Pettääkö peräsuolesi? – Harva uskaltaa puhua kiusallisesta vaivasta

Jopa joka kymmenes suomalainen kärsii ulosteen tai pierun pidätyskyvyttömyydestä, kertoo perjantaina tarkastettava väitös. Vaivaa pidetään niin intiiminä, että vain pieni osa hakee apua lääkäriltä.

Kotimaa
WC-kyltti.
Hannele Muilu / Yle

Pääseekö pieru pahassa paikassa tai vilahtaako se housuun niin sanotusti varren kanssa? Et ole yksin: tuoreen väitöstutkimuksen mukaan suolikaasun ja ulosteen pidätyskyvyttömyydestä kärsii reilut 10 prosenttia suomalaisista. Naisilla vaiva on merkittävästi yleisempi kuin miehillä ja usein siihen liittyy myös virtsan pidätyskyvyttömyys.

– Osa pidätysvaivoista johtuu synnytykseen liittyvästä sulkijalihaksen vauriosta. Lisäksi ikääntymiseen liittyy lantionpohjan lihasten rappeutumista, sanoo aiheesta väitöstutkimuksen tehnyt lääketieteen lisensiaatti Kirsi Lehto.

Lääketieteellinen termi ulosteen pidätysongelmille on anaali-inkontinenssi. Se kattaa vaivat, joissa ihminen ei tahdonalaisesti pysty pidättelemään suolikaasua tai ulostetta. Pidätyskyvyttömyyden tavallisimpia aiheuttajia ovat synnytysvaurioiden ohella kirurgiset toimenpiteet, neurologiset sairaudet ja peräsuolen ulospullistuminen.

Hoitoja olisi, mutta lääkärille ei puhuta

Lehdon mukaan merkillepantava tutkimustulos oli, että vain 27 prosenttia pidätyskyvyttömyydestä kärsivistä potilaista oli keskustellut asiasta lääkärin kanssa. Kuitenkin 66 prosenttia koki tarvitsevansa apua ja vain 10 prosenttia oli sitä saanut.

– Anaali-inkontinenssi on erittäin intiimi vaiva, josta potilaat ovat haluttomia keskustelemaan lääkärin kanssa. Koska vaiva kuitenkin on näin yleinen, niin terveydenhuoltohenkilöstön pitäisi olla vaivasta tietoisempia ja rohkaista potilaita puhumaan siitä, Lehto summaa.

Pidätyskyvyttömyyttä hoidetaan useimmiten lääkkeillä sekä kuituvalmisteilla, jotka vähentävät ripulia ja parantavat ulosteen koostumusta. Myös lantionpohjalihaksien vahvistaminen parantaa pidätyskykyä.

Tutkimuksessa arvioitiin myös sulkijalihasrepeymän kirurgisen hoidon pitkäaikaistuloksia. Pitkäaikaistulokset olivat huonoja: alle kolmannes hoidetuista koki siitä olevan hyötyä vielä 7 vuoden jälkeen.

– Erityisesti yli 50-vuotialla pitkäaikaistulokset olivat heikkoja ja kirurgisten hoitojen suhteen kannattaakin olla varsin kriittinen. Muita hoitoja on syytä kokeilla ainakin puolen vuoden ajan ennen kuin leikkausta kannattaa harkita.

Lääketieteen lisensiaatti Kirsi Lehdon kirurgian alaan kuuluva väitöskirja "Suolikaasun ja ulosteen pidätyskyvyttömyys. Esiintyvyys, hoito ja pitkäaikaistulokset" tarkastetaan 6.5.2016 Tampereen yliopistossa.