Yle Pohjois-Koreassa: Pjongjangin suurin salaisuus – milloin alkaa miljoonaparaati?

Sähkönjakelun ongelmien ratkaisu olisi tärkeintä, arvioi Ylen haastattelema pohjoiskorealainen virkamies maan johtajan Kim Jong-unin ohjelmanjulistusta. Kommentti on harvinaisen avomielinen, sillä sähköpula tuntuu jopa eliitin asuttamassa pääkaupungissa.

Ulkomaat
Rivi edustusmersuja Pjongjangin kulttuuripalatsin edustalla.
Rivi edustusmersuja Pjongjangin kulttuuripalatsin edustalla.Mika Mäkeläinen / Yle

Bussisaattueemme lähtee viemään meitä kohti upouutta tiedekeskusta. Päämäärä kerrottiin tavan mukaan vasta samana aamuna, kertoo Ylen kirjeenvaihtaja Mika Mäkeläinen, joka on ainoana pohjoismaisena toimittajana päässyt Pjongjangiin.

Huomaan, että köröttelemme kuitenkin oikean risteyksen ohi. Ensin kuvittelen, että menemme kiertotietä, koska matkalla voisi olla jotain mitä meille ei haluta näyttää.

Lopulta bussit päätyvät kansan kulttuuripalatsiin Pjongjangin keskustaan. Meidät ohjataan sisään ja ilmoitetaan, että edessä on turvatarkastus. Sellaista ei ole nähty Pjongjangin lentokentän jälkeen tiistaina, joten jotain erityistä tuntuu olevan tekeillä.

Pakkaudumme tiiviisti odotushalliin, kahden sukupolven Kimien katsellessa meitä seinältä. Pitkän odotuksen jälkeen meille ilmoitetaan, ettei tarkastusta olekaan.

Eikä meillä ole enää mitään tiedekeskusta tai muutakaan ohjelmaa, vaan meidät viedään takaisin Yanggakdo-hotelliin, joka sijaitsee saarella keskellä Pjongjangia halkovaa Taedong-jokea. Ilman järjestettyä ohjelmaa ja saattajia emme voi poistua hotellista.

Johtajien musta mersurivistö valmiina

Kulttuuripalatsin pihalla on kuitenkin jotain erikoista – pitkä rivi uudennäköisiä ja mustia edustusmersuja, jotka rekisterinumeroiden perusteella kuuluvat Pohjois-Korean johdolle.

Sivummalla on vielä kymmeniä muita autoja siisteissä jonoissa. Ikään kuin kaikki olisivat valmiina lähtöön – vaikkapa paraatiin, jollaista täällä on mitä ilmeisimmin valmisteltu kuukausikaupalla.

Pohjoiskorealaiset jonottivat bussipysäkillä  Pjongjangissa.
Pohjoiskorealaiset jonottivat bussipysäkillä Pjongjangissa.Mika Mäkeläinen / Yle

Turhan kaupunkikierroksen tarkoitus jää epäselväksi, mutta suunnitelmataloudessa, jossa ulkomaisten toimittajien kohtelu on aivan erityisen suunnitelmallista, se on tuskin ollut sattumaa.

Se hyöty matkasta oli, että näimme taas paraativalmisteluita. Suuria väkijoukkoja oli kokoontunut eri puolille kaupunkia, samalla kun kadunvarret muuten olivat lähes tyhjiä.

Meitä paimentamaan määrätyt oppaamme, Pohjois-Korean ulkoministeriön virkamiehet, ovat jatkuvasti kohteliaita mutta myös hyvin vaitonaisia paraativalmisteluista. He eivät kuulemma tiedä mitään.

Kun täytyy varoa puhumasta sivu suunsa, on turvallisempaa tekeytyä tietämättömäksi. Tämä on ollut pohjoiskorealaisten virkamiesten hyväksi havaittu linja aiemmin.

Paikoillanne, valmiina – nyt puhuu Kim

Meitä on 128 toimittajaa ja kuvaajaa 12 eri maasta, minä ainoana pohjoismaalaisena. Yritämme kehittää uutisentynkiä ja somepostauksia päivän tuloksettomasta miniajelusta, kunnes saamme iltapäivällä viestin. Pitäisi valmistautua tärkeäksi mainostettuun ylimääräiseen uutislähetykseen klo 15.

Toimittajien työtilaksi varatussa pyöreässä kokoussalissa alkavat kamerat käydä, läppäreitä hakataan ja kännykät kaivetaan esiin. Kaikki ne toimivat tässä normaalimaailman saarekkeessa, ainakin matkamme ajan.

Toimittajat työskentelivät Yanggakdo nimisessä hotellissa Pjongjangissa.
Toimittajat työskentelivät Yanggakdo-nimisessä hotellissa Pjongjangissa.Mika Mäkeläinen / Yle

Kun ruutuun pamahtaa itse maan johtaja Kim Jong-un, hänellä ei ole kovin tuoretta kerrottavaa. Seuraa pitkä, lähes kolmetuntinen puhe, joka on kuulemma nauhoitettu puoluekokouksessa jo lauantaina. Samaan aikaan hotellissa alkaa levitä päivän Rodong Sinmun -sanomalehti, jossa puhe on kirjoitettu sanasta sanaan.

Puhe on ilmeisesti tarkoitettu – salaisena ajankohtana pidettävän paraatin ohella – kokouksen toiseksi kohokohdaksi. Puoluekokouksen, joka on ensimmäinen lähes 36 vuoteen. Mistään ei voi tietää, kuinka pitkään puoluekokous kestää vai onko se peräti jo päättynyt.

Katse paperissa, aplodit raivokkaita

Pohjois-Korean näyttävimmällä foorumilla ei käytetä teleprompteria eli tekstiä heijastavaa lukulaitetta, vaan Kimin katse on nauliutunut tiukasti papereihinsa. Välillä salissa istuvat 3467 puoluekokousedustajaa ja 1387 tarkkailijaa puhkeavat raivokkaisiin ja hyvin harjoiteltuihin suosionosoituksiin.

Maan seremoniamestarit ovat haasteellisen tehtävän edessä, sillä rytmi, kurinalaisuus ja volyymi on jo viety äärimmilleen, ja uusia tehokeinoja voi olla vaikea keksiä. No, ehkä valoshow puuttuu vielä.

Pohjoiskorealaisen lehden kansi.
Pohjoiskorealaisen lehden kansi.Mika Mäkeläinen / Yle

Kimin puheesta jää käteen lähinnä se, että Pohjois-Korean uudessa viisivuotissuunnitelmassa painotetaan talouskasvua. Kasvaako talous oikeasti, sitä ei voi tietää, koska lukuja ei julkaista ja vaikka julkaistaisiin, niillä olisi enemmän propaganda- kuin totuusarvoa.

Juche-periaatteen eli omavaraisuuden ja kansallismielisyyden ideologian talousmenestyksestä kertoo se, että vielä 1970-luvun alkupuolella Pohjois- ja Etelä-Korea olivat suunnilleen yhtä vauraita. Nyt henkeä kohti laskettu tuotanto Etelässä on kymmeniä kertoja suurempi.

Sähköpula vaivaa jopa Pjongjangissa

Konkreettisista asioista Kim Jong-unin puheessa esille nousevat maatalous ja sähköpula. Ilmankos, sillä maataloustuotanto on laskenut. Sähköpulan lääkkeeksi Kim tarjoaa ydinvoimaa. Toistaiseksi Pohjois-Korealla ei ole ydinvoimaloita.

Sähköpula taas vaikeuttaa kaikkea elämistä. Sen uskaltaa mainita myös yksi valvojistamme, Ri Gyong Hi, kun kysyn häneltä arviota Kimin puheesta.

– Jos sähkönjakelun ongelmat ratkaistaan, kansan elintaso paranee. Siksi sähkönjakelun ongelmien ratkaisu on tärkeintä, Ri sanoo sen jälkeen kun on ensin lausunut pakolliset kohteliaisuudet ja kehut maan johdolle.

Univormuun pukeutuneet nuoret jonottivat kioskin edustalla Pjongjangissa.
Univormuun pukeutuneet nuoret jonottivat kioskin edustalla Pjongjangissa.Mika Mäkeläinen / Yle

Kun kaupunkia katselee illalla hotellin ikkunasta, valopisteet ovat harvassa. Kolmen miljoonan asukkaan metropolin valomeri on lähempänä suomalaista pikkukaupunkia.

Aurinko laskee, taivas tummuu ja monet rakennukset vain häviävät näkyvistä. Kaukaisimpia lähiöitä ei erotu. Kuulen, että sähköä saa luotettavimmin muutaman tunnin ajan aamulla ja illalla. Etuoikeutetut ja ulkomaalaiset ovat asia erikseen, ja hotellissamme virtaa riittää hyvin.

Pohjoisessa sojottaa Juche-torni kirkkaasti valaistuna muistomerkkinä, ja monet keskeiset rakennukset on juhlavalaistu näyttävästi. Taskulampulle löytyisi käyttöä, jos kaupungille pääsisi samoilemaan.

Pohjois-Korean ulkopuolella oleva kommentaattori voisi vaikka sanoa, että kansa elää pimeydessä. Minä tyydyn toteamaan, että aika lailla parannettavaa riittää sekä sähkönjakelussa että muussa.