Analyysi: Venäjä yrittää löytää kansalaisia yhdistäviä asioita – toinen maailmansota sopii hyvin

On helppo todeta, että Venäjä pullistelee sotavoimallaan voitonpäivän paraatissa. Vähintään yhtä mielenkiintoista on miettiä, miksi Venäjän pullistelu yhdistyy niin vahvasti menneisyyteen, toteaa kirjeenvaihtajamme Kerstin Kronvall.

Ulkomaat
Sotilasasuun puettu pikkutyttö miehen hartioilla.
Jotkut venäläiset pukevat lapsensa sotilaiksi voitonpäivän marssiin.Kerstin Kronvall / Yle

Venäjän tämän päivän valtionjohto tarvitsee toisen maailmansodan muiston pitääkseen kansan edes jollakin tavalla yhtenäisenä.

Maa on niin monimuotoinen ja pirstaloitunut taloudellisesti, poliittisesti, kulttuurisesti, uskonnollisesti ja kielellisesti, että on hyvin vaikeata löytää mitään kaikkia yhdistävää tekijää.

Sellaiseksi käyvät tällä hetkellä parhaiten sotaan liittyvät suuret ylpeyden ja surun tunteet.

Neuvostoliiton sotavoimaa ihannoidaan

Sotaisuus sopii muutenkin ajan henkeen. Naapurimaassa Ukrainassa venäläisiä osallistuu sotaan, vaikka ei valtio heitä tunnustakaan. Syyriassa puolestaan sotivat tämän päivän sankareiksi nostetut venäläissotilaat, joiden väitettyjä saavutuksia valtiovalta pitää näyttävästi esillä.

Toista maailmansotaa kutsutaan Venäjällä suureksi isänmaalliseksi sodaksi. Miljoonat neuvostoliittolaiset kaatuivat rintamalla ja kuolivat siviilissä. Sota kosketti jollakin tavalla jokaista perhettä, ja siksi voitonpäivä on muodostunut niin tärkeäksi venäläiskodeissa.

Arkiasuisia ihmisiä kantamassa julisteiksi tehtyjä valokuvia.
Sotilasparaatin lisäksi Venäjällä marssivat voitonpäivänä kansalaiset, jotka kantavat sodassa menetettyjen omaisten kuvia. Kerstin Kronvall / Yle

Sota loppui liittoutuneiden voittoon natsi-Saksasta, mutta venäläisessä nykyretoriikassa sodan voitti Neuvostoliitto, joka vapautti Euroopan fasismista.

Venäjä on Neuvostoliiton perijävaltio. Siksi venäläiset kokevat, että nykyisenkin valtion on hyvä olla sotilaallisesti voimakas. Tämän päivän ulkopoliittisessa tilanteessa sitä pidetään entistä tärkeämpänä. Valtion johto on nimittäin antanut ymmärtää, että Venäjään kohdistuu ulkoinen uhka esimerkiksi läntisestä sotilasliitosta Natosta.

Perheet kokevat voitonpäivän omakseen

Voitonpäivä on yhtä lailla niin henkilökohtainen kuin valtiollinen juhlapäivä. Moni, joka ei ollenkaan pidä sotilasparaatista ja pitää sitä sekä yltiöisänmaallisena että liian kalliina, juhlistaa voitonpäivää kotona perheen kanssa. Monet käyvät myös hautausmaalla viemässä kukkia sotaan osallistuneen läheisen haudalle.

Yleisesti ottaen voi sanoa, että kukaan ei halua poistaa voitonpäivää kalenterista.

Sotilasparaati on, ja on kautta aikojen ollut, valtioiden tapa osoittaa sotilaallisen kyvykkyytensä mahdollisille vihollisille. Samalla paraati toimii viestinä omille kansalaisille turvallisuudesta ja siitä, että heitä puolustetaan.

Kuolematon rykmentti oli löytö valtiolle

Venäjälle syntyi neljä vuotta sitten Tomskin kaupungissa Siperiassa uusi tapa juhlistaa voitonpäivää. Kansalaisliike järjesti marssin nimeltä "kuolematon rykmentti". Ideana oli kantaa toisessa maailmansodassa kuolleiden läheisten kuvia kaduilla ja siten kunnioittaa heidän kärsimystään.

Tämä aloite sai heti laajaa suosiota. Ihmiset pitivät siitä, että sota sai tällä tavalla ihan konkreettisesti kasvot. Jo seuraavana vuonna vastaavia marsseja oli ympäri Venäjää ja monissa muissakin maissa.

Nainen kiinnittää naisen rintaan muistonauhaa.
Voitonpäivänä moni koristautuu kansallista ylpeyttä ilmentävällä Pyhän Yrjön oranssi-mustalla nauhalla. Kerstin Kronvall / Yle

Valtionjohto haistoi ilmaa ja tunsi mahdollisuuden tuoksun. Tämä oli liian hyvä juttu jätettäväksi kansalaisliikkeen hoidettavaksi, ja niin kuolematon rykmentti muuttui kansalaisliikkeestä valtion ja paikallishallintojen johtamaksi projektiksi.

Tunnelma on muuttunut sotahenkiseksi

Edelleen tämä tapahtuma on useimmille osallistujille hyvin rakas ja henkilökohtainen kokemus, jolla halutaan muistaa oman perheen historiaa.

Mutta tunnelmasta tulee väistämättä uhoava, kun valtava ihmismäärä kulkee yhdessä sotilasmusiikin soidessa. Moni pukee myös lapsensa sotilaspukuun tai vähintään sotilassuikkaan.

Voisi myös kuvitella, että tapahtuma, jolla muistetaan sodassa kaatuneita ja kärsineitä, olisi rauhanmanifestaatio, mutta tämän päivän Venäjällä se ei ole sitä.

Valtion johto voi vain hymyillä tyytyväisenä: on löytynyt kansaa myönteisellä tavalla yhdistävä tapahtuma, jota voi muokata hallinnon haluamalla tavalla.