Maailman hyviä äitejä – monenlaista äitiyttä

Millaista on olla äiti Lähi-idässä Länsirannan levottomuuksien keskellä tai perhekeskeisessä Italiassa? Seuraavassa äidit eri puolilta maailmaa pohtivat elämäänsä ja äitiyttä. Päivi, Rosanna, Fayeze, Yolanda ja Marina kertovat, kuinka voi olla hyvä äiti lukuisin eri tavoin.

Ulkomaat
Äiti Marina Drozd ja vauva Arsen.
Kerstin Kronvall / Yle

Hyvä äiti on myös henkisesti läsnä

Päivi Lehtonen lastensa Ellan ja Sofian kanssa.
Päivi Lehtoselle työ on tärkeä, mutta lapset tulevat ensimmäisenä. Hän haluaa tarjota Ellalle ja Sofialle turvallisen lapsuuden.Retu Liikanen / Yle

Espoolainen Päivi Lehtonen on uraäiti, jolla on oman kasvuyrityksen lisäksi päivätyö. Hän sai kaksostytöt Ellan ja Sofian 29-vuotiaana.

Isosta perheestä tulevasta Lehtosesta lasten saaminen tuntui aina luontaiselta ajatukselta, mutta hän on aina uskonut myös siihen, että perhe-elämän lisäksi on mahdollista saada vaativa ja mielenkiintoinen työ.

– Helppoa se ei ole ollut, mutta ratkaisuni on ollut se, että koetan ennakoida ja suunnitella mahdollisimman hyvin. Ja koska asiat eivät kuitenkaan tule menemään niin kuin oli kuvitellut, niin on sopeuduttava muutokseen.

Viisivuotiaat tytöt ovat päiväkodissa, mutta omien tukiverkkojen eli ystävien, toisten äitien ja isovanhempien tuki on tärkeää arjen pyörittämisessä.

– Sillä on korvaamaton merkitys. Yritän aina sanoa omille vanhemmille, miehen vanhemmille ja isomummille, että onneksi te olette olemassa.

Lasten saamisen jälkeen hän on löytänyt itsestään uusia puolia, ajatuksia ja tunteita – myös sellaisia, joita ei uskonut olevankaan.

– Lapset ovat myös tuoneet elämään valtavasti iloa ja energiaa.

Lehtosen mielestä hyvä äiti on läsnä lastensa arjessa.

– Ei riitä, että on fyysisesti läsnä esimerkiksi leikkimässä hiekkalaatikolla lasten kanssa, vaan että on henkisesti läsnä: jaksaa esimerkiksi kuunnella ja oivalluttaa lasta sekä aistia asioita, joista lapsi ei vielä ehkä osaa tai uskalla puhua.

Äitinä hän haluaa kannustaa tyttöjä löytämään iloa tuottavia asioita ja tavoittelemaan unelmiaan.

– Toivon, että pystyn opettamaan samoja asioita, joita olen itse oppinut äidiltäni. Kun yrittää riittävästi, uskoo itseensä, eikä anna muiden lannistaa ja kun on selkeät päämäärät ja tavoitteet, voi päästä mihin haluaa.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla hyvä äiti

Rosanna-äiti ja Emma-tytär.
Rosanna sai Emman 32-vuotiaana. Italiassa naiselle on usein lähes mahdotonta yhdistää ura ja äitiys.Petri Burtsov / Yle

Italiassa perinteiset perhearvot kukoistavat ja äidin rooli on lapsen kasvattamisessa tärkeä.

– Äiti on perheen pää. Hän hallinnoi perheen arkea ja järjestelee käytännön asioita, sanoo viisivuotiaan Emman äiti Rosanna.

Hänen mielestään äidin ja lapsen suhde on Italiassa usein erittäin läheinen, ja tämä on Rosannalle tärkeää. Hän haluaa nähdä, miten Emma kasvaa ja kehittyy, olla läsnä hänen kasvamisessaan.

Rosanna jäi äitiyslomalle kuukausi ennen Emman syntymää ja oli kotona neljä kuukautta sen jälkeen. Yliopistolla tutkijana työskentevän Rosannan työ on kuitenkin joustavaa, ja hän kertoo tehneensä osa-aikatöitä vielä äitiyslomalta palattuaankin.

– Italiassa naisen on hyvin vaikeaa yhdistää uraa ja äitiyttä. Suurin osa ystävistäni on saanut potkut tai joutunut vaihtamaan työpaikkaa raskaaksi tultuaan. Äitiys on suuri epävarmuustekijä työuralla, Rosanna päivittelee.

Juuri tästä syystä hänen mielestään italialaiset hankkivat lapsia varsin myöhään.

Rosanna oli 32-vuotias, kun Emma syntyi, mutta monet uranaiset Pohjois-Italiassa hankkivat lapsia vasta nelikymppisinä, koska muuten heidän uransa tuhoutuisi.

Etelä-Italiassa naiset taas ovat usein kotona eivätkä käy töissä, mistä syystä he hankkivat lapsia selvästi nuorempina.

Rosannalle on tärkeää, että Emma saa kasvaa ja kehittyä vapaasti. Hänen pitää löytää itse oma polkunsa elämässä.

– Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla hyvä äiti. Se on maailman haastavin ja kaunein ammatti. Hyvä äiti seuraa vaistoaan ja laittaa lapsen tarpeet aina etusijalle. Hän auttaa ja ohjeistaa, mutta ei ohjaa.

Hyvä äiti pitää lapsen ajatukset pois pelosta

Palestiinalainen Fayeze Abu Shamsie lapsineen.
Fayeze Abu Shamsien perheen kodin erottaa kadusta Israelin armeijan pystyttämä muuri.Yousef Natseh

Palestiinalainen Fayeze Abu Shamsie ajattelee lastensa turvallisuutta joka hetki.

–Suomessa äidit ehkä pelkäävät enemmän sitä, että lapset jäävät auton alle. Täällä äidit pelkäävät sitä että lapset ammutaan tarkastuspisteellä, tai että heidät pidätetään, Abu Shamsie sanoo.

Abu Shamsiella on viisi lasta. Jokainen on nähnyt liian paljon liian nuorena. Muutama vuosi sitten vanhin tytär Madleen kaatui juostessaan karkuun siirtokuntalaisia ja mursi leukansa.

Vanhin poika Auni ei pääse kouluun, koska jalassa on sirpaleita Israelin sotilaan ampumasta luodista.

Nuorimmaisen, Salehin, kädessä on arpi. Kuulemma siirtokuntalaisen puukotuksen jälkiä.

Perhe asuu miehitetyn Hebronin vanhassa kaupungissa kahden sotilaskasarmin ja fanaattisten siirtokuntalaisten naapurissa.

– Poistumme alueelta ja vierailemme sukulaisten luona aina kun voimme. Hyvä äiti pitää lasten ajatukset poissa pelosta - ja tästä kaikesta.

Äidin tehtävä ei ole helppo. Maaliskuussa Fayezen aviomies Imad videokuvasi välikohtauksen, jossa Israelin sotilas teloittaa maassa makaavan palestiinalaisen hyökkääjän. Youtubessa julkaistu video raivostutti siirtokuntalaiset.

– He ovat vannoneet meille samaa kohtaloa kuin Dawabshen perheelle, joka polttomurhattiin taloonsa Nablusissa. Lapsillani on vaikeuksia nukkua. Pelkään koko ajan, että jotain pahaa tapahtuu.

Abu Shamsie sanoo, että lapset saavat aikanaan halutessaan jättää vaarallisen seudun. Mutta hän ei aviomiehineen aio lähteä.

– Emme anna siirtokuntalaisille sitä iloa. Se on tapamme vastustaa Palestiinan miehitystä. Sitä vastarintaa opetan lapsilleni ja lapsenlapsilleni, jos vielä silloin elän.



Hyvät äidit slummissa auttavat toisiaan

Yolanda Tinampay töissä.
Yolanda pitää päiväkerhoa Navotasissa kaatopaikan päälle syntyneen slumming lapsille. Hän pitää itseään onnekkaana voidessaan työskennellä hyväntekeväisyysjärjestössä.Kirsi Crowley

35-vuotiaan Yolanda Tinampayn piti hankkia vain kaksi lasta. Niitä siunaantui viisi, vaikka hän käytti ehkäisyä.

– Ehkä se oli Jumalan tahto.

Hartaan katolisessa, miljoonien köyhien maassa perhesuunnittelu ei ole köyhille yksinkertaista. Monella ei ole varaa ehkäisyvälineisiin.

– Olen silti onnellinen.

Yolanda katsoo lämpimästi lapsiaan pikkuruisessa huoneessa. Hän asuu katraansa kanssa Navotasin slummissa Manilan pohjoisosassa.

Isoin, 12-vuotias lapsi levittää lattialle kauhtuneen patjan, joka toimii ruokapöytänä ja olohuoneen sohvana. Yöllä se on sänky.

Yolanda ottaa vakavasti roolinsa äitinä.

– Äiti on perheen valo. Hänen päätöksensä pitää hyödyttää koko perhettä. Äidin täytyy olla hyvä lapselleen. Hänen täytyy näyttää esimerkkiä, jotta lapsista kasvaa hyviä ihmisiä.

Yolanda tahtoo opettaa lapsensa itsenäisiksi, jotta he pärjäävät myös silloin kun hän ei ole paikalla.

– Opetan heille yksinkertaisia tehtäviä, kuten ruoanlaittamista ja siivoamista. Pidän huolta, että lapseni saavat ruokaa ja pääsevät kouluun. En halua, että he joutuvat kokemaan saman köyhyyden, jonka itse koin.

Vaikka Yolandan perhe asuukin slummissa, olot ovat vauraammat kuin lapsuudenkodissa.

– Lapseni inspiroivat minua parantamaan elämäämme, koska teen kaikkeni heidän puolestaan.

Yolandalle oma aika tarkoittaa yhteistä aikaa.

– Yhdessäolo lasteni kanssa on minulle lepoa. Kun syömme ja katsomme televisiota yhdessä, lepään.

Hyvä äiti voi olla kuka vain

Marina ja Arseni-vauva.
Marina tahtoo kasvattaa Arsenista vastuuntuntoisen ihmisen.Kerstin Kronvall / Yle

Nelikuisen Arsenin pitäisi jo nukkua päiväunia, mutta tänään hän haluaa seurustella äitinsä kanssa.

Marina Drozd tuli äidiksi 23-vuotiaana.

– Aluksi tunsin sekä hämmennystä että valtavaa iloa raskaudesta, lapsen syntymän jälkeen tunnen uskomatonta onnea, jollaista en voinut kuvitella etukäteen.

Marinan mielestä ei ole tiettyä ikää, jolloin on hyvä tulla äidiksi. Jotkut naiset ovat valmiita äitiyteen jo 18–19-vuotiaina, toiset vasta täytettyään 30.

Hyvä äiti voi Marinan mielestä olla kuka vaan, se ei riipu taloudellisesta tilanteesta, asemasta eikä ammatista.

– Hyvä äiti on se, joka rakastaa lastaan, kukin tekee sen omalla tavallaan. Rakkautta ei voi määritellä yksiselitteisesti.

Arseni saa todennäköisesti joskus pikkusiskon tai -veljen.

– On mielenkiintoisempaa kasvattaa kaksi lasta. Heille tulee iloisempi lapsuus.

Perheen suunnitelmissa on, että Marina on kotona Arsenin kanssa kunnes hän on noin 2,5 vuotta.

– Jos saamme päivähoitopaikan palaan silloin töihin tulkkina, mikäli se ei onnistu, aloitan kun hän on kolmevuotias.

Marina haluaa kasvattaa Arsenista hyvän ihmisen, joka on vahva, antelias, voimakasluonteinen ja vastuuntuntoinen.

– Tulkoon hänestä taiteilija tai lääkäri, tärkeintä on, että hän löytää ammatin, jonka tuntee omakseen.

Marinan mielestä on tärkeää, että isä luo läheiset suhteet lapseensa. Isänkin pitää osallistua vauvan hoitoon.

– Itse olen tuntenut mieheni tuen. Sitä paitsi on hyvin kaunista katsoa, kun hän hoitaa vauvaa.

Kirjoittajat: Sampo Vaarakallio, Anne Orjala (Suomi), Petri Burtsov (Italia), Kerstin Kronvall (Venäjä), Kirsi Crowley (Filippiinit), Eero Mäntymaa (Palestiina)