Leffarahoittajat Irina Krohnille: Naisten tekemät elokuvat eivät vain kiinnosta suomalaisia

Kesän jälkeen työnsä Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtajana jättävä Irina Krohn paljastaa, että kymmenen vuotta sitten naisten epätasa-arvoisesta asemasta elokuva-alalla ei uskallettu edes keskustella. Aihe on jälleen puhuttanut Suomessa viime aikoina, ja myös elokuvasäätiö on saanut kritiikkiä.

elokuvat
Irina Krohn
Irina KrohnJussi Mankkinen

Naisten asema elokuva-alalla on taas viime aikoina puhuttanut Suomessa. Vielä elokuuhun asti elokuvasäätiön toimitusjohtajana työskentelevä Irina Krohn on seurannut tasa-arvosta käytyä keskustelua ja kritiikkiä siitä, että elokuvasäätiöltä tukea saavat eniten miehet. Julkisessa keskustelussa on pohdittu myös, olisivatko sukupuolikiintiöt tarpeelliset.

– Kiintiöt ovat nopea tapa, vallankumous evoluution sijaan. Mutta meillä on toisaalta nuori sukupolvi, joka ei ole kiinni sukupuolessa, sanoo Krohn.

Esimerkiksi näyttelijät ja ohjaajat Elina Knihtilä ja Mari Rantasila ovat viime aikoina ottaneet kantaa elokuva-alan epätasa-arvoon. Myös Suomen 100-vuotisjuhlavuoden miehistä elokuvaedustusta on pohdittu mediassa.

Epätasa-arvolla on pitkät juuret, etenkin pitkää fiktioelokuvaa pääsivät pitkään tekemään lähinnä miehet. Aloittaessaan kymmenen vuotta sitten elokuvasäätiön johdossa teatterimaailmasta tullut Krohn tyrmistyi sukupuolten eriarvoisuudesta elokuva-alalla.

– Silloin alalla oltiin sitä mieltä, että tästä ei saa edes puhua, koska se heikentää tilannetta entisestään.

Elokuvasäätiössä oli ennen Krohnia ollut yksi nainen toimitusjohtajana ja yksi nainen pitkän draamaelokuvan tuotantoneuvojana, tosin vain sijaisena. Kun ensimmäinen naistuotantoneuvoja valittiin, uutisoitiin, että Krohn jakaa rahaa naisille, Irina Krohn muistaa.

Krohnin mukaan hänen aikanaan aloitettu tilastointi tukibudjettien jakautumisesta naisille ja miehille oli iso askel. Krohnin mielestä tilastointi kuuluisi myös elokuvia ja tv-ohjelmia rahoittavalle Ylelle.

– Verorahoja käyttäessään Ylen pitäisi tilastoida myös rahoittamansa hankkeiden miesten ja naisten osuudet, ketkä pääsevät tarinoita kertomaan, sanoo Krohn.

Ylen yhteistuotantojen tilaaja Erkki Astala suhtautuu Krohnin ehdotukseen myönteisesti, ja sukupuolten tasa-arvoa tutkitaankin parhaillaan.

– Voi olla ihan kiinnostavaa erotella säätiön tilastoista Ylen elokuvat, ja katsoa miten niiden osalta asiat ovat. Näin tehdäänkin meneillään olevassa Cuporen tutkimuksessa. Oman vakinaisen henkilöstön osalta yhtiö seuraa tasa-arvon toteutumista. Saman toteuttaminen Ylen hankkimien ja tuottamien ohjelmien tekijöiden osalta ei olisi vierasta yhtiön arvoille ja toimintatavalle, sanoo Astala.

Bisnesmiehet vakuuttivat, että eivät ole sovinisteja

Krohnin mukaan julkinen valta on kuitenkin vain yksi toimija, ja elokuva-alan tasa-arvon kannalta suuri ongelma ovat olleet yksityiset rahoittajat. Näitä ovat esimerkiksi elokuvan tv-esitysoikeudet ostavat kanavat, levitysyhtiöt, tuotantoyhtiöt ja sijoittajat.

– Bisnesmiehet vakuuttivat aloittaessani, etteivät ole sovinisteja, mutta heidän mielestään suomalainen yleisö ei halunnut katsoa naisten tekemiä elokuvia.

Tämä on osoittautunut harhaksi, esimerkiksi Johanna Vuoksenmaan, Saara Cantellin, Mari Rantasailan ja Inari Niemen elokuvat ovat olleet yleisömenestyksiä. Krohnin mielestä nimenomaan yksityiset rahoittajat eivät ole kuitenkaan vieläkään tarpeeksi kiinnostunut naistekijöistä ja -tarinoista.

– Pitää haastaa myös yksityistä puolta. Se voi olla pelottavaa. Julkisen vallan piirissä ei joudu mustalle listalle penätessään oikeuksia. Taistellessa kentällä työmahdollisuuksista ihmiset voivat olla arempia puhumaan vaikeista asioista, koska eivät halua hankalan ihmisen mainetta.

Suomessa ei osata keskustella muiden Pohjoismaiden tapaan

Tekijöiden epätasa-arvo ei ole ainoa ongelma. Suuri osa kotimaisista elokuvista kertoo nimenomaan miesten tarinoita. Tämä vaikuttaa myös naisnäyttelijöiden työtilaisuuksiin. Krohn sanoo, että elokuvasäätiöllä on valtaa ja vastuuta. Päätökset heijastavat kuitenkin tarjontaa.

– Säätiö ei tilaa tai tuota elokuvia, joten emme voi päättää, mistä taiteilijakunta haluaa kertoa. Aiheet tulevat kirjoittajilta kentältä.

Suurimman ongelman Krohn näkee syvällä suomalaisessa kulttuurissa.

– Vallitseva kulttuuri mahdollistaa liian helposti miehille yhdenmukaisen kulttuurin, jossa ihmistä esittää pääosin mies. Suuri osa miehiä elää kapeampaa ja supistetumpaa todellisuutta suostuessaan kokemaan vain toisten miesten tarinoita. Pojille annetussa kasvatuksessa vahvistetaan, että pojat samastuvat vain poikiin, kun tytöt samastuvat Tarzaniin ja Peppi Pitkätossuun.

Krohnin mielestä Suomi on tasa-arvosta käytävässä yhteiskunnallisessa keskustelussa selvästi jäljessä muista Pohjoismaista.

– Me jäämme jälkeen sukupuoleen, mutta myös etniseen alkuperään liittyvissä seikoissa. Keskustelut jäävät juupas-eipäs-kinaan. Muissa maissa käydään keskustelua rakentavammin.