Ei kesää ilman Kauko Salon marjaennusteita – jokaisesta voi tulla metsänpoika

Luonnonvarakeskuksen vanhempi tutkija Kauko Salo on vuosikausia antanut äänen metsän pienimmille, marjoille ja sienille. Hän on varsinainen "Mister Marjakesä", jonka puoleen mediat uskollisesti kääntyvät välittääkseen yleisölleen tiedon sadon suuruudesta ja kypsyydestä. Testamentissaan Salo antaa kaikille mahdollisuuden ennusteiden tekoon.

Kotimaa
Kauko Salo metsikössä. Mustikanvarpuja.
Vanhempi tutkija Kauko Salo tutussa puuhassaan, mustikan varpuja tutkailemassa. Tarja Laitinen / Yle

Luonnonvarakeskuksen vanhempi tutkija Kauko Salo kumartuu mustikkamättään ylle Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen vieressä olevassa metsässä ja tarttuu varpuun – ele, jonka hän on toistanut elämänsä aikana tuhansia kertoja. Jos varvussa olisi marja, häviäisi se pian tutkijan suuhun.

– Olen niitä harvoja tutkijoita, jotka syövät oman tutkimuskohteensa, naurahtaa Salo.

Olen niitä harvoja tutkijoita, jotka syövät oman tutkimuskohteensa.

Kauko Salo

Marjat ja sienet vetivät Seinäjoen poikalyseon kasvatin puoleensa jo opintojen varhaisvaiheessa, mikä yli neljäkymmentä vuotta sitten oli vielä harvinaista. Ehkä miehen olisi odotettu näkevän ennemmin puut, metsän isot asiat.

– Kai sitä jonkinmoisena metsänpoikana on minua pidetty tai aikaisemmin puolukkapoikana. Minusta ne ovat hyviä nimiä kaikki.

Tinkimätöntä ennustetyötä kaikkien hyödyksi

Tutkijana Kauko Saloa harmittivat epämääräiset ja ristiriitaiset satoennusteet, hän kaipasi vankan perustan, numeraalisen datan ennusteiden pohjaksi. Näin syntyi idea perustaa eri puolille Suomea metsiin koeruutuja, joista laskettiin yksitellen ensin marjojen kukat, sitten raakileet ja lopulta kypsät marjat.

– Parhaimmillaan siellä voi olla tuhatkin kukkaa, mutta jokainen ne osaa laskea. Raakileet ovat lehtimassan sisällä, ja niitä voi olla hankala laskea, mutta toki se onnistuu. Värikkäät, siniset mustikat ja punaiset puolukat on helppo laskea, kuvailee Kauko Salo koeruudun äärellä tehtävää työtä.

Mustikan kukkia ja varpuja.
Hannu Nousiainen

Parhaimpina vuosina metsissä laskentaa on tehnyt noin sata ihmistä, joukossa on ollut mukana tutkijoita, yliopistojen tutkimusasemien työntekijöitä, 4H-nuoria ja myös niin sanottuja maallikoita.

MASI-tietokanta on toiminut vuodesta 1994 lähtien. Sen pohjalta Kauko Salo on laatinut virallisesti vuosittain kolme, neljä satoennustetta. Kun mukaan mahtuu myös hieman epävirallisempia tiedotteita, on ennusteita syntynyt jo satakunta.

Tiedote hyödyttää marjateollisuutta ja yrityksiä, jotka tuovat ulkomaisia poimijoita maahan. Mutta ennen kaikkea hyöty koituu meille kaikille.

– Tavan kansalainen voi seurata, minkälaiset sadot on kehittymässä omalle kotiseudulle tai mummon metsiin. Monet esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ottavat lomansa marja-aikaan, muistuttaa Salo.

Mummot ja papat lastenlasten kanssa metsään

Satoennuste ei ole vain ennuste – se on tutkijan keino palvella ihmisiä.

– Koen, että kyllä veronmaksajan on saatava tutkimustoiminnasta vastiketta rahoilleen, tuumaa Kauko Salo.

Salo haluaakin testamenttinaan luovuttaa ennusteisiin osallistumisen mahdollisuuden kaikille suomalaisille.

Kansalaishavaintoihin perustuva marjasadoista tiedottaminen olisi uusi sosiaalinen innovaatio maassamme.

Kauko Salo

MASI-tietokanta laajenee noin vuoden sisällä DigiMasiksi, johon kaikkia ihmisiä kannustetaan tekemään marjasatotutkimuksia omiin havaintoihin perustuen, digitalisaation keinoin. Kehitystyötä tekemässä ovat muun muassa 4H-nuoret.

– Ajatus on, että tieto lähtisi heti sieltä maastosta DigiMasiin läppäreiden, kännyköiden tai tietsikoiden avulla. Kansalaishavaintoihin perustuva marjasadoista tiedottaminen olisi uusi sosiaalinen innovaatio maassamme. Ja tähän suuntaan sen pitää mennäkin, painottaa Kauko Salo.

– Tällainen toiminta saa eri-ikäiset ihmiset, mummot, papat ja heidän lapsenlapsensa havainnoimaan ja seuraamaan luonnonilmiöitä ja keräämään marjasatotietoa esimerkiksi vapaa-ajan asuntojen läheisyydessä.

Seuraavaksi selvitettävänä sienien salattu kieli

Metsän- tai puolukkapojan jälki seuraaville sukupolville kantautuu myös hiljattain julkaistussa, Kauko Salon toimittamassa _Metsä - monikäyttö ja ekosysteemipalvelut -_teoksessa.

– En minä henkisesti ole luopumassa, mutta ehkä ikä tässä tulee vastaan, naurahtaa tutkija.

Kauko Salo, Joensuun Metla-talo.
Vanhempi tutkija Kauko Salon toinen työympäristö, Joensuun Metla-talo. Tarja Laitinen / Yle

Vaikka virallisten satoennusteiden laatiminen siirtyy muille, työ jatkuu. Nyt Kauko Salo paneutuu sieniyhteisöjen rakenteisiin.

– Sienet ovat hienoja eliöitä. Siihen symbioosiin, millä tavalla sienet elävät puiden kanssa yhteiselämää, liittyy vielä paljon selvittämättömiä näkökulmia. Haluan selvittää, mitä metsäpalojen jälkeen tapahtuu, kun alkaa uusi sukupolvi.

Tässä vanhempi tutkija Kauko Salo liikkuu jälleen omimillaan, hän toteuttaa sitä visiota, jonka sai jo nuorena.

– Opiskelut aloitin 1972 ja silloin minulle oli kyllä hyvin selkeänä näkemys siitä, että haluan näiden metsän pienimpien kanssa tehdä töitä.