Entinen skini: "Väsyin maailmankatsomukseen, joka perustuu puhtaasti vihalle"

Sami Henrik Haapala oli 90-luvun puolivälissä vannoutunut skinhead, jolle äärioikeiston ideologia oli arkipäivää. Lopulta hän väsyi jatkuvaan vihaan – ja rakastui hippityttöön.

Kotimaa
Sami Henrik Haapala
Sami Henrik HaapalaTiiina Jutila / Yle

– Kun asuin Käpylässä, niin kyllä sielläkin natsit lappusia vastaanottokeskuksen kulmalle laittoivat. Poimin ne lenkkireissuilla aina pois, A-studiossa vieraillut Sami Henrik Haapala kuvailee jokapäiväisessä arjessa näkyvää rasismia.

Näyttelijänä, tanssijana ja dj:nä nykyisin työskentelevä Sami Henrik Haapala tietää mistä ääriajattelussa on kyse, sillä 1990-luvun puolivälissä hän pyöri skinhead-porukoissa Tampereella.

Niissä piireissä polttopullot lentelivät ja veitset heiluivat – yleisin väline oli nyrkki. Haapala liittyi skiniporukkaan teini-iässä.

– Olin silloin 14–15 -vuotias. Jengit pyörivät keskustassa, joka oli aika pitkälle skinien valtakuntaa, Haapala sanoo.

Humalaista riidanhaastamista  

Pakolaisia tuli 90-luvulla runsaasti. Haapala arvioi, että äärioikeiston toiminta kumpuaa isoista muutoksista, joita tulee vastaan yhteiskunnassa. Reaktio uusiin asioihin on usein pelko. Haapalalle tuli tutuksi myös äärioikeiston ideologia.

– Olin hyvin vahvasti rasisti, luin Mein Kampfin ja luin rotuoppia. Uskoin silloin 14-vuotiaana, että valkoinen rotu on parempi.

Hän sanoo olleensa jenginsä kärkijoukkoa, vaikka polttopulloiskuihin ei osallistunutkaan.

Haapala kuvailee skinhead-joukon toimintaa lähiön surkeudeksi. Hänellä, kuten monella muullakin oli rikkinäinen perhetausta. Joka perjantai vedettiin känni päälle ja lähdettiin riitelemään.

– Jengissä kuljettiin ja vedettiin turpaan ihmisiä. Kyllä siellä puukkoja oli myös.

Aineksia taiteelliseen työhön

Haapala kertoo, että hänen taiteellinen toimintansa tänä päivänä liittyy paljolti nuoruudessa tehtyjen asioiden purkamiseen.

– En ole kuitenkaan selittänyt sitä itseltäni pois. Eli en ole selittänyt itseäni vapaaksi siitä vastuusta, mitä on tullut tehtyä.

Haapala tutkii väitöskirjaansa varten osallistamista teatteriprojekteissa. Hän on käsitellyt äärioikeistoa myös tanssiteoksissaan ja saanut hyvää palautetta.

Hän kokee, että rasistinen toiminta on tekosyy sille, että jengillä on yhteenkuuluvaisuuden tunne.

– Maailman vahvin ideologiahan on se, että me olemme oikeassa ja kaikki muut ovat väärässä.

Lähtö skinipiireistä rakkauden kautta

– Mä rakastuin hippityttöön eli tämä on kuin amerikkalaisen elokuvan loppuratkaisu tämä minun tarinani.

Myös yksipuolista ajattelumaailmaa oli tullut koettua tarpeeksi.

– Väsyin siihen maailmankatsomukseen, joka perustuu ihan puhtaasti vihalle, Sami Henrik Haapala sanoo.