Puutarhan rönsyt kertovat rakkaudesta – moni piha päällystetään kuollein materiaalein

Puutarhuri Eero Myrskykari toisi 1960-luvun puutarhoista nykypihoille värien kirjon ja rakkaudella laittamisen. Nyt kuollut materiaali korvaa jopa nurmikon monella pihalla. Toisin oli "mummon puutarhassa" aikanaan.

Kotimaa
Puutarhassa kukkii
Mari Siltanen / Yle

Eero Myrskykari valmistui puutarhuriksi Lepaalta vuonna 1966. Nyt hän on jo eläkkeellä, mutta rakkaus puutarhaan ei sammu.

Puutarhatrendit elävät, mutta perustaltaan puutarhanhoito on yhä samanlaista kuin on ollut aina. Tosin se, mitä puutarhassa kasvaa, on muuttunut verrattaessa nykyaikaa Myrskykarin uran alkuun: 1960-luvun puutarhassa kasvoivat hyötykasvit.

Kun viljelee edes vähän, pysyvät sormet mullassa.

Eero Myrskykari, puutarhuri

– Sotien jälkeen meillä oli hienoinen pula vähän kaikesta. Silloin istutettiin aika paljon omenapuita ja marjapensaita. Ne olivat sellaisia, mitä kotipihaan ensin laitettiin. Sitten tuli joitain harvoja koristepensaita ja koristepuita ja ihan viimeksi tuli kukkia – ne oli vähän ylellisyyttä, Myrskykari muistelee.

Ensimmäisinä vuosina Myrskykari muistaakin myyneensä taimimyymälässä omenapuita ja omenapuita, mustaherukka- ja vadelmapensaita, vuorimäntyä – sekä muutamaa ruusulajiketta. Kasvimaa laitettiin joka pihalle.

– Kasvimaita on yhä nytkin pihoilla, mutta ne ovat neliskulmaisia laatikoita. Näppäriä ne toki ovat ja niissä on hyvä viljellä. Kun viljelee edes vähän, pysyvät sormet mullassa, Myrskykari naurahtaa.

Hyödyllinen, mutta myös kaunis katsella

Vaikka suomalaispuutarhojen hyötykäytön kulta-aika on jo takana, ei meillä silti ole unohdettu hyötynäkökulmaakaan kokonaan. Nykypuutarhassa pienimuotoinen hyötyviljely yhdistyy kauniiseen katsella.

– Kirsikka-, omena- ja luumupuut voivat olla nykyään osa pihan koristepuita. Enää ei tehdä sellaista hedelmätarhaa kuin ennen. Ja jos ennen oli omakotipihassa parikymmentä marjapensasta, nyt niitä voi olla muutamia, jotka nekin piilotetaan muiden pensaitten joukkoon, Eero Myrskykari sanoo.

Kasvivalikoima on kasvanut huomattavasti 1960-luvulta. Ja se, että suomalaiset ovat matkustelleet ympäri maailmaa, on avannut myös puutarhat uusille ideoille. Esimerkiksi Keski-Euroopasta tulee Suomeen puutarhamuotia. Kuten hedelmäpuita.

– Kasvilajikkeita on tullut paljon lisää. On magnoliaa, jota ei silloin tunnettu, mutta joita on nyt jo toistakymmentä. Myös hedelmäpuita on, kuten persikka, aprikoosi tai viinirypäle. Ei silloin olisi voinut ajatellakaan, että otetaan semmoisia riskejä.

Kuvassa kukkiva omenapuu, koivuja taustalla häämöttää punainen talo
Omenapuu kukassa.Jukka-Pekka Tyhtilä / Yle

Nurmikottomia pihoja

Puutarhavaikutteita on imetty myös televisio-ohjelmista, lehtien teemanumeroista tai käännöskirjallisuudesta. Niiden myötä suomalaiset ovat saaneet kurkistaa puutarhoihin maailmalla ja ottaa mieluisimmat ideat omaan käyttöön. Eero Myrskykarin mukaan vaikutukset ovat olleet hyviä.

– Ne ovat vaikuttaneet kasvivalikoiman käyttöön ja siihen, mitä puutarhassa voi tehdä ja mitä siellä olla, kehaisee Myrskykari.

Nyt, kun teen pihasuunnitelmia halutaan valkoista ja vihreätä.

Eero Myrskykari, puutarhuri

Myrskykarin arvion mukaan esimerkiksi kivien, erikoiskasvien ja värien käyttö ovat saaneet vaikutteita ohjelmista ja kirjoista. Siinä, missä ennen puutarhassa roihusi värien sekamelska, nyt pihasuunnittelijalta saatetaan toivoa pihalle vain tiettyjä värejä.

– Laitetaan tiettyjä värejä puutarhaan niin, että ne ovat harmonisesti yhdessä ja koko juttu sävytetään sitten rakennuksen väreihin ja pihakalusteisiin. Nyt, kun teen pihasuunnitelmia halutaan esimerkiksi valkoista ja vihreätä. Onhan valkoisessakin sävyjä, mutta on se vähän yksitotinen.

Nykytrendien mukaisessa puutarhassa suositaan Myrskykarin arvion mukaan luonnonmukaisuutta, sillä aikaa puutarhanhoitoon ei ole, vaikka pihaan kauneutta halutaankin.

Pihoilla ovat nyt kesäkeittiöt ja isot terassit, lasten toimintapisteet ja kylpytynnyrit. Perinteinen nurmikko löytyy yhä harvemmasta pihasta.

– Nurmikko on työläs. Se korvataan laatalla, kivillä, soralla tai kuntalla. Tai tehdään luonnonmukaista ketoa.

"Sen rakkaudella hoitamisen toisin nykyhetkeen"

Eero Myrskykari arvelee, että on ainakin yksi asia, joka yhdistää suomalaisia puutarhanhoidossa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Olipa piha millainen tahansa, se, joka puutarhaansa hoitaa, hoitaa sitä rakkaudesta luontoon ja koska haluaa kauneutta ympärilleen.

Silti juuri rakkaus on myös se, minkä puutarhuri toisi nykyaikaan uransa alusta. Väreinä, rönsyilynä – kuolleen, kylmän materiaalin korvaamisena elävällä ja lämpimällä.

– -60-luvulla puutarhanhoito oli aika pelkistettyä. Silloin se vähä, mitä laitettiin, oli semmoista ”mummon puutarhaa” ja sitä hoidettiin enemmän. Se on jäänyt meiltä pois ja puutarhat ovat hiukan kylmiä. Sen rakkaudella hoitamisen toisin nykyhetkeen, Myrskykari sanoo.