1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. urheilu

Vammat ja masennus pitivät Matti Monosen pois kisoista neljä vuotta – nyt tavoitteena olympialaiset

Seiväshyppääjä Matti Monosen muutama viime vuosi on mennyt täysin penkin alle. Nyt vaikeudet on voitettu, ja jopa kesäolympialaiset siintävät silmissä. Se vaatisi 10 vuoden takaisen ennätystason.

urheilu
Matti Mononen
Tomi Hänninen

Lappeenrannan Urheilumiehiä edustavalla seiväshyppääjä Matti Monosella on neljä viime kautta mennyt erilaisten vammojen kanssa painiessa. Monosen uralla on ollut todella paljon tapaturmia ja vammoja. Monesti kevättreenit ovat sujuneet hyvin, mutta sitten on aina sattunut jotain. On ollut autokolari, akillesjännevaivoja ja kuumeilua.

Mononen näkee urallaan kaksi pohjakosketusta. Viime vuosi oli vaikea, kun akillesjännä leikattiin. Vuonna 2012 hän putosi kuoppaan.

– Masennuksessakin on käyty. En halunnut nähdä ketään, en edes mennä kalalle, Mononen muistelee.

– Olen päässyt yli vaikeista tapahtumista. Sitä oppii positiivisemmaksi ja tajuaa, ettei negatiivinen ajattelu vie minnekään.

Ennätyksellä olympialaisiin

Nyt Mononen aikoo jälleen menestyä. Helmikuussa imatralainen otti hallissa SM-kultaa kotimaisella kärkituloksella 545. Kauden päätavoite on Rion olympialaiset. Sinne pääsyyn vaaditaan tulos 570, joka on Monosen ennätys vuodelta 2006.

– Olympialaisiin tekisi mieli, mutta ei puristeta liikaa. Jos ei lähde niin ei lähde. Uskon, että olen hyvässä kunnossa.

– Tänä vuonna mennään päivä kerrallaan. Vältellään vammoja, mutta liikaakaan ei saa varoa.

Monosen ulkokisakausi alkaa ensi viikolla Portugalissa. Kuun lopussa on tarkoitus kisata kotikentällä Lappeenrannan Kimpisen kentällä. Sieltä hän odottaa jo hyviä tuloksia, ja olympiaraja voisi olla mahdollista ylittää juhannukseen mennessäkin.

Vaikeat vuodet vaikuttaneet rahatilanteeseen

Tuloksettomat viime vuodet ovat johtaneet siihen, että sponsoreita on vaikea saada. Mononen valmentaa itse itseään ja läheiset auttavat häntä taloudelliset.

– Ei treenaamiseen välttämättä tarvita paljon rahaa, kun osaa käyttää mielikuvitustaan.

32-vuotias urheilija on ehtinyt miettimään myös uran jälkeistä elämään. Valmentaminen kiinnostaisi. Hän tekee sitä jonkin verran nytkin.

– Olen aina tehnyt asioita, joista nautin. Toivottavasti saan tehdä niin jatkossakin.

Kuuntele koko haastattelu tästä.

Lue seuraavaksi