Musiikintutkijan analyysi: Euroviisukin uudistuu – modulaatio ei ole enää in

Ennen vanhaan euroviisu erottui muusta musiikkivirrasta. Nykyään viisuissa raikaa kansainvälisten hittinikkareiden tekemä radiopop, ja vanha kunnon viisumodulaatiokin on unohdettu.

kulttuuri
Suomen euroviisuedustaja Sandhja Uuden Musiikin Kilpailun finaalissa.
Musiikintutkija Olli Heikkinen analysoi Suomen viisun: Sandhjan Sing it away on tasokasta radiopoppia, jossa on myös muutama jippo.

Kliseisessä euroviisussa on ainakin yksi asia: modulaatio eli sävellajin vaihdos, niin sanottu loppunostatus.

Musiikintutkija, filosofian tohtori Olli Heikkinen kertoo, että 70- ja 80-luvulla tyypillisessä viisussa sävellajia nostettiin puolisävelaskeleella. Vuonna 2000 Tanskan Olsen Brothers (siirryt toiseen palveluun) pisti vielä vähän paremmaksi: se nappasi voiton biisillä, jossa loppunostatus oli kokonaisen sävelaskeleen verran.

Nykyään modulaatiota ei enää harrasteta samassa määrin. Esimerkiksi Suomen tämän vuoden edustuskappaleessa, Sandhjan esittämässä Sing it away -biisissä, ei sävellajia vaihdeta.

– Nykyään modulaatio kuulostaa pöllöltä ja vanhanaikaiselta, Heikkinen selittää.

Kuulija on koukutettava kolmessa minuutissa

Euroviisun musiikillinen rakenne on sen sijaan säilynyt läpi vuosikymmenten kokolailla samana. Yleensä viisussa on A-osa eli säkeistö, B-osa eli kertosäkeistö, toinen A-osa ja jälleen B-osa, jonka jälkeen C-osa eli väliosa ja vielä lopussa kertosäkeistö.

Sandhjankin edustuskappaleessa rakenne on juuri tämä tuttu ABABCB.

Nykyään modulaatio kuulostaa pöllöltä ja vanhanaikaiselta.

Musiikintutkija Olli Heikkinen

Kolmen minuutin viisuun ei toki hirvittävästi rakenteellisia kikkailuja mahdukaan: kertosäkeen on jäätävä mieleen ja kuulija saatava koukkuun heti ensikuulemalta.

Heikkisen mukaan Sandhjan viisu on tässä suhteessa onnistunyt varsin hyvin.

– Biisissä on tarpeeksi koukkua, jotta se jää mieleen. A-osa on vaikeampi, mutta kertosäkeessä on helppo laulaa mukana.

Tasokasta mutta tylsää radiopoppia?

Jos ennen vanhaan euroviisun tunnisti helposti muusta musiikkivirrasta – vähintäänkin siitä, että se oli sovitettu isolle orkesterille – niin nykyään viisubiisit eivät juuri poikkea valtavirtapopista.

Olli Heikkinen
Musiikintutkija Olli Heikkisen mukaan nykyviisut on tuotettu huolella.Arvo Vuorela / Yle

Suomen edustusviisu on Heikkisen mukaan tässäkin suhteessa tyypillinen lajinsa edustaja: se on tasokasta, hyvin laulettua ja soitettua, joskin hieman yllätyksetöntä tanssipoppia.

– Se on sellaista musiikkia, jolla pyritään mahdollisimman laajaan radiosoittoon mahdolllisimman monella radiokanavalla, Heikkinen kiteyttää.

Radiopop on oma genrensä, joka luo myös omat rajoituksensa: esimerkiksi soinnutus toistaa aikalailla samaa kaavaa. Toisaalta tuotanto on viisuissa tätä nykyä todella korkeatasoista.

– Nyt panostetaan studiotuotantoon. Jokainen ääni on loppuun saakka harkittu, Heikkinen summaa.

Mutta poikkeus vahvistaa säännön euroviisuissakin. Viime vuonna Pertti Kurikan Nimipäivät (siirryt toiseen palveluun) rymisteli viisuissa punkin voimalla. Eikä se Lordin voittoisa Hard Rock Hallelujahkaan ihan tyypillisintä radiopoppia ollut.