Puhtaimmillaan polkupyörä on yksivaihteinen ja jarruton

Pyöräilykesä käynnistyi Kainuussa 100 kilometrin mittaisella retkiajolla. Kahdenkymmenen pyöräilijän porukassa oli monenlaisia ajopelejä, maasto ja retkipyöristä aina jarruttomaan sekä vaihteettomaan fix-pyörään.

pyöräily
Fix-pyörä on jarruton ja yksivaihteinen
Arto Loukasmäki / Yle

Aktiivinen polkupyöräharrastaja tarvitsee vähintään yhden pyörän, mutta superinnokkaalla ja eri paikoissa ajavalla harrastajalla pyöriä voi olla monta. Kajaanilaisella Mikko Alakärpällä polkupyöriä on kolme.

– Niihin olen joutunut sijoittamaan tuhansia euroja, varsinkin maastopyörään, jonka olen rakentanut itse kaikista parhaista osista mitä olen nähnyt. Sille on tullut hintaa, mutta niinhän se kaikissa harrastuksissa on.

Matkaa voi siis taittaa monenlaisella ajopelillä. Yksi Alakärpän pyöristä on niin pelkistetty, kuin vain voi olla. Pyörässä ei ole vaihteita eikä jarruja, mutta kilikello siinä on.

– Se on kiinteävälitteinen fix-pyörä, siis ratapyörä millä alun alkaen New Yorkissa lähetit ajoivat kaupungeissa ja siitä on tullut tänne härmäänkin villitys. Se on pyöräilyä puhtaimmillaan. Ei ole vaihteita eikä jarruja, on vain fillari ja kuski, sanoo Alakärppä.

Koska fix-pyörä on kiinteävälitteinen, niin kammet pyörivät koko ajan, kun pyörä on liikkeessä. Alamäessäkin polkimet pyörivät koko ajan ja pysäyttäminen tapahtuu hidastamalla polkemista.

– Lepoa siinä ei saa, kuten normaalilla pyörällä, mutta olen minä ajanut sillä yli kahden sadan kilometrin lenkkejä, kertoo Alakärppä.

Pyöräily on suosittu harrastus ja sen on huomannut myös Alakärppä.

– Itse olen harrastanut kymmenen vuoden ajan ja suosio on kasvanut koko ajan, mutta ei se varmasti tästä enää nouse. Triathlon on kovassa buumissa ja se syö harrastajia pyöräpuolelta.

Nousuja ja laskuja

Kainuulainen pyöräilykesä alkoi virallisesti lauantaina, kun yhdeksäs retkiajo KevätKlassikko starttasi Kajaanista. Kymmenen aikaan aamulla Raatihuoneentorilla oli valmiina 20 pyöräilijää lähes 100 kilometrin mittaiselle kierrokselle. Ihan ilman harjoittelua ei reitille kuitenkaan kannata lähteä, siitä pitävät huolen muutamat raskaat vaaranousut.

– Siellä on toistakymmentä nousua, isoja ja pieniä, mutta ei se ole silti kovin raskas reitti. Ensimmäinen iso nousu tulee noin kymmenen kilometrin kohdalla, sanoo Mikko Alakärppä, joka on yksi tapahtuman ideanikkareista.

Ei ole vaihteita eikä jarruja, on vain fillari ja kuski.

Mikko Alakärppä

Retkiajon järjestää kajaanilainen pyöräilyryhmä PMK (Projekti MaastisKezä), joka kasattiin kesällä 2008. Tavoitteena oli kerätä yhteen paikalliset pyöräilyihmiset. Maastiskezä ei ole minkään seuran alla, vaan se toimii omana juttuna innokkaiden puuhamiesten johdolla.

PMK:n järjestämissä tapahtumissa ei ole osallistumismaksua ja mahdolliset sauna sekä muut kulut jaetaan niitä käyttävien kesken. Yhteislenkkejä järjestetään viikoittain niin maastossa kuin maantiellä.

– Viikkolenkit järjestetään lauantaina ja sunnuntaina ja osallistujia on keskimäärin toistakymmentä.

Hitaimman ehdolla

Retkiajo ei ole kilpailu, vaan vauhti sovitetaan kaikille sopivaksi ja hitain määrää vauhdin. Reitin suunnittelussa on otettu huomioon se, jos voimat eivät riitä loppuun saakka voi reittiä lyhentää.

Ensimmäinen iso nousu tulee noin kymmenen kilometrin jälkeen.

Mikko Alakärppä

– Me ajamme tosi lähellä Kajaania ja sieltä pystyy lähtemään kotiin sopivista paikoista.

Niin kuin kaikissa tapahtumissa, myös pyöräilijöiden keskuudessa hyviä tekosyitä poisjääntiin löytyy.

– Parhaat tekosyyt ovat ne, että puoliso ei laske lenkille, on vääränlainen keli, pitää käydä kaupassa tai syödä patonkia. Aina syitä löytyy, naurahtaa erityisesti maastopyöräilystä pitävä Mikko Alakärppä.