Arvio: Angry Birds -elokuva lentää pyllylleen ihan tarkoituksella

Taloudellisissa vaikeuksissa pyristelleen peliyhtiön Rovion suursatsauksella on mahdollisuus menestyä, kirjoittaa elokuvatoimittaja Jenni-Maarit Koponen. Angry Birds -elokuva vetoaa värikkäillä hahmoillaan ja kohellushuumorilla lapsiyleisöön, mutta aikuinen jää kaipaamaan vihaisten lintujen elokuvalta suurempaa tunnelatausta.

elokuvat
Angry Birds -elokuva
Elokuvatoimittaja Jenni-Maarit Koponen ja kulttuuritoimituksen esimies Satu Nurmio arvioivat uuden Angry Birds -elokuvan tuoreeltaan elokuvan nähtyään.

Vihainen lintu hyppää valkokankaalle sulkiaan pörhistellen, mutta osaamatta lentää. Angry Birds -elokuva esittelee ylpeillen maailmalla tunnettua pelituotettaan – onneksi elokuva lähtee myös lentoon säheltävästä alusta huolimatta.

Angry Birds -elokuvan päähenkilö on lintujen ikiomalla saarella asuva miespuolinen lintu Red, jonka matka munasta aikuiseksi on ollut yhtä räpiköintiä. Red on kasvanut ilman vanhempia, ja lapsuudessaan hän joutui pilkan kohteeksi suurten kulmakarvojensa takia. Epäsosiaalinen lintu saa raivokohtauksia, joiden takia saaren päällikkö passittaa hänet vihanhallintakurssille.

Red ja muut kurssikaverit osoittautuvat kuitenkin pienemmäksi harmiksi, kun lintusaaren rauhaa saapuu rikkomaan possujoukko, joilla on pahat mielessä. Redin johdolla linnut käyvät taistoon possujen hirmutekoja vastaan. Red on perinteinen altavastaaja ja ”ruma ankanpoikanen", joka nousee tarinan sankariksi. Elokuvan juoni on hyvin yksinkertainen.

Angry Birds ottaa aikansa käynnistelyssä: hahmoja esitellään ja taistelutannerta valmistellaan. Varsinaisesti kyytiin päästään vasta alkuperäisestä pelistä tutussa asetelmassa, jossa linnut lähtevät hyökkäämään possujen linnoitukseen.

Lukuisista Angry Birds -peleistä tuttuja hahmoja käytetään hienosti hyödyksi. Innokkaasti ritsaa viritelleet pelifanit tunnistavat tutut hahmot, joiden persoonia ja ominaisuuksia on viety pidemmälle elokuvakerrontaan sopivasti.

Noin 65 miljoonan euron tuotantobudjetti näyttää riittävän hyvin. Animaatio on tasokasta, tyylikästä ja erittäin eloisaa. Värikäs maailma on ilo silmälle vähän samaan tyyliin kuin niin ikään linnuista kertovissa Rio-animaatioissa.

Vaikka suurten animaatioistudioiden kuten Disneyn ja Pixarin tuotoksiin verrattuna budjetti on huomattavasti pienempi, ei Angry Birds -elokuva jää animaatiossa niistä jälkeen. Tunnetasolla vihaisilla linnuilla olisi puolestaan kiinni otettavaa. Viime aikoina on nähty monia erittäin liikuttavia, aikuisyleisön kyynelehtimään saavia animaatioita kuten Inside Out ja Late Lammas. Animaatioelokuvien taso on tällä hetkellä kova.

Angry Birdsissä tunteisiin vedotaan lähinnä alkupuolella, jossa kerrotaan Redin yksinäisyydestä Behind Blue Eyes -kappaleen soidessa taustalla. Elokuvalta olisi toivonut ja odottanut ehdottomasti enemmän koskettavia hetkiä, joissa yksiulotteisille pelihahmoille luodaan sydän.

Enimmäkseen Angry Birds tarjoaa lapsille tarkoitettua kohellushuumoria. Fyysinen tilannekomiikka toimii. Hahmojen ilmeet ja liikkeet heruttavat naurua huomattavasti enemmän kuin käsikirjoitetut vitsit. Hahmojen dialogissa pelaillaan aika paljon pissa- ja pyllyhuumorilla. Aikuisyleisöäkään ei toki ole täysin unohdettu. Tarjolla on ajankohtaisia heittoja gluteenittomuudesta ja eläinten tehotuotannosta, mutta myös populaarikulttuuriviittauksia. Lisää samaa osastoa jää kuitenkin ehdottomasti kaipaamaan.

Näin elokuvan suomeksi dubatun version, jossa ääninä kuullaan muun muassa Riku Niemistä, Tommi Korpelaa ja Pirjo Heikkilää. Heidän äänissä on luonnetta. Alkuperäisnäyttelijöiden hiotut suoritukset ja englanninkielisen dialogin sanaveistelyt jäävät dubatussa versiossa luonnollisesti puuttumaan.

Angry Birdsillä on aineksia pärjätä maailmalla, mutta täysosuma se ei ole. Nähtäväksi jää, viihtyvätkö perheet elokuvan parissa, ja näyttääkö Rovio omalaatuisella, riskialttiina pidetyllä itserahoitetulla hankkeellaan närhen munat elokuvamaailmalle.