1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Kulttuurivieras räppäri Mikael Gabriel: Kaikki levyni on omistettu mutsille

Teininä huostaanotettu Mikael Gabriel oli ennen katkera äidilleen, mutta nyt he laittavat yhdessä ruokaa ja puhuvat avoimesti vaikeistakin aiheista. Äiti kyselee jo lastenlasten perään. Tapaamme joka sunnuntai kulttuurivieraan, jolla on ajankohtaista asiaa.

Kuva: Derrick Frilund / Yle

Rap-artisti Mikael Gabrielin uusi koti Espoossa on hulppea: kolme kerrosta, iso piha, rakenteilla oleva kotistudio ja uima-allas. Talon edessä on parkissa upouusi hybridiurheiluauto.

– Äidin mielestä talon ostaminen on ollut mun tähänastisen elämän paras päätös, Mikael Gabriel (oikealta nimeltään Mikael Kristian Gabriel Sohlman), 26, sanoo.

Aiemmin suurin osa Sohlmanin rahoista kului merkkivaatteisiin. Äidin oli vaikea ymmärtää, miksi pojalla pitää olla kaapit pullollaan tuhannen euron designvaatteita ja aina uusimmat lenkkarimallit.

– Kai se tulee siitä, että lapsena ei ollut mahdollisuutta luksusjuttuihin, joista unelmoin. Nyt kun niihin on vihdoin mahdollisuus, haluan toteuttaa ne unelmat.

Vielä kymmenen vuotta sitten kukaan muu kuin Sohlman itse ei olisi uskonut, että hänestä tulisi platinaa myyvä ja omaa levy-yhtiötä pyörittävä rap-artisti. Ihmiset kehottivat häntä keskittymään koulunkäyntiin, jotta hän saisi elämänsä edes jotenkuten raiteilleen. Sillä jos Sohlman musiikkinsa lisäksi jostakin tunnetaan, niin vaikeasta nuoruudestaan.

Kaikki, jotka tapaavat mutsin, sanovat sen jälkeen tajuavansa, mistä mun luonne on peräisin.

Sohlman huostaanotettiin 14-vuotiaana – oman äitinsä pyynnöstä. Tarina on tuttu monista iltapäivä- ja naistenlehdistä:

Sohlman oli tehnyt koko teini-ikänsä pikkurikoksia, karkaillut kotoa ja lintsannut koulusta. Äiti oli ottanut yhteyttä kouluun, poliisiin ja psykiatriin, mutta ei nähnyt lopulta muuta keinoa auttaa lastaan kuin pyytää sosiaaliviranomaisia puuttumaan asiaan.

Sohlman vietiin kasvatuskotiin Hyrynsalmelle, Kainuuseen, jossa hän asui seuraavat neljä vuotta. Äidin ja pojan välit menivät poikki. Sohlman tunsi tulleensa petetyksi eikä muutamaan kuukauteen vastannut äidin puheluihin.

Kuva: Derrick Frilund / Yle

– Äiti–poika-suhde katkesi huostaanottoon eikä se ole koskaan palannut ennalleen. Ne neljä viimeistä vuottani alaikäisenä on ikuisiksi ajoiksi menetetty. En ole kuitenkaan enää mutsille katkera.

– Laitosvuodet oli syy siihen, että musta tuli räppäri. Sinä aikana aloin kirjoitella tekstejä, joissa käsittelin kokemuksiani huostaanotossa. Ensimmäisen biisini nimi oli Elämän vaiheet. Kelaa, että 16-vuotias kirjoittaa ton nimisen biisin!

Nyt Mikael Gabrielilta on ilmestynyt jo neljä albumia, ja viides ilmestyy tänä vuonna. Hänen radiohittinsä Älä herätä mua unesta myi platinaa samoin kuin vuonna 2013 julkaistu albumi Mun maailma. Sen Sohlman omisti äidilleen.

– Tai on ne kaikki levyt omistettu mutsille.

”Perus lähiöstoori”

Sohlman kasvoi yksinhuoltajaäidin ainoana poikana Helsingin Malmilla. Äiti on virolainen ompelija-yrittäjä Liidia Sohlman. Isä katosi kuvioista pojan ollessa vauva.

– Perus lähiöstoori. Tultiin toimeen, mutta ylimääräistä ei ollut. Kun halusin Mic Macin tuulihousut, niitä varten piti säästää puoli vuotta. Olen kyllä kiitollinen, että säästettiin. Mutsi teki aina himmeen paljon duunia sen eteen, että saisi ostettua mulle pleikkarit ja muut.

Kesät vietettiin äidin kotiseudulla Etelä-Virossa, jossa Sohlmanin mukaan ”haistoi vielä Neuvostoliiton”.

– Siellä juoksenteli kulkukoiria ja rakennukset näytti siltä, että niitä oli äskettäin pommitettu.

Olin bad boy, semmoinen räkänokka. Jos mulle ei olisi laitettu fyysisiä rajoja, en varmasti olisi nyt tässä puhumassa.

Lähiöelämän ja ”Neuvostoliiton” vastapainoksi Sohlman alkoi jo varhain haaveilla luksuksesta ja bling-blingistä.

– Katsoin telkkarista amerikkalaisia ohjelmia, joissa vietettiin high lifea ja ajettiin hienoilla autoilla. Siitä tuli mun unelma.

Sohlman alkoi varastella kaupoista tavaroita ja vaatteita, joihin perheellä ei ollut varaa. Hän uskoo kuitenkin, että olisi varastellut, vaikka perhe olisi ollut rikkaampikin. Kun varastamisesta tuli tapa, sitä tuli harrastettua silloinkin, kun rahaa olisi ollut. Kerran hän oli tehnyt koulun puukäsityötunnilla äidilleen kassakaapin, joka tarvitsi toimiakseen patterin.

– Olisin ihan hyvin voinut pyytää mutsilta rahat sitä patteria varten, mutta jostain syystä menin Malmin Prismaan ja varastin sellaisen. Jäin kiinni ja paikalle kutsuttiin sekä mutsi että poliisit. Kotona tuli remmiä.

Sekä äiti että Virossa asuvat isovanhemmat koettivat aikanaan hillitä Sohlmanin temperamenttia kovin kasvatuskeinoin.

– Sain lapsena tosi usein selkään.

Kovat otteet olivat hänen mielestään kuitenkin oikeutettuja ja ansaittuja.

– Olin bad boy, semmoinen räkänokka. Näytin keskisormea koko maailmalle. Jos mulle ei olisi laitettu fyysisiä rajoja, en varmasti olisi nyt tässä puhumassa. Olisin ihan satavarmasti jossain ihan muualla.

Kaksi kovaa luonnetta

Mitä vanhemmaksi Sohlman tulee, sitä enemmän hän ymmärtää äitiään. Ja sitä kautta hän ymmärtää paremmin myös itseään.

– Ollaan mutsin kanssa tosi samanlaisia ihmisiä. Molemmat meistä tietää tarkalleen, mitä haluaa sanoa ja tehdä – ja sitten sanoo ja tekee niin.

– Kaikki, jotka tapaavat mutsin, sanovat sen jälkeen tajuavansa, mistä mun luonne on peräisin.

Äidissä on Sohlmanin mukaan parasta juuri temperamenttisuus – se, ettei äidin kanssa tule koskaan tylsää.

– Mutsin mielialat voi heitellä minuutissa ylhäältä alas. Se on hauskaa. Joutuu miettimään koko ajan, mitä tapahtuu. Vaikka olen itse samanlainen, mutsi on se bossi-sekopää tässä perheessä. Sanon tämän pelkällä rakkaudella.

Mutsi on fiiliksissä siitä, että olen löytänyt naisen, joka osaa pistää mulle vastaan.

Äidin ja pojan välillä ei ole tabuja, vaan he puhuvat avoimesti ihan kaikesta. Äitiä on vaikea enää järkyttää. Kun Sohlman esimerkiksi noin vuosi sitten alkoi seurustella 34-vuotiaan norjalaisen Playboy-mallin Triana Iglesiaksen kanssa, äiti oli vain innoissaan.

– Mutsi on fiiliksissä siitä, että olen löytänyt naisen, joka osaa pistää mulle vastaan. Se on huomannut, että Trianan tapaamisen jälkeen en ole päätäni käännellyt. Ja mä olen sellainen jäbä, jonka pää kääntyy aika helposti!

Kuva: Derrick Frilund / Yle

Aikuisten välinen ystävyys

Vielä puoli vuotta sitten Sohlman asui Kampissa keskellä Helsingin keskustaa. Nyt omakotitalon terassilta avautuu leppoisa peltomaisema.

– Täällä on enemmän happea ja kivampi hengittää. Tuntuu hyvältä, että kukaan ei asu sun ylä- tai alapuolella. Olen innostunut laittamaan pihaa ja istuttamaan kukkia. Täällä tulee otettua vastuuta eri tavalla kuin kerrostalossa.

Kuva: Derrick Frilund / Yle

Monelle aikuistuminen ja vastuu kuulostavat painavilta, jopa painostavilta sanoilta, mutta Sohlmanin mielestä elämästä on tullut aikuistumisen myötä kevyempää. Aikuistumisen seurauksena myös suhde äitiin on koko ajan parantunut.

– Mulla ja mutsilla on nykyään tosi hyvä meininki. Käydään yhdessä kaupassa, laitetaan ruokaa ja jutellaan. En muuttaisi meidän suhteesta mitään.

Äiti kyselee jo kovasti, milloin hänestä tulee mummo. Hän on lupautunut pitämään mahdollisesta lapsenlapsesta huolta aina kun Iglesias ja Sohlman haluavat omaa aikaa.

– Ehkä äiti haluaisi kokea uuden alun uuden lapsen kanssa ja tehdä eri tavalla joitain juttuja, jotka mun kasvatuksessa menivät pieleen.

Jonain päivänä ostan äidille talon.

Sohlmanista tuntuu, että tähän suhteeseen lapsia voisi jossain vaiheessa tullakin.

– Isänä olisin tosi rakastava ja huolehtivainen. Hemmottelisin mun muksun pilalle. Toisaalta osaisin kyllä olla myös tiukka. Mulle on pidetty niin tiukkaa kuria, että olisi aika vaikea kuvitella itseään isänä, joka ei tarvittaessa voisi antaa lapselleen tukkapöllyä.

Vaikka perinteinen äiti–poika-suhde loppui huostaanottoon, sen on korvannut ystävyys.

– Me huolehditaan mutsin kanssa toinen toisistamme. Tänä vuonna olen luvannut maksaa äidin koko vuoden lääkärikulut. Haluan näyttää, että äiti on mulle tosi tärkeä ihminen.

– Jonain päivänä ostan äidille tällaisen samanlaisen talon.