Pururadat ovat purua vain puheissa

Nykyiset kuntoradat ovat kivituhkapintaisia tai joskus myös haketta. Moni juoksija juoksee kuitenkin vielä lenkkinsä "pururadalla".

Kotimaa
Pururata.
Petri Lassheikki / Yle

Nykyiset pururadat – tai kuntoradat, kuten niitä virallisesti sanotaan – eivät ole pitkiin aikoihin purua nähneetkään. Kuntoratojen yleisiä rakennusmateriaaleja ovat kivituhka ja hake. Ne syrjäyttivät sahanpurun jo vuosia sitten kaikkialla muualla paitsi puhekielessä.

Lakeuden Elämysliikunta ry:n puheenjohtaja Hannu Salo on kivituhkapohjan puolestapuhuja. Elämysliikunta ry:n kautta löytyy tiedot paristakymmenestä Seinäjoen seudun liikunta- ja ulkoilureitistä ja niiden pinnat ovat kivituhkaa. Haketta löytyy sotilasesteradalta, ei juuri muualta.

Hannu Salo muistaa kyllä, millaista oli juosta perinteisellä purulla, mutta korostaa samalla, että sahanpurusta tehty rata ei mahdollistaisi samanlaista esteettömyyttä kuin "tiukempi" kivituhka.

– Puru oli joustavampi ja pehmeämpi, mutta kivituhka ei painu. Pururata ei sovi pyörätuoleille, rollaattoreille tai heikommin käveleville, Salo toteaa.

Puru on kallista

Seinäjoen kaupungin vs. kunnossapitopäällikkö Jari Mäkelä perustelee kivituhkan ja hakkeen käyttöä ratapohjamateriaalina muun muassa radan huoltamisen helppoudella. Nykyradat ovat lumettomana aikana juoksu- ja kävelykäytössä ja talvella hiihtokäytössä.

– Tämä maamassa on helpompaa käsitellä ja purun kanssa oli kosteusongelmia. Radan tulee olla talvella nopeasti hiihtokäytössä ja keväällä kuivana mahdollisimman nopeasti. Lisäksi niitä pitää pystyä lanaamaan ja hoitamaan, Mäkelä sanoo.

Sahanpuruun liittyi aikanaan myös se ongelma, että sitä katosi tuulen mukana ja näin syntyi hävikkiä. Eikä sahanpurun saaminen ei enää ole yhtä helppoa kuin ennen.

– Puru voi olla jopa kymmenkertaisesti kalliimpaa, sitä on myös nykyään hankala saada, kun sahat ovat vähentyneet ja kauempana.