Analyysi: Kreikka on draama joka päättyy vain yhdellä tavalla

Euroryhmä siirsi maanantai-iltana kiusalliset Kreikka-päätökset jälleen kahdella viikolla eteenpäin. Hymyilevät valtiovarainministerit vakuuttivat, että keskustelu oli rakentavaa ja ratkaisu löytyy 24.5. mennessä. Samaan aikaan IMF:n kärsivällisyys loppui, ja moni muukin Kreikan taloutta tunteva alkoi kysyä, eikö mitään ole opittu.

talous
Tytti Sulander
Tytti SulanderYle

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF vahvisti inhorealistisesti viime viikolla sen, minkä eri maiden ekonomistit ovat jo useasti lausuneet julki: Kreikan kriisiin ei ole löydettävissä lopullista ratkaisua ilman velkojen leikkuuta.

Velkataakka on yksinkertaisesti liian suuri. Muun muassa saksalainen taloustutkimuslaitos DIW on arvioinut, että Kreikan velkasuhde ylittää pian 200 prosenttia suhteessa maan bruttokansantuotteeseen.

Kreikalta erääntyvät jälleen heinäkuussa noin 3,5 miljardin euron lainat, joista se ei ilman apua selviä. Ensi kuussa Kreikan onkin määrä saada lainaohjelmastaan seuraava erä, jonka avulla nilkutettaisiin taas erääntyvien lainojen yli.

IMF:n pääjohtaja Christine Lagarde totesi kuitenkin viime viikon kirjeessään euroryhmän ministereille, ettei IMF voi tukea euroryhmän suunnitelmia, koska ne eivät ole uskottavia eikä Kreikka pysty pitämään lupauksiaan. Lagarde kehotti yksikantaan aloittamaan välittömästi neuvottelut Kreikalle myönnettävistä velkahelpotuksista.

Samalla Lagarde väläytti mitä tapahtuu jos valuuttarahaston vinkistä ei oteta vaarin: IMF jättäytyy Kreikan kolmannesta lainaohjelmasta ulos.

Kuin varmemmaksi vakuudeksi Lagarden kirje ”vuodettiin” julkisuuteen hyvissä ajoin ennen maanantain euroryhmän kokousta. Valuuttarahaston otteet ovat siis koventuneet sitä mukaa kun kärsivällisyys on alkanut loppua.

Valuuttarahaston otteet ovat siis koventuneet sitä mukaa kun kärsivällisyys on alkanut loppua.

Mikä vaikutus Lagarden myllykirjeellä maanantain euroryhmään oli, sen tietävät vain kokoussalissa istuneet. Joka tapauksessa useammalla suulla kokouksen jälkeen todettiin, että seuraavan kahden viikon aikana Kreikka-paketti saadaan kasaan.

Euroryhmän puheenjohtaja Jeroen Dijsselbloem vakuutti vielä tiedotustilaisuudessa, ettei kuitenkaan velkojen leikkuusta ole kyse. Tätä lausuntoa on korostettu erityisesti saksalaisessa lehdistössä.

Saksa ja valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble ovatkin yhä suurin este Kreikan velkojen leikkuun tiellä. Suomi, joka on tähän asti noudattanut pitkälti Saksan politiikkaa, ei tiettävästi myöskään suunnittele linjanmuutosta tai hallitusohjelmasta poikkeamista. Velkojen leikkuuta – vaikka se osoittautuisi lopulta väistämättömäksi – ei voida kannattaa.

*Pääministeri Juha Sipilä *(kesk.) arvioikin tiistaina eduskunnassa toimittajille optimistisesti, että Kreikan tilanteessa olisi jo olemassa positiivisia elementtejä. Sipilä sanoi myös uskovansa, että ”tämä saadaan positiivisesti maaliin”.

Pääministeri tosin myönsi, ettei laina-aikojen pidennyksillä tai korkojen alentamisella enää pystytä kovinkaan paljoa vaikuttamaan itse Kreikan tilanteeseen. Komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen (kok.) piti alkuviikosta vielä todennäköisenä, että euroryhmä päätyy taas näihin tuttuihin keinoihin – viimeistään jossain vaiheessa.

– Sanotaan, että näissä asioissa meillä sitten kyllä joustoa on, jos se jää siitä kiinni, Sipilä totesi kysymykseen laina-ajoista ja koroista.

Euromaat siis haluavat jatkaapoliittisesti helpointa linjaa ja lykkiä varsinaista Kreikka-ratkaisua vaali vaalilta eteenpäin –lainaerä kerrallaan ja toimeenpantuja reformeja syynäten. Samalla Kreikkaa kuvainnollisesti pidellään maassa makaamassa niin, ettei jaloilleen nousu taloudellisesti ole edes mahdollista.

Samalla Kreikkaa kuvainnollisesti pidellään maassa makaamassa niin, ettei jaloilleen nousu taloudellisesti ole edes mahdollista.

Tämä on tilanne asiantuntijoiden mukaan erityisesti siinä tapauksessa, jos euroryhmässä esillä olleet uudet ehdolliset leikkaukset ja kiristystoimet vaaditaan käyttöön. Ehdollisten kiristystoimien avulla Kreikka pakotettaisiin noudattamaan siltä vaadittua julkistalouden 3,5 prosentin ylijäämää eli äärimmäisen kireää talouspolitiikkaa.

Muun muassa valuuttarahasto IMF pitää 3,5 prosentin ylijäämätavoitetta täysin epärealistisena. Odotettavissa onkin, että euromaat joustavat myös tästä tavoitteestaan.

Mutta kysyä sopii, milloin euromaat suostuvat lopulliseen ratkaisuun Kreikan osalta ja mitä se vielä vaatii? Kuudessa vuodessakaan ei ole opittu, ettei se tämän kummemmaksi muutu.

Kreikka on draama, joka päättyy vain yhdellä tavalla: velkoja leikkaamalla.