Metsien pitäisi nyt kuhista lempivistä siileistä – mutta missä ne ovat?

Juuri nyt siilit elävät elämänsä kiivainta hetkeä, paritteluaikaa. Siilejä pitäisikin nähdä metsässä liikkeellä runsaasti jopa päiväsaikaan. Tänä keväänä moni on kuitenkin pannut merkille, että piikkipallot ovat vähissä.

luonto
siili
Riikka Heikkilä / Yle

Siilien lukumäärästä ei ole olemassa selkeää arviota. Ei lukua, jonka puitteissa voisi määritellä, milloin eläimiä on paljon, milloin vähän.

– Talvi oli ongelma, kun siihen tuli vettä ja jäätä ja lumikerros puuttui. Mutta loppuvuosihan oli hyvä ja ne, jotka alusta selvisivät, niiden olikin hyvä olla tuolla lumen peitossa, toteaa tutkija Mervi Kunnasranta Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteiden laitokselta.

Joskus niitä on paljon, joskus vähän.

Mervi Kunnasranta

Horrostaminen on siilin elämän vaarallisinta aikaa sen jälkeen, kun se on selviytynyt poikasvaiheen vaaroista. Talven aikana kuolema karsii populaatioita eli eläin maksaa kovan hinnan siitä, että elää pohjoisilla äärirajoilla.

– Joskus niitä on paljon, joskus vähän. Se kuuluu nisäkäskantojen dynamiikkaan, toteaa Mervi Kunnasranta.

Kunnasranta ei olisi vielä huolissaan siilien tilanteesta, vaikka myöntää, että niitä on näkynyt varsinkin näin paritteluaikaan tavanomaista vähemmän.

Siiliuros on todellinen hurmuri – tosin vain toiselle siilille

Siiliuroksen reviiri voi olla jopa sadan hehtaarin suuruinen, ja se hurmaa naaraita tosimiehen olemuksellaan.

– Uroksen elimistöstä kymmenen prosenttia on sukuelimiä. Se on tuommoinen hurmaaja, joka käy parittelemassa useamman naaraan kanssa.

Uroksen elimistöstä kymmenen prosenttia on sukuelimiä.

Mervi Kunnasranta.

– Metsän pitäisi kuhista tällä hetkellä päiväsaikaankin uroksia, jotka etsivät aktiivisesti naaraita. Tai jos se on löytänyt naaraan, niin se jää vahtimaan kumppania päiväpesän viereen ja odottamaan yön puuhia, kuvailee Mervi Kunnasranta.

Hurmuri painuu talvipesäänsä jo elokuussa, kun naaras vielä ahertaa poikasten kanssa. Emo pääsee tankkaamaan itseään horrokseen tarvittavaan noin kuudensadan gramman painoon vasta poikasten vartuttua.

Monet pitävät siilejä takapihan villilemmikkeinä ja kantavat piikkipallojen eteen herkkuja. Eläintä ei kuitenkaan kannata helliä liikaa. Se on luonnostaan aikamoinen raatojen syöjä, siinä tavataan usein salmonellaa ja se voi kihistä punkkeja. Että sellainen hurmuri.