettu ennenkin, ja muun muassa hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on vastaavanlainen. Toisin kuin ilmastopaneeli, IPSP ei ole hallitusten välinen vaan se saa rahansa yksityisiltä säätiöiltä.

Kun katsomme historiaa parisataa vuotta taaksepäin, naisten roolit ja mahdollisuudet ovat muuttuneet valtavasti.

Kanbur ja Fleurbaey summaavat: Ensinnäkin suurin osa ongelmistamme on omaa syytämme. Toiseksi, tiedämme nykyään paljon ongelmien syistä ja myös ratkaisuista.

Ongelmien syyt ovat ennen kaikkea taloudellisissa, yhteiskunnallisissa ja poliittisissa järjestelmissä. Syistä tiedetään paljon, mutta ei sitä, miten ratkaisuihin päästään.

Esimerkiksi he ottavat Ebola-epidemian. Ebola ei olisi ollut ongelma, jos alueella olisi ollut edes kohtuullisesti toimiva terveydenhuoltojärjestelmä ja jos ihmisiä olisi koulutettu niin, että he olisivat toivottaneet auttajat tervetulleiksi sen sijaan, että pelkäsivät heitä.

“Muutos etenee jo”

Katherine Gibson on kirjoittamassa paneelin raportin osaa sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, hyvinvoinnista ja talouden järjestämisestä.

Hän on tutkinut näitä asioita vuosia, ja tällä hetkellä hän on erityisen kiinnostunut yhteisötalouksien mahdollisuuksista.

Gibson muuttaisi maailmaa pienin askelin, ja hänestä muutos näkyy jo. Eri puolilla maailmaa on ihmisiä, jotka haluavat elää toisin kuin keräämällä mahdollisimman paljon rahaa.

Jäävuoren huippu kuvaa taloutta sellaisena kuin sen ymmärrämme: yrityksiä ja niiden toimintaa.

On aikapankkeja, keinoja vaihtaa tavaraa, erilaisia yhteisöviljelmiä, vapaaehtoista työajan lyhentämistä ja niin edelleen. Esimerkit kuulostavat näpertelyltä, mutta eivät Gibsonista ole sitä.

– Esimerkkejä on paljon ja niitä on kaikkialla maailmassa. Pikku hiljaa kokeilut laajenevat ja muuttavat käytäntöjä, jopa lakeja.

Juuri näin järjestelmän pitääkin Gibsonista muuttua. Hän ei kaipaa vallankumousta ja siihen mahdollisesti liittyvää verenvuodatusta. Hän saa inspiraationsa feminismistä, joka on muuttanut maailmaa pikkuhiljaa, pienillä teoilla ympäri maailmaa.

– Kun katsomme historiaa parisataa vuotta taaksepäin, naisten roolit ja mahdollisuudet ovat muuttuneet valtavasti.

Samalla tavalla ruohonjuuritason toiminta voi hänestä nostaa hyviä käytäntöjä keskusteluun valtioiden tasolla.

IPSP tavoittelee hallituksia mukaan

Gibsonista myös päättäjät pitäisi saada mukaan, jotta muutos olisi riittävän nopea. Tähän hän toivoo IPSP-paneelin auttavan.

Hänestä hallitusten olisi tärkeää:

1. Puolustaa yritysten entistä demokraattisempaa omistusta ja yrittäjyyttä niin, että voitot jaettaisiin nykyistä laajemmin yhteisöille. Voittojaan sosiaaliseen hyvään jakavia yrityksiä onkin jo, pieniä tosin.

2. Tukea yhteisöjä, jotka rakentavat ruokaturvaa yhteisöpuutarhojen ja kaupunkiviljelyn avulla julkisilla mailla.

3. Ottaa käyttöön perustulo, jotta kaikki voisivat saada perustoimeentulon – myös ne miljoonat ihmiset, jotka eivät tule koskaan saamaan ”kunnon työtä”.

Gibson sanoo, etteivät nykyisen malliset taloudet voi tarjota työtä suurelle määrälle ihmisiä. Automaatio etenee ja lisäksi maahanmuutto lisää työpaikkojen tarvitsijoita. Perustulo voisi ratkaista tämän. Työtä kyllä riittää, vaikka muodollista palkkatyötä ei riitäkään.

Gibson näyttää piirrosta, joka kuvaa jäävuoritaloutta. Siinä meren pinnan yllä näkyy pieni osa suuresta lohkareesta. Jäävuoren huippu kuvaa taloutta sellaisena kuin sen ymmärrämme: yrityksiä ja niiden toimintaa.

Meren pinnan alle jää kaikki, mitä yhteiskunta tarvitsee toimiakseen, mutta mitä meidän on vaikea nähdä talouden osaksi: lapsista ja vanhuksista huolehtiminen, vapaaehtoistyö, muiden auttaminen, ympäristöstä huolehtiminen ja niin edelleen.

Professori Katherine Gibson.
Katherine Gibson.Antti Yrjönen

– Mennään vikaan, jos valtio keskittyy vain siihen, että yritykset voivat luoda enemmän työpaikkoja.

Gibson jatkaa listaansa.

4. Ilmastonmuutoksen takia pitäisi hänestä siirtyä mahdollisimman nopeasti uusiutuviin energiamuotoihin.

5. Tuleviin sukupolviin pitäisi satsata koulutuksen kautta ja tarjoamalla kohtuuhintaisia asuntoja.

Kahvilassa Kalliossa Gibson sanoo, ettei IPSP-paneelin työ ole helppoa: yhteiskuntatieteilijöillä on paljon erilaisia paradigmoja, eikä yhteisymmärrystä ole helppo löytää. Hän odottaa kuitenkin, että raportti vie keskustelua eteenpäin. Muutoksella kun on jo kiire.

Hänestä muutoksen voi aloittaa jokainen heti. Tärkeintä hänestä on vaikuttaa puheeseen ympärillä ja puhumalla toisin. Vielä jokin aika sitten verot tarkoittivat rahaa, jolla rahoitetaan yhteistä hyvää. Nyt uusista veroista nousee helposti napinaa.

– Veroista pitäisi puhua investointina tulevaisuuteen.

Elina Venesmäki